Varsinkin Islandersille ja Penguinsille helmikuu oli erityisen hyvä. Philadelphia väläyttelee silloin tällöin, mutta Peter Forsbergin siirto viimeistään osoitti, että kirves on heitetty tämän kauden osalta kaivoon.
Paholaisten nousukiito jatkuu
Vuoden 2006 viimeisistä otteluista alkanut hurja voittotahti tuntuu vain jatkuvan Hudson-joen rannoilla. Helmikuu käynnistyi neljän ottelun voittoputkella, jolloin kaatuivat muun muassa konferenssi-kärki Sabres, sekä paikallisviholliset Rangers ja Islanders. Myös jatko oli vastaavaa matalalentoa, ja pisteitä kertyi vakuuttavalla tahdilla. Samalla alkukaudesta ennätystasaisena alkanut Atlantin divisioonan kärkitaisto on pikkuhiljaa kääntymässä Devilsille, Penguins on pudonnut jo noin 10 pisteen päähän, ja New Yorkin joukkueet ovat vieläkin kauempana.
Sama kaiku on askelten. Vaikka valmentajat vaihtuvatkin, kovinkaan moni asia ei ole viime vuosien aikana muuttunut Devilsin pelityylissä. Joukkueen puolustus on ollut tälläkin kaudella täyttä rautaa, suurimpana tähtenään Martin Brodeur. Puolustuksen viimeinen lukko on pelannut loistavan alkukauden, ja on vahvasti matkalla kohti uransa kolmatta Vezina Trophya. Mies pelaa totutusti hurjia minuutteja; helmikuun lopussa kasassa on kuusikymmentä ottelua samalla kun kakkosmies Scott Clemensen on esiintynyt neljässä ottelussa yhteensä 210 minuuttia. Devils-faneilla onkin sormet kyynärpäitä myöten ristissä, että Brodeur säilyy terveenä, kun kevään ratkaisuhetket lähestyvät.
Devils-puolustuksen ykkösnimi on hyvään vireeseen vuodenvaihteen jälkeen yltänyt Brian Rafalski. Pehmeästi luistelevan jenkin sesonki ei alkanut ruusuisesti miehen johdettua joukkueen sisäistä miinustilastoa, mutta viime aikojen mainiot otteet ovat näkyneet myös tehotilastossa.
Rafalskin takana puolustus on melko nimetön, tosin joukkueessa on etenkin pudotuspelejä ajatellen tärkeitä kokeneita, vahvoja puolustavia puolustajia. Vai mitä sanotte nimistä White, Lukowich ja pitkäaikaistoipilas Matvichuk? Puolustuksen yllättäjä on ehdottomasti ollut ruotsalaisrookie John Oduya, joka murtautui yllättäen syksyllä kokoonpanoon ja on esiintynyt koko kauden edukseen.
Aivan siirtotakarajan umpeutuessa muutoin passiivisesti siirtomarkkinoita seurannut Devils kauppasi puolustaja David Halen yhdessä viidennen kierroksen varausoikeuden kanssa Calgaryyn, josta vastineeksi tuli kolmannen kierroksen varausoikeus niin ikään ensi kesän draftiin.
Myös Devilsin hyökkäystä voisi luonnehtia kuukaudesta toiseen samoin sanoin. Joukkueen hyökkäyskalusto ei kuulu liigan eliittiin, ainakaan mitä tulee tehtyihin maaleihin. Devils-puolustus, ryyditettynä Mr. Brodeurilla, voittaa joukkueelle otteluita, ja hyökkäys tukee kurinalaisesti puolustaen.
Alkukauden aikana otsikoihin ovat nousseet Devils-hyökkäyksen nuoret, nousevat tähdet. Tulokassentteri Travis Zajac ja toisen kauden sentteri/laituri Zach Parise ovat vastanneet huutoon upeasti, ja kohonneet johtaviin rooleihin. Ketjun kolmas lenkki Jamie Langenbrunner on myös päässyt kovaan iskuun. Joukkueen sisäisen pistepörssin kärki, kapteeni Patrik Elias, on löytämässä vaisuhkon alkukauden jälkeen takavuosilta tutun tasonsa. Viime kaudella maaliverkkoja laulattanut taskukokoinen Brian Gionta kärsi helmikuun aikana pikkuvammoista.
Valmentaja Claude Julienin alkukauden neronleimaus istuttaa Zach Parise toisen nuoren sentterin Travis Zajacin vasempaan laitaan on osoittautunut vähintäänkin onnistuneeksi. Samalla kun Zajac on noussut mukaan Calder Trophy-spekulaatioihin, on Jatkoajan kummipelaaja Parise Devils-hyökkäyksen kuumin nimi miehen johtaessa joukkueen sisäistä maalipörssiä. Ennen kauden alkua pelättiin Parisen kohdalla toisen kauden kirousta, Sophomore Jinxia, ja epäiltiin etenkin nuoren miehen fysiikan riittämättömyyttä huipputasolle. Minnesotan mies on kuitenkin vaientanut epäilevät tuomaat yksi kerrallaan, ja on vain askeleen tai parin päässä lopullisesta läpimurrosta liigan ehdottomaan tähtikaartiin.
Maaliskuussa Devils punnitaan. Joukkueen ohjelma on todella kova, 14 ottelusta East Rutherfordin isännät pelaavat kotikaukalossa vain viisi kertaa. Haastavan ohjelmasta tekevät myös vastaan luistelevat joukkueet: Devils kohtaa maaliskuun aikana joukkueita, joille pisteet ovat kullanarvoisia taistelussa pudotuspelipaikasta (Canes, Leafs, Islanders) sekä myös joukkueita, jotka hakevat kotietua playoffeihin (Penguins, Lightning). Kun listaan vielä lisätään kaksi visiittiä konferenssikärki Sabresin kotiluolaan, ovat pisteet Devilsille kovan työn takana. Tosin juuri samainen kova työ on ollut ennenkin New Jersey Devilsin menestyksen tae.
1. Patrik Elias 62. 20 + 39 = 59
2. Jamie Langenbrunner 64. 21 + 30 = 51
3. Scott Gomez 56. 10 + 40 = 50
4. Zach Parise 64. 26 + 23 = 49
5. Brian Gionta 57. 24 + 18 = 42
Islanders heräsi taisteluun
Penkin alle menneen tammikuun jälkeen moni oli Long Islandilla valmis hautamaan pudotuspelihaaveet tältäkin vuodelta. Islanders käänti kuitenkin helmikuussa kurssin rajuun nousuun ja kipusi pudotuspeliviivan paremmalle puolelle. Joukkue jäi helmikuussa täysin pisteittä vain kaksi kertaa. Vastapainona joukkue nappasi täyden pistepotin peräti yhdeksän kertaa.
Islandersin kova nousu kulminoituu puolustuksen osalta vahvasti maalivahti Rick DiPietroon, joka on kannatellut joukkuetta erinomaisesti vaikeilla hetkillä. Konkari Mike Dunhamin työt ovat loppuneet käytännössä kokonaan nuoren amerikkalaisen hyvien otteiden takia.
Puolustusosastolla tapahtui helmikuussa hieman vaihtuvuutta. Islanders kauppasi Venäjällä tällä hetkellä pelaavan Denis Grebeshkovin oikeudet Edmontoniin. Paluupostissa Kanadasta tuli 26-vuotias puolustaja Marc Andre Bergeron, joka oli ennen siirtoa Oilersin tehokkain puolustaja 25 pisteellään. Kaupasta huolimatta Islanders-puolustuksen perusongelma on yhä sama; vastustajat pääsevät laukomaan yhä aivan liikaa. Puolustuksen onneksi helmikuun toiseksi tähdeksi valittu DiPietro on ollut mies paikallaan.
Hyökkäyskaliiberikin meni helmikuun siirtorumban myötä osittain uusiksi. Toisen kierroksen varausvuoro matkusti Washingtoniin ja Islanders sai vastapalkkioksi laituri Richard Zednikin. 31-vuotias oli ennen siirtoaan kynäillyt Capitalsille 32 ottelussa 6+12=18 -tehot. Vielä kovempi vahvistus oli Ryan Smythin värvääminen Edmontonista. Lähes piste/peli -vauhdilla tällä kaudella tehoilleen Smythin hankinta maksoi Islandersille Ryan O'Marran, Robert Nilssonin ja tämän vuoden ykkösvarauksen. Vanhoista pelaajista Jason Blake on jatkanut huippuvirettään ja 40 maalin rikkoutuminen tällä kaudella on jo käytännössä varmaa. Helmikuun lopulla voittomaalin Montrealia vastaan viimeistelleestä Frans Nielsenistä tuli kautta aikojen ensimmäinen tanskalainen maalintekijä NHL:ssä.
Jatkoajan kummipelaaja Bruno Gervais jatkaa tutuilla linjoilla. Vastuuta tulee, mutta puolustajan tehoista ja hyökkäysavuista ei ole tietoakaan. Lisäksi miehen plusmiinustilasto on totuttuun tapaan rumasti pakkasen puolella.
1. Jason Blake 33+26=59
2. Ryan Smyth 32+23=55
3. Mike Sillinger 22+28=50
4. Miroslav Satan 23+24=47
5. Viktor Kozlov 21+23=44
NY Rangers etsii tasaisuutta
Manhattanin sinipaidat hävisivät helmikuussa enemmän kun voittivat. Tuollainen sesonki ei tunnetusti ole hyvä joukkueelle, joka yrittää sinnitellä pudotuspeliviivan tuntumassa. Rangersilla on vielä 18 ottelua jäljellä ja täydet mahdollisuudet pudotuspeleihin. Sillä on myös vähemmän otteluita pelattuna kuin pahimmilla vastustajillaan (Montreal, Toronto, Carolina). Voittoja pitäisi kuitenkin alkaa ottamaan tai muuten sinipaidat palaavat vuoden tauon jälkeen tutulle tielleen, jossa pudotuspelit jäävät väliin.
Tällä kaudella ajoittain epävarmasti pelannut Henrik Lundqvist pelasi yhtä lukuun ottamatta kaikissa otteluissa helmikuussa. Isokokoinen Stephen Valiquette kävi häviämässä yhden ottelun Philadelphialle. Moni pelkäsi kauden alla Lundqvistin toisen kauden kirouksen toteutumista ja osittain pelot ovatkin käyneet toteen. Missään nimessä Rangers ei kuitenkaan ole pudotuspeliviivan alapuolella vain Lundqvistin epätasaisten otteiden vuoksi. Voittavia torjuntoja ei ruotsalaiselta kuitenkaan ole nähty niin paljon, kuin viime kaudella.
Joukkueen puolustuksessa nähtiin uutta verta AHL-puolustaja Daniel Girardin muodossa. Kanadalainen pelasi helmikuussa varsin mallikkaasti ja saikin valmentaja Renneyltä mukavasti vastuuta. Rangers oli melko aktiivinen siirtorajan kynnyksellä ja joukkue hankki Bostonista monipuolisen Paul Maran. Toiseen suuntaan vaihdossa lähti kuitenkin kokenut ja hieman samantyyppinen Aaron Ward, joten mitään suurta etua ei tuosta kaupasta sinipaidoille ollut.
Hyökkäysosastolla tapahtui muutoksia sen verran, että mestariagitaattori Sean Avery saapui joukkueeseen Los Angelesista. Vaihdossa Hollywoodin liepeille siirtyi iso mutta pehmeä Jason Ward. Pettymykseksi osoittautunut Adam Hall sen sijaan kaupattiin Minnesotaan josta Manhattanille saapui Pascal Dupuis. Tämä ei kuitenkaan kauaa Rangers-paidassa viilettänyt, sillä Dupuis vaihdettiin aivan siirtorajan umpeutumisen viime hetkillä tulevaisuuden lupaus Alex Bourretiin.
Edellä mainitut kaupat eivät vaikuta suuresti joukkueen peleihin tulevaisuudessa. Avery saattaa kylläkin toimia piristysruiskeena taistelussa pudotuspelipaikasta. Vaarana on toisaalta hänen arvaamaton luonteensa, jonka vuoksi mies ei ole suuressa huudossa NHL-piireissä. Paul Mara on samantasoinen puolustaja, kuin Ward. Rangersin etuna tuossa kaupassa voidaan pitää Maran nuorempaa ikää.
Brendan Shanahanin loukkaantuminen oli paha isku Manhattanin ylpeyden hyökkäykselle. Jaromir Jagrin, Michael Nylanderin, Petr Pruchan sekä Martin Strakan on nyt otettavakin entistä enemmän vastuuta hyökkäystehoista. Viime kaudella 30-maalia takonut Prucha on parantanut kauden mittaan peliään, mikä on tärkeää joukkueen kannalta. Samoin Marcel Hossa on väläytellyt ajoittain. Koko joukkueen täytyy kuitenkin parantaa peliään ja ennen kaikkea tasaisuus on löydettävä, jotta Rangers voisi haaveilla toisesta perättäisestä pudotuspelipaikasta.
Jaromir Jagr 65 24+53=77
Michael Nylander 62 20+46=66
Martin Straka 62 27+38=65
Brendan Shanahan 58 28+26=54
Sean Avery 67 12+24=36
Pingviinit lensivät sarjataulukossa ylöspäin
Pittsburgh Penguins esitti helmikuussa vahvoja otteita. Penguins pelasi 13 ottelua ja jäi pisteittä ainoastaan kolme kertaa. Helmikuuhun Penguins lähti neljän viimeistä tammikuun peliä voittaneena, joten Penguins purjehtii vahvassa myötätuulessa.
Hyvät otteet näkyvät myös sarjasijoituksessa. Penguins on noussut idässä viidenneksi. Eroa yhdeksäntenä olevaan Montrealiin on viikon 9 pelin jälkeen seitsemän pistettä, minkä lisäksi Penguins on pelannut kolme ottelua Canadiensia vähemmän. Tällä hetkellä näyttää vahvasti siltä, että Penguins on etenemässä pudotuspeleihin ensimmäisen kerran sitten kevään 2001. Crosby saavutti myös 200 NHL-tehopisteen rajan. Kukaan pelaaja ei ole saavuttanut 200 pistettä nuorempana kuin Crosby.
Crosbyn tehojen takana myös Jordan Staalin tähän mennessä kokoama 26 tehtyä maalia tulokaskaudella on kova suoritus. Staalille kirjattiin uran ensimmäinen hattutemppu 10. helmikuuta, kun Pittsburgh kaatoi Toronto Maple Leafsin 6-5.
Pudotuspelipaikan lisäksi myös pistepörssivoitto on matkaamassa Pittsburghiin helmikuun jälkeen entistä vahvemmin. Sidney Crosby on yhdeksän pistettä Martin St. Louisia edellä, joten Tampa Bayn taskuraketti saa yltyä huimaan vireeseen saadakseen Crosbyn kiinni, mikäli Crosby pysyy terveenä. St. Louisin urakkaa ei helpota sekään, että Penguins on pelannut vähemmän otteluita kuin Tampa Bay.
Siirtotakarajalla Penguinsin merkittävimmät hankinnat olivat Georges Laraque ja Gary Roberts. Laraquen toivotaan ennen kaikkea toimivan suojelijana joukkueen tähdille, etenkin Crosbylle. Roberts tuo joukkueeseen arvokasta kokemusta pudotuspelejä silmällä pitäen. Puolustuspään hankinta Joel Kwiatkowski ei ole sen tasoinen hankinta, jota Penguins kaipaisi noustakseen Stanley Cup -ehdokkaaksi, mutta kapeassa Penguins-puolustuksessa myös Kwiatkowski voi olla hyödyllinen syvyyspelaaja. Lisäksi organisaatioon saapui maalivahti Nolan Schaefer, josta ei kuitenkaan ole Marc-Andre Fleuryn syrjäyttäjäksi. Pois Pittsburghista matkasivat Dominic Moore ja farmissa pelannut Daniel Carcillo. Lisäksi vaihtokaupoissa liikkui varausvuoroja.
Jatkoajan kausiseurannassa oleva Ryan Whitney keräsi helmikuussa kahdeksan tehopistettä. Koko kauden teholukemat ovat 10+36=46, joten Whitney on jo tehnyt uuden piste-ennätyksensä. Pittsburghin kotisivujen haastattelussa kuun puolivälissä Whitney totesi, että suuri osa aiempaa paremmista esityksistä menee joukkueen paremmuuden piikkiin. Whitney arvioi kuitenkin haastattelussa, että on parempi kiekkoilija kuin vuoden 2006 helmikuussa.
1. Sidney Crosby 62 27+71=98
2. Jevgeni Malkin 61 29+40=69
3. Mark Recchi 65 22+38=60
4. Sergei Gontshar 65 11+43=54
5. Ryan Whitney 65 10+36=46
