Haastattelun ensimmäinen osan voit lukea täältä.
Kesällä 2009 Myllyniemi oli ensimmäisen kerran kiekkoilijana ilman työtä. Takana oli kolme vuotta täyttä hurlumheitä ja maalivahti mietti tulevaisuuttaan. Oliko tämä nyt tässä?
− Kesän lopussa tuli Lappeenrannasta tarjous; tule huomenna tänne ja sitten lähdemme Lahteen turnaukseen. Totta kai halusin tarttua tilaisuuteen.
Lappeenrannan vuodet osoittautuivat Myllyniemen itsensä kannalta onnenpotkuksi. Ne nostivat maalivahdin ensimmäistä kertaa ottelumäärissä selkeäksi, paljon pelaavaksi ykkösvahdiksi Suomessa. Ensimmäisellä SaiPa-kaudella runkosarjassa kertyi 45 ottelua ja seuraavalla peräti 55. Vielä kolmannellakin kaudella Myllyniemi pelasi 39 ottelua.
− Vuodet Lappeenrannassa eivät olleet aina helppoja. Meidät rankattiin vuosia aina viimeiseksi. Yhtenä vuonna nälkä kasvoi syödessä ja siellä tuhlattiin ehkä liikaa rahaa. SaiPa on kuitenkin oppinut niistä vuosista ja noussut menestyksekkäästi.
Fanit jäivät luonnollisesti mieleen. Jääkiekosta juteltiin maitokaupassa ja myös kotiovella. Kuraa tuli, jos pelit eivät kulkeneet, mutta kannustavassa hengessä.
− Enemmän se oli kuitenkin meitä tukenutta kritiikkiä. En kokenut, että olisi painettu alas tai haukuttu. Lappeenrantalaiset tietävät, että pienessä kylässä pitää tsempata, maalivahti muistelee.
− Meidän kerrostalossamme oli alimmalla tasolla parveke, jossa oli aina mies tupakalla. Kertaakaan en kulkenut ohi siten, että emme olisi jutelleet pelaamisesta.
Vety ja Atomi saavat Myllyniemeltä positiivisen arvosanan.
− Kerran vain maistoin. Oli siis hyvää joka kerta kuin söin, Myllyniemi naurahtaa.
Kärsivällisyys ja palkinto
Kolmannen SaiPa-kauden aikana peliaikaa heltisi Myllyniemelle vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna. Kauden alku oli vaikea, joukkue ei onnistunut, eikä Myllyniemi onnistunut kantamaan joukkuettaan. Lainapesti Pelicansiin loi siteen Lahteen. Kaksi nollapeliä kolmessa ottelussa vakuuttivat lahtelaiset. Seuraavaksi kaudeksi Myllyniemi siirtyikin seuraan pysyvästi.
Kauden 2012-13 oli kuitenkin vaikea. Pelicans ei onnistunut joukkueena, eikä Myllyniemi kyennyt kantamaan joukkuettaan peleissä. Sitten seuraan tulivat NHL:n työsulun ansiosta Antti Niemi ja myöhemmin Ondrej Pavelec. Myllyniemi kävi hakemassa pelituntumaa Mestiksestä LeKissä ja TuTossa. Lyhyetkin visiitit toivat uusia ystäviä, ja myös pelivire löytyi.
− Mestis-komennukset olen ottanut mahdollisuutena pelata. Tulokset tulevat tekojen seurauksena, ja peleistä nauttii joka tapauksessa.
"Käytiin huipulla, käytiin pohjalla. Henkisesti kova kausi"
Työsulun päätyttyä loppukausi meni paremmin ja Pelicans selviytyi melkein pudotuspeleihin. Ura Lahdessa sai jatkua.
Kaudeksi 2013-2014 Pelicans kokosi veteraanipitoisen porukan. Ennakkoarvioissa joukkue sijoitettiin sarjan hännille. Menestystä arvioitaessa mietittiin sitä, voiko vanhalla porukalla pärjätä. Joukkuetta luotsasi niin ikään kokenut Hannu Aravirta.
Kausi sisälsi niin voitto- kuin tappioputkia. Silloin esille nousi porukan kokemus. Toisin kuin niin monta kertaa Myllyniemen uralla aiemmin, myöskään seura ei painanut paniikkinappulaa. Seuran johto uskoi pelaajiinsa ja ilmoitti, ettei joukkuetta ruveta myllertämään.
− Alkukauden aikana huomasin, että vaikka tappioita tuli, ei missään vaiheessa syntynyt paniikkia. Lopulta selvisimme pudotuspeleihin.
Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella Pelicans tiputti melkoisena yllätyksenä HIFK:n. Toisella kierroksella Pelicans kiusasi Tapparaa. Vaikka sarjasta tuli tappio, pitää Myllyniemi kyseistä kautta ja pudotuspelejä pelillisesti hienona.
− Hävisimme ensimmäisen pelin, mutta pääsimme viidennen pelin vierasvoitolla vielä 2−3-tilanteeseen. Jos olisimme voittaneet kuudennen jatkoaikapelin ja nousseet 3-3:een, niin väitän, että Tapparalla olisi ollut kova paikka voittaa seitsemäs peli kotona. Käytiin huipulla, käytiin pohjalla. Henkisesti kova kausi, miettii Myllyniemi jälkikäteen.
Myllyniemi pelasi kauden aikana peräti 57 ottelua runkosarjassa ja kahdeksan peliä pudotuspeleissä. Käsky kävi, vaikka lepo olisi välillä tullut tarpeeseenkin.
− Fyysisesti rasitus oli suuri, mutta pelaamisesta nautti paljon. Kiertolaisvuosista oli neljä vuotta aikaa. Silloinkin meni silti peli kerrallaan. Ei silloin mieti, että 50 peliä edessä tai 50 peliä takana. On vain se hetki ja se peli.
− Yritimme jossain vaiheessa sanoa "Aralle", että olisiko nyt huilin paikka. Aravirta mietti vähän aikaa ja sanoi: "Ei, sä pelaat tänään", Myllyniemi nauraa.
Paha loukkaantuminen ja uusi yritys Kerhossa
Kausi 2014-2015 lähti Myllyniemeltä liikkeelle asiallisesti, mutta loukkaantuminen sotki kuviot. Myllyniemi koitti aamujäillä sattuneen törmäyksen ja pienen huilin jälkeen pelata, mutta joulutauolla kuvauksista löytyi vamma, joka ajoi maalivahdin leikkaukseen.
"En ole varmaan koskaan tullut seuraan omilla saappaillani"
− Se oli aika harvinaista minun urallani. Se oli viime kauden kannalta ikävää, mutta tätä kautta ajatellen se tuli hyvään aikaan. Lääkäri lupasi, että leikkauksella saan kaksi pelivuotta lisää.
Nyt uusi kausi alkaa HPK:ssa. Odotukset ovat kovat etenkin fanien puolella, sillä kaksi viime kautta seuran kantava hahmo on ollut Myllyniemen edeltäjä Juuse Saros.
− Joku tässä sanoi, että mulla on isot saappaat täytettävänä. Sanoin, etten ole varmaan koskaan tullut seuraan omilla saappaillani, hymyilee Myllyniemi.
− Joskus ne saappaat ovat olleet liian pienet ja joskus liian isot. No, Juusehan on pelannut hyvin täällä. Nuori kaveri, jonka ura menee hyvin eteenpäin. Kun tilaisuus tulee, on siihen tartuttava, jos haluat sinne päästä, kehuu Myllyniemi Sarosta.
Myllyniemi uskoo, ettei Saroksella ole mitään esteitä menestykselle nykyisellä asenteellaan. Tiellä on (Pekka) Rinne isolla sopimuksella, mutta Myllyniemi muistuttaa, että se nimenomaan antaa Juuselle aikaa kehittyä siellä.
− Tämä on hyvä paikka hypätä tänne. En koe siitä erikoisia paineita. Pelaajat vaihtuvat ja seurat vaihtuvat, ja tilanteeseen on sopeuduttava.
Maalivahti muistuttaa, ettei yksikään entinen pelaaja auta nykyistä joukkuetta. Menestys ja HPK:n pudotuspelipaikka on tienattava itse, ja hyvä kausi on rakennettava itse. Harjoituskauden hyvä alku antoi Myllyniemelle uskoa siihen, että hän on tehnyt oikeita asioita harjoituskaudella.
− Huipulle nousemiseen on monta reittiä. Harva veskari on kuten Saros tai Lehtonen, jotka hyppäävät sarjatasosta toiseen ja aina eteenpäin. Suurin osa käy läpi pitkän koulun, ja se vaatii myös oikeassa paikassa olemista oikeaan aikaan. Jos oikeat asiat löytäisi aina oikeaan aikaan, olisi aika viisas ihminen, pohtii Myllyniemi myös omaan uraansa verraten.
Tärkeimmäksi asiaksi HPK:ssa Myllyniemi on huomannut sen, että joukkue on yhtenäinen jäällä ja jään ulkopuolella.
− Tästä hetkestä on taas pitkä matka vaikkapa 50 pelin huippukauteen. Vielä on kuitenkin paljon asioita tehtävänä. Lähden jälleen sillä tavoitteella, ettei ole kuin se yksi peli sillä hetkellä. Pitää olla iso maali, mutta katsoa pieniä asioita päivä kerrallaan.
Haastattelu tulee päätökseensä. Monta seuraa nähneen kiekkokiertolaisen elämä on taas hetken keskittymistä olennaiseen.
Osa yksi: Jere Myllyniemi − Reissut, joista osan olisi voinut jättää tekemättä
Osa kolme: Miten maalivahti kesytetään?