Jokerien kauden alku ei ole ollut säkenöivä. Osa uusista hankinnoista ei ole vastannut odotuksia, pelillisesti joukkue ei ole vakuuttanut, ja tulokset ovat olleet heikkoja.
Jokereissa kävi kesällä ovi molempiin suuntiin, joten vaihtuvuus on ollut suurta. Penkin takana on uusittu valmennus, jonka jäsenillä ei paljoa ole yhteistä valmennuskokemusta. Monille pelaajille Jukka Jalosen pelitapa oli myös täysin uutta. Kun ottaa huomioon lähtökohdat kauteen, olisi ollut kohtuutonta odottaa mieletöntä tykitystä heti kauden alusta lähtien.
Jokereilla on käynnissä prosessi, jonka tavoitteena on keväällä menestyminen. Edistystä on kauden aikana tapahtunut, mutta ei vielä merkittävästi. Runkosarjaa on pelattu lähes puolet, ja Jokerien otteissa on edelleen paljon kysymysmerkkejä.
Viisikko on hajonnut hyökätessä
Jalosen pelitavassa, kuten modernissa jääkiekossa ylipäätään, peli on jatkumoa, mikä tarkoittaa sitä, että puolustusta ja hyökkäystä ei ole erotettu toisistaan. Se, kuinka hyökätään, vaikuttaa siihen, kuinka puolustetaan - ja toisinpäin.
Jokereilla on ollut koko alkukauden aikana paljon viisikkopelillisiä ongelmia. Helsinkiläisjoukkue on pystynyt pelaamaan aina erän tai kaksi Jalosen kiekkokontrollijääkiekkoa, mutta harvemmin koko 60 minuuttia.
Jalosen jääkiekko perustuu hyökkäyspeliin ja kiekkokontrolliin, joten ongelman ydin on Jokereilla ollut huono hyökkäyspeli, vaikka myös puolustuspelin rakenteissa on ollut ongelmia.
Pelin rytmittämisessä, hyökkäyksiinlähtöjen ajoituksissa ja viisikon tiiveydessä joukkue ei ole kollektiivisesti ollut samalla sivulla. Keskialueen ylityksessä hyökkääjien vauhdit ovat tyssänneet alkuunsa, jolloin päätykiekkoihin ei olla ehditty kunnolla.
Vastustajat ovat usein kiekotelleet helposti alueeltaan pois, koska Jokerien peli on sakannut jo keskialueella ja paine on ollut myöhässä. Jokerien kärkikarvaajat ovat olleet auttamatta myöhässä, kun ollaan luisteltu omalle alueelle. Viisikon hajoaminen hyökkäyspelissä on osaltaan vaikuttanut myös sekavaan puolustusalueen puolustuspeliin.
Laadukkainta hyökkäyspeliä Jalosen joukkue on onnistunut luomaan silloin, kun se on päässyt kiekon kanssa siniviivan yli. Kolmen kaistan suorahyökkäyspelaaminen ja pelirohkeus ovat ottaneet isoimpia kehitysaskelia kauden aikana.
Hyökkäysalueella vaikeuksia pysyä kiekossa
Hyökkäyskolmanneksen pelaaminen on ailahdellut muiden pelin osa-alueiden tavoin. Erityisesti päätykiekkojen voittaminen on tuottanut vaikeuksia helsinkiläisjoukkueelle. Kiekossa on ollut vaikea pysyä pitkiä aikoja vastustajan alueella, minkä vuoksi vastustajaa ei olla pystytty väsyttämään tarpeeksi eikä pelin virtausta olla saatu täysin kontrolliin. Välillä on näyttänyt siltä, että Jokerit ei jostain syystä edes pyri pitkiin hyökkäyksiin vaan toimittaa jokaisessa tilanteessa kiekkoa vain maalille.
Jalonen on monissa haastatteluissa otteluiden jälkeen todennut joukkueen kaksinkamppailupelaamisen olleen vajaata. Yksilötasolla joukkue pystyy varmasti parempaan, mutta jos kerran nykyisellä pelaajamateriaalilla ei kaksinkamppailuja pystytä tarpeeksi voittamaan, täytyisi yksilötason vajetta paikata paremmilla pelin rakenteilla ja yhteistyön jääkiekolla.
Niin entisen päävalmentajan Westerlundin kuin nykyisen päävalmentajan Jalosen mukaan Jokerit hävisi viime keväänä pudotuspelisarjan Torpedo Nižni Novgorodia vastaan puutteellisen fyysisen pelaamisen vuoksi. Siksi Jalonen on nostanutkin kamppailu- ja maalineduspelaamisen isoksi teemakseen Jokereissa.
Maalin edessä onkin ollut mukavasti maskimiehiä ja liikettä, mutta se on syönyt valtavasti muusta hyökkäysalueen hyökkäyspelistä. Kun Jokerit on päässyt organisoidusti hyökkäysaluelleen, kaksi hyökkääjää ovat parkeeranneet itsensä maalin eteen, mutta samaan aikaan kolmas hyökkääjä on jäänyt täysin yksin laitojen läheisyyteen kiekon kanssa kahta vastustajaa vastaan. Kulmassa alivoimainen kamppailu on hävitty, ja hyökkäys on loppunut siihen.
Jos Jokereilla olisi KHL:n parhaimpia pelaajamateriaaleja, kyseisistä tilanteista pystyttäisiin luomaan isommalla prosentilla maalipaikkoja. Jokerien tasoisella pelaajamateriaalilla on kuitenkin varmaa, että alivoimaisia kulmavääntöjä hävitään enemmän kuin voitetaan.
Yhteistyön jääkiekon periaatteiden pitäisi näkyä siis paremmin myös hyökkäysalueella. Tasa- ja ylivoimaisia tilanteita pitäisi pystyä luomaan enemmän hyökkäysalueen hyökkäyspelissä. Koko hyökkäyskolmikon täytyy osallistua kulmapeliin, jotta mylly lähtee pyörimään.
Maalin eteen pitää tietysti saada liikettä, mutta siinä vaiheessa, kun kulmasta yritetään rakentaa maalintekopaikkaa, on täysin turhaa kahden hyökkääjän seistä maalin edessä.
Huonosta puolustuksesta on seurannut huono hyökkäys
Ailahteleva puolustuspeli ei ole ollut pelkästään seurausta huonosta hyökkäyksestä, vaan Jokereilla on ollut alkukaudella pahoja ongelmia peruspuolustustilanteissa omalla alueellaan. Pelaajien välinen kommunikointi ei ole toiminut ja tilanteisiin on reagoitu hitaasti, mikä on johtanut siihen, että omalla alueella on jouduttu pelaamaan pitkiäkin aikoja. Vastustajat ovat olleet vapaina, ja kenttätasapaino on ollut heikko. Pelaajilla on ollut epäselvyyttä siitä, puolustetaanko miestä vai aluetta.
Maalinedustalla Jokerit on ollut sentään suhteellisen vahva.
Puolustuspelin rakenteet ovat vasta viime otteluissa alkaneet näkymään kentällä toimivana ja tiiviinä oman alueen pelaamisena. Samanlaista sekavuutta ja höntyilyä ei ole enää ollut kuin pahimmillaan kauden ensimmäisessä 20 ottelussa.
Silti vastustajan pitkien hyökkäysten pysäyttäminen on ollut ajoittain hankalaa. Mielenkiintoista on se, että Jalosen valmentama Nuoret Leijonat paini osittain samojen puolustuspelin ongelmien kanssa vuodenvaihteessa alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa.
Oman alueen pitkät puolustuspelit ovat tylsyttäneet väkisin hyökkäyspeliä. Kun alla on ollut minuutin verran vastustajan perässä luistelua puolustusalueella, hyvää hyökkäystä on ollut saman vaihdon aikana vaikea luoda.
Puutteelisen pelin rytmittämisen myötä Jokerit ei myöskään ole pystynyt tarpeeksi usein vaihtamaan kiekon kanssa pitkän puolustusalueen puolustuspelin jälkeen. Yksinäisen hyökkäyksen päätteeksi kiekko on päätynyt nopeasti takaisin vastustajalle, joka on vyöryttänyt paineen jälleen Jokerien alueelle.
Vastustajan pitkän hyökkäyksen jälkeen Jokerit ei ole pystynyt luomaan hetkellistä hyökkäysuhkaa, mikä avaisi tilaa palauttaa alaspäin. Toisaalta silloin, kun olisi ollut mahdollisuus palauttaa alaspäin, Jokerit on lähtenyt liian usein puskemaan hajanaisella viisikolla sekavaa hyökkäystä.
Järjettömästä paineistamisesta päästy eroon
Jalosen nopean kiekkokontrollijääkiekon peruspilareihin kuuluu aktiivinen paineistaminen, joka tosin Jokereilla meni aavistuksen yli. Pelistä katosi reagointi, kun joka tilanteessa iskettiin vailla järjen hiventä myöhässä vastustajaan kiinni ja saatettiin vielä taklata perään täysin tilanteen ulkopuolella. Viisikko hajosi, keskialue oli täysin avoinna ja omalle alueelle tultiin jälleen myöhässä.
Reagointipelaaminen on sittemmin tullut vahvemmin mukaan myös puolustuspeliin. Jos paineistaminen näyttää täysin tuhoon tuomitulta, vetäydytään keskialueelle. Keskialueen puolustuspeli ei toki ole ollut lähellekään yhtä tehokasta kuin esimerksiksi Erkka Westerlundin alaisuudessa Jokerien ensimmäisellä KHL-kaudella.
Keskialueen hyökkäyspelissä valoa tunnelin päässä
Jaloslaisen jääkiekon peruspilarit, rintamahyökkäykset, keskustan kautta pelaaminen ja lyhytsyöttöpeli, ovat kehittyneet. Pelirohkeus on kasvanut, joten hyökkäysalueelle on pyritty tulemaan kiekon kanssa ja välttämään jatkuvia päätykiekkoja.
Viivelähtöjen pakki-pakki-rakenne, joka johti vain yhteen syöttöön keskialueella, hyökkäyskolmikon vauhtien tyssäämiseen ja lopulta toivottomaan päätykiekkoon, on varioitunut pelinopeuden kannalta parempaan keskushyökkääjän kautta pelattavaan rakenteeseen. Kolmen kaistan rintamassa Jokerit on muutaman syötön avulla päässyt vastustajan organisoitua puolustustakin vastaan kiekon kanssa siniviivan yli. Keskuhyökkääjän kautta pelattaessa valmius päästä päätykiekoille on myös parempi.
Askel kerrallaan jokaisella osa-alueella on tullut hieman kehitystä kauden aikana, mutta vaikeuksia Jokereilla on edelleen. Viimeisimmän vieraskiertueen ottelut Dynamo Moskovaa ja Lokomotiv Jaroslavlia vastaan osoittivat sen, että peli ailahtelee liikaa. Välillä Jokerit rytmittää peliä tasapainoisesti, hyökkää tiiviisti ja puolustaa tiiviisti, kun taas välillä joukkue alkaa pakottamaan peliä ylöspäin, mikä lopulta johtaa sekavaan flipperikiekkoon keskialueella ja hajanaiseen viisikkoon.