Analyysi: Hakametsän keskialueen palapeli jäi selvittämättä − erikoistilanteet kuin yö ja päivä

LIIGA / Artikkeli
Hakametsän kuningasta Tapparaa ei syösty valtaistuimelta perjantai-illan shakkipelissä.
Kuva © Saana Hakala
Tappara ja Ilves kohtasivat runkosarjan viimeisessä paikalliskamppailussa Hakametsässä. Peli oli pitkälti keskialueen taistelua, eikä kumpikaan joukkue maalipaikoilla mässäillyt. Hiljalleen osumia alkoi kuitenkin ropista. Kamppailu ratkesi vasta voittomaalikilpailussa Tapparan hyväksi.

Tapparan trap-pelaaminen toimi avauserässä totutulla, moitteettomalla tavalla, vaikka Ilves pyrki puolustajan avatessa aika ajoin ikään kuin haukkaamaan yhdellä hyökkääjällä laidan kautta vastustajan selustaan. 

Vastaavasti Tapparan hyökätessä Ilves oli tiiviinä, mutta koko kentän leveydeltä vastassa. Tappara ei päässyt alkuvaiheessa peliä ohi tupsukorvien puolustuksesta, sillä kumpikaan joukkue ei pyrkinyt kontrolloituihin hyökkäyksiin, vaan kiekko pyrittiin heti kaksinkamppailuvoiton jälkeen kääntämään nopeasti kohti hyökkäystä. Ainoastaan Tappara kokeili muutaman kerran ottaa kiekkoa hieman alaspäin alueellaan ennen hyökkäyksen käynnistystä.

Erän lopulla Tappara sai hieman otetta pelistä, kun se nosti karvaustaan, ja muutamaan otteesen ahdisti Ilveksen pois omalta puolustusalueeltaan − ikään kuin pakotti vastutajan pelaamaan aktiivisemmin.

Toisen erän alussa kirvesrinnat ottivat heti oman maalin takaa lähtevät kontrollilähdöt käyttöön. Vaikka niitä ei erän aikana jatkuvalla syötöllä nähty, näyttelivät ne entistä isompaa osaa kenttätapahtumien rytmittämisessä. Keskialue pysyi hallitsevalla mestarilla edelleen tiiviinä, eikä Karri Kivi onnistunut kehittämään vastamyrkkyä erän aikana.

Keskialue aukesi vähitellen − shakki ratkesi voittomaalikisassa

Keskimmäinen erä tarjosi myös erikoistilannepelaamista. Ilveksen ylivoima ei ottanut tuulta alleen kuin hetkittäin jolloin Ville Meskanen mestaroi käytännössä yksin kuvion reunalla. Tapparan versiossa sen sijaan takakolmion siipimiehet, erityisesti Henrik Haapala ja Kristian Kuusela haistelivat ovelasti kohti keskustaa, kun huomasivat tilanteen sitä edellyttävän.

Haapala onnistui lopulta viemään Tapparan 2−1-johtoon ensimmäisestä Ilves-puolustuksen todellisesta nukahduksesta. Pohjois-Amerikasta Tampereelle palanneen hyökkääjän maali oli poikkeustilanne siitä, mitä muutoin nähtiin − kovaa maalineduspelaamista.

Kolmanteen erään Ilves lähti hakemaan tasoitusta kovan päätypaineen kautta, ja onnistuikin siinä. Mark Flood katkaisi Tapparan purkuyrityksen, ja vippasi kiekon maalille. Kippari Tapio Laakso oli paikalla, ja toimitti kiekon Dominik Hrachovinan selän taakse. Ennen Ilveksen tasoitusosumaa Tappara rytmitti peliä omalta kannaltaan viisaasti, eikä pyrkinyt turhaan syöksymään tilanteisiin.

Aivan kolmannen erän päätösminuuteilla Tappara alkoi päästä nähtyä paremmin Ilveksen maalin eteen, mutta viimeistelyn ontuessa ja Riku Heleniuksen venyessä eteen peli eteni jatkoajalle. Viisiminuuttinen tarjosi molemmilta rauhallisia hyökkäyksiinlähtöjä ja maltillista syöttöjenhakua. Riskivaihtoja ei otettu, eikä haettu yltiöpäisiä ratkaisuita. Arttu Ruotsalainen oli ratkaista pelin Ilvekselle kahdella yhtä vastaan -hyökkäyksestä vain sekunteja ennen jatkoajan päättymistä.

Voittomaalikilpailussa runkosarjan viimeinen paikallistaisto ratkesi, kun Tapparalta sekä Sebastian Repo että Haapala onnistuivat. Ilveksen kolmesta laukojasta vain Teemu Lepaus sai kiekon maaliin.

» Lähetä palautetta toimitukselle