Maalivahtipeli
Maalivahtipeli on ollut ehkä hieman yllättäenkin Suomen heikko kohta
viimeisissä arvokisoissa. Aloittanut ykkösmaalivahti on lähes
poikkeuksetta epäonnistunut ja kisojen lopussa maalia on vartioinut
kakkos- tai jopa kolmosmaalivahti. Karrikoiden voisi väittää jopa, että
tasapainoisemmalla maalivahtipelillä Suomi olisi hyvinkin saattanut
jo juhlia mestaruutta toisen kerran historiansa aikana.
Tällä kertaa maalivahtikuvio näyttäisi ennen kisojen alkua olevan selvempi
kuin parina edellisenä keväänä. Miikka Kiprusoff saapuu rapakon takaa
kisajoukkueeseen ja on ennakkoon ajateltuna selvä ykkösmaalivahti. Kaksi
Pohjois-Amerikassa vietettyä pelikautta ovat sujuneet erittäin hyvin ja
tällä kaudella Kiprusoff pääsi jo maalin suulle myös muutamassa
NHL-pelissä. Kiprusoff on tasainen ja hyvät hermot omaava kassari, joten
tällä kertaa luulisi ykkösmaalivahdin säilyttävän paikkansa kisojen
loppuun saakka.
Pasi Nurminen on hyvä korvaaja Kiprusoffille, mikäli Miikan pelit jostain
syystä alkaisivat takkuamaan. Nurmiselle pitää joka tapauksessa antaa
peliaikaa myös alkusarjassa, jotta pelituntuma pysyisi yllä. Nurminen on
Euroopassa pelaavien maalivahtien aatelia ja kestää myöskin ratkaisupelien
paineet.
Jarmo Myllys on Suomen kolmas maalivahti, mutta jää ilman peliaikaa ellei
jotain todella ihmeellistä tapahdu.
Puolustus
Suomen puolustus vaikuttaa varsin hyökkäysvoittoiselta, mutta näinhän on
ollut asian laita usein ennenkin. Tulivoimaa ja kiekollista
taitoa löytyy riittämiin, mutta toimivuus puolustuspäässä on
pieni arvoitus. Isossa roolissa todennäköisesti pelaavien
puolustajien suurimmat avut ovat hyökkäysten tukemisessa.
Etukäteen ajatellen vähiten peliaikaa saavat Janne Grönvall ja
Antti-Jussi Niemi ovat joukkueen ainoat puhtaat puolustavat
puolustajat.
Suurimmat odotukset kohdistuvat
Nashvillen Kimmo Timoseen, jonka pelityyli sopii kuin nakutettu Euroopan
kaukaloon. Timonen tulee kantamaan suurta vastuuta Suomen puolustuksessa
etenkin kiekollisesta pelistä.
Puolustuksen mielenkiintoisin nimi on ehdottomasti Ottawa Senatorsin Sami
Salo. Salo ei Suomessa pelatessaan päässyt keskitason puolustajaa
suurempaan rooliin, mutta nousi NHL:ssa hämmästyttävän nopeasti Ottawan
luottopakiksi. Salon suurin vahvuus on armottoman kova lyöntilaukaus.
Salo on pieni arvoitus ennen kisojen alkua ja vasta tuleva turnaus näyttää
kuinka Salon peli kulkee nykyään isossa kaukalossa.
Aravirran papereissa kolmas isompaa vastuuta kantava puolustaja lienee
Petteri Nummelin. Tulokaskausi Columbuksen riveissä meni vaihtelevissa
merkeissä ja MM-kisoissa Nummelinilta odotetaankin otteisiin ennen
kaikkea tasaisuutta. Viime vuoden MM-kisat sujuivat paremmin kuin edelliset yritykset, mutta
Nummelinilla on potentiaalia vieläkin parempaan.
Neljä muuta puolustajaa saanevat tasaisesti peliaikaa. Janne Grönvall ja
Antti-Jussi Niemi keskittyvät oman pään puhtaana pitämiseen. Etenkin
Grönvall saattaa nousta onnistuessaan yllättävänkin tärkeään rooliin
Suomen puolustuksessa. Ossi Väänänen pelasi erinomaisen tulokaskauden
NHL:ssa ja on parhaimmillaan erittäin hyvä kahden suunnan puolustaja.
Marko Kiprusov tuo kokemusta ja kiekkovarmuutta puolustukseen.
Hyökkäys
Hyökkäyksen palasten rakentelussa suurimmat ongelmat toi tämänhetkinen
akuutti sentteripula. Saku Koivua olisi kaivattu kipeästi joukkueeseen,
mutta hän joutui jäämään kisoista pois. Sentteriongelmaa tasapainottaa
onneksi todella tasokas laiturikalusto. Suomi saa kasaan neljä
hyvää hyökkäysketjua, joihin kaikkiin riittää ratkaisuihin pystyviä
pelimiehiä.
Ketju Timo Pärssinen-Niko Kapanen-Jukka Hentunen noussee tänäkin vuonna
Suomen ykkösketjuksi. Viime vuonnahan tosin Juha Lind paikkasi
komeasti Pärssisen ketjun kolmantena lenkkinä. Laiturikaksikko
Hentunen-Pärssinen on todellinen energiaduo eikä ketjunjohtajakaan paljoa
pörräyksessä jää jälkeen. Ketjun toimivuus on jo todettu kansainvälisillä
kentillä, joten tulosta on lupa odottaa myös Saksasta. Ketju hoitaa myös
puolustusvelvoitteet hyvin toisin kuin yleinen mielipide väittää. Sweden
Hockey Gamesin muutamasta takaiskumaalista tehtiin aivan liian suuria
johtopäätöksiä. Viime vuoden MM-kisoissa Kapanen ja Hentunen merkkasivat
molemmat lukeman +9 plus/miinustilastossa.
Kakkosketjuksi Aravirta on kaavaillut kolmikkoa Kimmo Rintanen-Raimo
Helminen-Tomi Kallio. Hieman ihmetyttää Rintasen ja Helmisen laittaminen
samaan kenttään, sillä molemmat elävät kiekosta ja ovat mahtavia
pelintekijöitä. Saattaa ollakin, että kisojen kuluessa Rintasen paikalle
istutetaan Sami Kapanen.
Raimo Helminen oli jälleen pakko valita kisoihin, kun nuoresta
sentterikaartista ei ole löytynyt vielä todellisia haastajia. Raipen liike
alkaa olla liian verkkaista kansainvälisiin peleihin, mutta toki hän
paikkaa paljon kokemuksellaan ja pelinlukutaidollaan. Helmisen
onnistuminen on yksi avainkysymyksiä leijonien menestysmahdollisuuksia
punnittaessa.
Kimmo Rintanen ei ole onnistunut vielä potentiaalinsa edellyttämällä
tavalla maajoukkueessa, mutta tänä keväänä kansainväliseen läpimurtoon
olisi jälleen täydet mahdollisuudet.
Tomi Kallio on loistava karvaaja ja työntekijä. Myös nopeus on yksi
Kallion valteista ja Atlanta Trashersin laituri tuleekin takuuvarmasti
saamaan ketjutovereidensa avustuksella paljon tekopaikkoja.
Viimeistelytaito ei ole ehkä Kallion parhaimpia puolia, mutta maaleja
tulee siitäkin huolimatta syntymään. Kallio on hyökkäyksen tärkeimpiä
pelaajia.
Kaksi muuta ketjua rakennetaan enemmänkin puolustamista silmällä pitäen,
mutta kun etenkin laiturit ovat erinomaisia kahden suunnan pelaajia, voi
kolmos- ja nelosketjuilta odottaa myös jonkin verran tehoja
hyökkäyspäässä.
Kolmosketjuksi rakentaisin koostumuksen Jarkko Ruutu-Juha Ylönen-Sami
Kapanen. Ruutu ja Kapanen pystyvät taklauspelillä pehmittämään vastustajan
tähtipelaajia ja Ylönen tasapainottaa ketjua järkevällä kahden suunnan
pelaamisellaan. Vaikka Ylönen ei mikään varsinainen pelintekijä olekaan
niin tämä ketju pystyy iskemään myös tärkeitä maaleja.
Nelosketjuksi muodostaisin puhtaan jarrukentän Antti Laaksonen-Toni
Sihvonen-Juha Lind. Vikkelät tsempparit Lind ja Laaksonen täydentävät
oivasti hieman kankeaa, mutta hyvin puolustuspään hoitavaa Sihvosta.
Ylimääräiseksi hyökkääjäksi jäisi näillä kokoonpanoilla Tony Virta, jonka
voi heittää paikkaamaan lähes ketä tahansa laituria tarpeen tullen.
Erikoistilanteet
Suomen ylivoimapeli takkusi pahemman kerran viimeisissä
harjoitusotteluissa ja on selvää, että sen on parannuttava roimasti mikäli
leijonat mielivät päästä neljän parhaan joukkoon. H-P-K-vitja ei ole
välttämättä parhaimmillaan ylivoimapelissä, joten vastuuta jää paljon myös
Raimo Helmisen ympärille kootulle ylivoimamiehitykselle. Timoselta,
Salolta ja Nummelinilta kaikilta löytyy hyvä pyssy ja Raipe pystyy
parhaimmillaan
järjestämään avoimia vetopaikkoja heille. Tämän vuoksi Helmisen
johtamassa ylivoimakentällisessä näkisikin mielellään myös kunnon
maalinedusmiehen. Tähän rooliin olisi tyrkyllä ainakin Jarkko Ruutu,
mahdollisesti myös Sami Kapanen ja Tomi Kallio.
Alivoimaan Suomella on heittää loistavia erikoismiehiä ja odotankin
leijonien alivoimapelin olevan turnauksen parasta. Antti Laaksonen, Juha
Lind ja Juha Ylönen ovat kaikki todellisia huippumiehiä alivoiman
tappamiseen ja kun lisäksi tarjolla on vielä esim. Toni Sihvonen, Sami
Kapanen ja Raimo Helminen, ei Suomen alivoimapelissä pitäisi olla suuria
vaikeuksia.
Arvio menestysmahdollisuuksista
Suomi lähtee luonnollisesti tavoittelemaan maailmanmestaruutta, jonka
saavuttaminen vaatii kuitenkin lähes täydellistä onnistumista. Kanada,
Tsekki ja Ruotsi ovat paperilla Suomea nimekkäämpiä yhdistelmiä eikä
Venäjän ja Slovakiankaan joukkueita ole syytä aliarvioida. USA on
parhaana päivänään yllätysvalmis. Suomi saattaa
olla kuitenkin yhtenäisempi ja taistelevampi joukkue kuin moni muu.
Etenkin laitureina on todellisia asennepelaajia, jotka antavat aina
kaikkensa pelikentällä.
Alkulohkossa Suomi kohtaa ensin helpolta tuntuvat vastustajat
Japanin ja Itävallan. Nämä ottelut Suomen pitäisi hoitaa helposti kotiin.
Asenneongelmia ei tosin näissäkään otteluissa saa olla.
Kevyemmät ensimmäiset ottelut antavat mahdollisuuden hioa
kuvioita ja hakea oikeat ketjukoostumukset tärkeämpiä
koitoksia varten.
Alkulohkon päävastustaja on Slovakia, joka on jo todellinen
mittari Suomen joukkueelle. Viime vuonna Slovakia juotti
Suomelle karvaan kalkin tiputtamalla leijonat välierissä
pois finaalista. Slovakialla on vähintään yhtä kova miehistö
kasassa myös nyt, joten alkusarjan viimeisestä ottelusta muodostunee
todella tasainen vääntö. Voitto olisi Suomelle siinä mielessä
tärkeä, että voittopisteet jäisivät voimaan välisarjavaiheeseen
mentäessä ja tämän välisarjan voitolla saattaisi puolivälieriin tulla vastaan helpompi vastustaja.
Kultamitaliin pääseminen vaatii aina omien onnistumisten lisäksi ripauksen
onnea. Pelisysteemi painottaa kohtuuttomasti puolivälieräottelun
merkitystä. Yksi huono päivä saattaa pilata täysin kaikki
menestymishaaveet. Suurella todennäköisyydellä Suomi saa jo tuohon
kriittiseen puolivälieräotteluun kovan joukkueen vastaansa.
Mitaliputken jatkuminen olisi ehdottomasti tyydyttävä suoritus
leijonalaumalta ja siihen on kaikki edellytykset olemassa. Mestaruus
vaatii pientä venymistä, mutta minään mahdottomuutena ei kultajuhliakaan
voida pitää. Itse veikkaan Suomen uusivan viime vuoden sijoituksensa ja
saalistavansa pronssimitalit kaulaansa.
