Kuluvan kauden kynnyksellä Colorado Avalanchen toimistolla haudottiin synkkiä mietteitä. Joukkue jäi viime kaudella koko liigan jumboksi, eikä keväisessä varausvuoroarvonnassakaan onni potkinut, sillä huolimatta jumbosijan suomasta edusta kyseisessä arvonnassa Avalanche-GM Joe Sakicin oli tyytyminen neljänteen varausvuoroon.
Näiden pettymysten saattelemana denveriläisryhmä suuntasi uuteen kauteen, ja kaikki tuntui toistavan ikävän tutuksi tullutta kaavaa: etenkin vieraissa voittaminen oli hankalaa, puolustus vuoti ja unelma pudotuspeleihin paluusta neljän vuoden tauon jälkeen vaikutti jälleen kerran karkaavan ulottumattomiin.
Joulutauolle siirryttäessä Avalanche majailikin surullisen tuttuun tapaansa Keskisen divisioonan pahnanpohjimmaisena. Joulupuuropatojen ääreltä palanneen Avalanchen tekemisessä haiskahti kuitenkin muutos.
Joukkue taipui vielä kerran joulukuun 27. päivä Coyotesille, minkä jälkeen sisuuntunut Avalanche ei suostunut häviämään otteluakaan ennen tammikuun 24. päivää − seurauksena kymmenen ottelun mittainen voittoputki, joka on paitsi tämän NHL-kauden pisin myös Avalanchen seurahistorian pisin voittoputki sitten kauden 1998−1999, jolloin joukkue ylsi 12 perättäiseen voittoon.
Täysi kymppi tuli täyteen, kun Toronto Maple Leafs joutui taipumaan lumivyöryn edessä numeroin 2−4.
Kymmenen voittoa peräjälkeen on jo itsessään kova saavutus, mutta vakuuttavaa on niin ikään se, että Avalanche iski avausmaalin jokaisessa voittoputkensa ottelussa, mikä kielii hyvästä valmistautumisesta ja latautumisesta.
Denveriläiset eivät juuri muutoinkaan tahtoneet antaa siimaa vastustajilleen, sillä ennen Toronto Maple Leafsiä vastaan pelattua ottelua Avalanche ei ollut ollut vielä hetkeäkään takaa-ajoasemassa voittoputkensa aikana.
Auston Matthewsin laukoman 2−1-osuman taika tosin puri vain 94 sekunnin ajan, kunnes Avalanchen Nail Jakupov jo tasoitti ottelun.
Avalanchen voittoputkessa ei ollut kuitenkaan kyse vain liigan pisteautomaattien tyhjentämisestä, vaan viime viikkojen aikana joukkueen käsittelyssä kaatuivat niin divisioonakärki Winnipeg Jets kuin tasaisen varmat San Jose Sharks sekä Columbus Blue Jacketskin.
Denveriläisten voittoputken myötä divisioonan jumbosija vaihtui jo taisteluksi pudotuspelipaikasta, ja unelma paluusta tosipeleihin elää Canadiens-tappion jälkeenkin.
Vakuuttavaa on niin ikään se, että Avalanche iski avausmaalin jokaisessa voittoputkensa ottelussa
Nathan MacKinnon ja pitelemätön ykkösketju
Avalachen vahva jakso henkilöityy vahvasti Nathan MacKinnonin, Mikko Rantasen ja Gabriel Landeskogin muodostamaan ykköskentälliseen, joka on tällä hetkellä eittämättä liigan kuumimpia koostumuksia. Erityisesti pistepörssin toista sijaa 60 (24+36) pisteellään hallussaan pitävä MacKinnon ja hänen tutkaparinsa Rantanen (17+30) ovat olleet Avalanchen kannalta käänteentekeviä pelaajia.
Avalanchen 11 viime ottelua käsittävällä tarkastelujaksolla MacKinnon on koko NHL:n tehokkain pelaaja 20 (9+11) tehopisteellään, ja Rantanenkin on kyseisessä listauksessa sijalla yhdeksän tehoin 6+9=15 Landeskogin säestäessä kelvollisesti yhdeksällä (3+6) tehopisteellään.
Yhden ketjun varassa Avalanchen pelaaminen ei ole kuitenkaan täysin ollut, sillä tulitukea on ollut tarjolla alemmistakin ketjuista. Landeskogia ovat kirittäneet sellaiset häntä pisteen vähemmän takoneet − siis kahdeksaan tehopisteeseen yltäneet − hyökkääjät kuin Carl Söderberg (4+4) sekä oivallista tulokaskautta pelaava Alexander Kerfoot (2+6).
Avalanchen kannalta on ollut erityisen ilahduttavaa se, että myös puolustuksesta on löytynyt uusia vastuunkantajia. Puolustuksen positiivisimpiin yllättäjiin on kuulunut Erik Johnson, joka on nostanut profiiliaan huimasti puolustuksen ykköspyssy Tyson Barrien jäätyä loukkaantumisen takia sivuun joulukuun lopulla.
Viimeisen yhdentoista ottelun aikana Johnson on lyönyt tiskiin tehot 3+5, joka on lähestulkoon puolet miehen tämän kauden 21 (7+14) tehopisteestä.
Parhaimpina kausinaan 40 tehopisteen rajapyykkiäkin hätyytellyt Johnson onkin oikaisemassa kurssiaan, sillä viime kauden 46 otteluun kerätty 17 tehopisteen potti ohitettiin jo 41 pelin jälkeen, ja toissa kauden 27 tehopisteen saaliskin varmasti kalpenee nykyisellä pistetahdilla, kun pelejä on takana vasta 45.
Kelpo taustatukea Johnsonille on tarjonnut marraskuussa Nashville Predatorsista hankittu Samuel Girard, joka on viimeiseen 11 otteluun saalistanut seitsemän syöttöpistettä.
Jonathan Bernier − mies, josta kasvoi muuri
Viemättä lainkaan kunniaa kenttäpelaajien onnistumisilta on Jonathan Bernierin laadukas suorittaminen illasta toiseen antanut Avalanchelle mahdollisuuden voittaa. Viime vuosina eräänlaiseen kiertolaisen asemaan ajautunut Bernier pelaa juuri tällä hetkellä uransa parasta kiekkoa.
Avalanche ei vahvasta jaksostaan huolimatta ole loistanut liigan laukaisunhallintatilastoissa, vaan edustaa lähinnä alempaa keskikastia, minkä ohella Bernieriä kohti on ammuttu viimeisen 11 ottelun aikana 329 kertaa − kolmanneksi eniten kyseisellä ajanjaksolla.
Kanadalaisveskari on kuitenkin pitänyt pintansa, ja hänen viimeaikaiset tilastonsa ovat ravisuttavaa luettavaa. Bernier on napannut yhdeksän voittoa kymmenestä pelaamastaan ottelusta torjuntaprosentilla 95,1, minkä myötä hän on tämän hetken voitokkain maalivahti ja torjuntaprosentillaankin jakaa liigan kärkipaikan Golden Knightsin Marc-Andre Fleuryn kanssa. Päästettyjen maalien keskiarvokin on Canadiens-tappiosta huolimatta liigan kärkikastia lukemalla 1,68 ottelua kohden.
Avalanchen voittoputken aikana yhdeksässä pelaamassaan ottelussa Bernier päästi yhteensä vain 13 maalia, joka oli liigan vähiten Avalanchen voittoputken käsittävällä jaksolla vähintään yhtä monta ottelua pelanneista maalivahdeista. Canadiens-ottelun jälkeinen lukema 16 päästettyä osumaa kymmeneen otteluun on sekin edelleen liigan kolmanneksi kovin noteeraus joulukuun 29. päivästä alkaen.
Kuriositeettina mainittakoon vielä, että tammikuun aikana Bernier on saalistanut paitsi yhden nollapelin myös yhden syöttöpisteen.
Avalanchen kymmenennen voiton osuminen Maple Leafs -otteluun tuntui eittämättä makealta juuri Bernieristä, Maple Leafs -vuosinaan torontolaismedian ja -yleisön hampaisiin joutuneesta veräjänvartijasta, jolla oli varmasti palava halu näpäyttää entistä seuraansa.
Bernierin sietokyky laitettiin toden teolla koetukselle, kun Matthews iski kiekon Bernierin selän taakse, ja Air Canada Centren yleisö intoutui parjaamaan tätä ivahuudoin − samalla tavoin kuin kaudella 2015−2016 Bernierin pelatessa vielä Maple Leafsissä.
voittoputken aikana pelaamassaan yhdeksässä ottelussa Bernier päästi yhteensä vain 13 maalia.
− Se ei tunnu yhtä pahalta, kun pelataan vierasjoukkueena, Bernier kommentoi saamaansa kohtelua viitaten Maple Leafs -aikoihinsa.
− Totta kai nämä ovat niitä pelejä, jotka merkitään kalenteriin ja jotka haluaa pelata ja voittaa, Bernier jatkoi.
Bernier osoitti henkistä kanttiaan johdattamalla joukkueensa 4−1-voittoon entisen kotiyleisönsä edessä 29 torjunnallaan, minkä myötä torontolaisten pilkkahuutojen luulisi viimeinkin vaimenevan. Bernier on tilastojen valossa alkuvuoden parhaimpia maalivahteja.
Onnistumiset ja positiivinen lumipalloefekti
Avalanchen ryhtiliike perustuu onnistumisiin laajalla rintamalla, eikä henkisen puolen roolia ole syytä väheksyä. Yksittäisten pelaajien, kuten MacKinnonin, Rantasen ja Bernierin, hyvät otteet ovat osaltaan lietsoneet koko joukkuetta pelaamaan paremmin, ja tämän viime vuosina häviämään tottuneen joukkueen kohdalla onnistumisten itsetuntoa ruokkiva vaikutus on maksimaalista.
Joukkueen huomioiden onnistumisten kasaantumisen kohdalla voitaisiin puhua lumipalloefektin sijasta osuvammin lumivyöryefektistä.
onnistumisten kasaantumisen kohdalla voitaisiin puhua lumipalloefektin sijasta osuvammin lumivyöryefektistä.
− Olen nähnyt monia joukkueita ja voin sanoa, että pukukopissamme on tällä hetkellä meneillään jotain ainutlaatuista. Pelaajat luottavat itseensä ja toisiinsa. Voittoputket kuitenkin lopulta aina päättyvät, mutta toivon, kun sen aika tulee, että voimme aloittaa heti uuden, Avalanche-GM Sakic luonnehti joukkueessaan vallitsevaa itseluottamuksen ilmapiiriä maanantaisen Maple Leafs -voiton jälkeen.
Itseluottamus ja joukkueessa pitkästä aikaa päätään nostava voittamisen kulttuuri todellakin näkyvät jäällä paitsi yksittäisten pelaajien tehoissa myös joukkuetilastoissa: joukkueen ylivoima oli voittoputken lopulla NHL:n neljänneksi tehokkainta, ja alivoimakin tyrehdytti vastustajan miesylivoiman liigan viidenneksi tehokkaimmin. Canadiens-ottelun jälkeen alivoima hilautui itse asiassa NHL:n toiseksi pitävimmäksi.
Lisäksi Avalanchen viimeistelytehokkuus joulukuun 29. päivän jälkeen on ollut liigan eliittiä myös tasaviisikoin joukkueen takoessa 3,43 maalia ottelua kohden, jolloin edelle kiilaa vain Boston Bruins 3,57 maalin lukemalla. Päästettyjen maalien määrä 60 minuuttia kohden on puolestaan edelleenkin liigan vähäisin.
Kertautuvien onnistumisten lisäksi on syytä ottaa huomioon myös Matt Duchenen lähdön tuoma, ilmapiiriä puhdistava vaikutus. Marraskuussa Senatorsiin kaupatun, alati siirtoa pyytäneen ja muutoinkin siirtohuhuissa vellonneen Duchenen poistuminen rivistöstä on eittämättä antanut tilaa näkäisemmille ja sitoutuneemmille pelaajille.
MacKinnon yhtäältä kiitteli pelaajakauppaa, mutta toisaalta puolusti entistä seurakaveriaan NHL.com:lle näin:
− Kyllä se [Duchenen lähtö] vaikutti kehittävästi. Nyt kaikki täällä olevat todella tahtovat pelata täällä. Ei hänen halussaan lähteä ollut kuitenkaan mitään väärää, sillä hän on pelannut tätä liigaa kauan.
Avalanche ja vieraspelipeikon selättäminen
Avalanchen voittoputkea väheksymättä on kuitenkin todettava, että kymmenestä voitetusta ottelusta kahdeksan voitettiin kotijäällä. Vieraspelaaminen sen sijaan on ollut tällä kaudella vaikeaa.
Maple Leafs -ottelun myötä alkanut kuuden ottelun vieraskiertue onkin Avalanchen mahdollisuus kasvojenkohotukseen myös vieraspelitilastoissa − hyvän itseluottamuksen ja joukkueen tiiviin kemian myötä siihen onkin oivat mahdollisuudet.
Lisäksi on kiinnostavaa nähdä, miten Avalanche käsittelee Canadiensin aiheuttaman voittoputken katkeamisen, sillä usein vastaavia voittokulkuja seuraa merkittävä romahdus, josta nouseminen vaatii joukkueelta henkistä selkärankaa.
Nyt jos koskaan pelaajien täytyy osoittautua GM Sakicin luottamuksen arvoisiksi sekä mahdollisen syöksykierteen ehkäisemisessä että vieraspelipeikon päihittämisessä − reissupelejä on sentään edessä vielä neljä.
Stanley Cup -haastajaksi Avalanchesta tuskin vielä annetuista näytöistä huolimatta on, sillä pitkä ja raaka pudotuspelikevät lienee loppujen lopuksi kapeahkolla materiaalilla operoivalle joukkueelle liikaa.
Lupauksia paremmasta huomisesta tämänhetkinen menestys kuitenkin herättää, ja nyt käsillä oleva mahdollisuus pudotuspelipaikkaan neljän vuoden tauon jälkeen on nuorelle joukkueelle oikein hyvä välitavoite.
Kalliovuorten lumipeite kimmeltää kirkkaammin kuin vuosiin, ja kun aika on kypsä, jyrää noilta vuorilta lähtevä lumivyöry vielä monta vanhaa mestaria.