Vasen luistin laitetaan aina jalkaan ennen oikeaa. Mailan nupin ympäri laitetaan juuri niin monta kierrosta erkkaa kuin aina ennenkin. Toiset ovat hyvin tarkkoja kamoistaan - niihin ei ulkopuolinen saa koskea. Maalivahdit puhuvat tolpille, ja napauttavat niitä mailallaan. Sanotaan, että tolpat puhuvat takaisin äänin, jotka syntyvät kiekkojen kimmotessa niistä ulospäin.
Maalia ei saa jäädä hautomaan
Kaikilla maalivahdeilla ei ole tarkoin säädeltyä tai helposti havaittavaa maalin nollausmenetelmää, mutta muutama veskari on toistanut samat menetelmät vuodesta toiseen.
Washington Capitalsin Braden Holtby etsii katseellaan vesipisaraa joka kerta, kun hän joutuu kaivamaan kiekon selkänsä takaa.
Holtbyn rutiini on sama jokaisen päästetyn maalin jälkeen. Hän nostaa maskinsa ylös, nappaa vesipullon, ruiskauttaa vettä korkealle ilmaan ja keskittyy yhteen jäälle putoavaan vesipisaraan. Holtbyn kummallinen tapa sai alkunsa junioripeleissä WHL-liigan Saskatoonissa.
Nuorempana maalivahtitähden näkökenttä saattoi hämärtyä hieman tai hänen keskittymisensä herpaantua, joten Holtbyn urheilupsykologi neuvoi häntä keskittymään johonkin pieneen yksityiskohtaan. Holtby keksi ratkaisuksi pienen liikkuvan vesipisaran.
Calgary Flamesin entinen suomalaismaalivahti Miikka Kiprusoff siemaisi aina kulauksen vettä ja sylkäisi sen ulos suustaan. Tämän jälkeen hän suihkutti pullosta vettä kasvoilleen. Joka kerta.
Buffalo Sabresin kakkosveskari Chad Johnson keskittyy hengittämiseen jokaisen päästetyn maalin jälkeen. Hän vetää syvään henkeä, hengittää ulos ja kokoaa itsensä. Johnsonin mukaan kyse on kuin meditaatiosta, jossa hän puhaltaa kaiken negatiivisen ulos.
Montreal Canadiensin ykkösvahti Carey Price ottaa yleensä hörpyn vettä päästettyään maalin, mutta hänen ruutiiniinsa ei kuulu mitään fyysisiä tapoja.
Vegas Golden Knightsin maalia vartioiva Marc-Andre Fleury luistelee kaukalon kulmaan. Toiset taas pyyhkivät mailallaan maalivahdin sinisen alueen, kun taas toiset eivät tee mitään erityistä.
Kaikki kuitenkin tietävät, ettei maalia pidä jäädä hautomaan vaan nollata tilanne nopeasti. Punainen lamppu syttyy pian uudelleen, jos jää pyörittelemään osumaa mielessään.
Kiekot pois maalista ja nopeasti
Monilla maalivahdeilla on omat rutiininsa ja taikauskonsa myös aamuharjoituksissa ja lämmittelyissä.
Flamesin kakkosmaalivahtina pelaava David Rittich haluaa siirtää ajatuksensa otteluun mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Jos hän tietää aloittavansa maalilla illan ottelussa, hän pyytää jotakuta laukomaan kiekkoja maskiinsa peliä edeltävissä aamuharjoituksissa. Rituaali sai alkunsa, kun Rittich pelasi nollapelin 36 torjunnalla 14. lokakuuta AHL-seura Stockton Heatin maalilla.
Sinä aamuna maalivahtivalmentaja Colin Zulianelo ampui kiekon vahingossa Rittichin maskiin. Kun Rittich aloitti maalilla seuraavan kerran, aamujäillä ei ollut osunut maskiin yhtään kiekkoa, ja hän päästi illan ottelussa viisi maalia.
Valmistautumisen ja taikauskoisuuden raja on häilyvä.
Carey Price on tullut tunnetuksi siitä, että hän kaivaa harjoituksissa kaikki selkänsä taakse menneet kiekot nopeasti pois maalista. Samaa kaavaa toisti aikoinaan myös Sabresin maalia vartioinut Martin Biron. Hän tosin vippasi jokaisen kiekon vielä katsomoon.
Pricea ei sanojensa mukaan häiritse päästetyt kiekot. Kyse on vain oman työpisteen puhtaana pitämisestä.
Maalivahtilegenda Glenn Hall, joka hallitsi taalakaukaloita 1950-70-luvuilla oksensi aina ennen ottelua. Hall sanoi, että mikäli hän ei onnistunut oksentamaan, hänestä tuntui, ettei pystynyt antamaan ottelussa koko panostaan joukkueelleen. Niinpä hän pelasikin 504 ottelua peräkkäin, ämpäri uskollisena kaverinaan pukukopissa.
1980- ja 90-luvuilla pelannut tulisieluinen Ron Hextall kävi lämmittelyjen päätteeksi koskettamassa neljää aloituspistettä joukkueensa kenttäpuoliskolla, ja lopuksi keskialoituspistettä.
Jos ei kaikkea tee aina samalla tavalla, tuntuu siltä, että maailma loppuu.
Vuonna 1993 Hextall torjui Quebec Nordiquesin maalilla Canadiensia vastaan pelatussa ensimmäisen pudotuspelikierroksen ottelusarjassa. Ei mennyt kauaa, kun Canadiensin leirissä päästiin jyvälle vastustajan veskarin tavoista. Canadiens laittoi yhden pelaajansa keskialueelle häiritsemään Hextallin rituaalia.
Hextall kävi koskettamassa lämmittelyssä neljää aloituspistettä ja luisteli sitten keskiympyrää kohti. Silloin Canadiensin pelaaja huitaisi Hextallia ja käski tätä häipymään. Molemmat joukkueet ryntäsivät keskelle jäätä ja alkoivat töniä toisiaan. Kaiken tämän sekamelskan keskellä Hextall yritti koskettaa luistimillaan keskialoituspistettä.
Valmistautumisen ja taikauskoisuuden raja on häilyvä.
Tolpat puhuvat takaisin
Jääkiekkomaailmaan mahtuu muitakin omituisia tapoja. Pitkän uran NHL:ssä tehneellä Patrick Roylla oli tapana hyppiä sini- ja punaviivan yli mennessään maalilleen tai erätauolle. Hän ei myöskään puhunut pelipäivinä ennen ottelua.
Tämän sai kokea Edmontonissa aamujäiden jälkeen ranskankielisen Radio Canadan toimittaja Patrick Henry lähestyessään pukukopin nurkassa istunutta Royta tämän omalla äidinkielellä. Roy ei sanonut sanaakaan. Hän nosti kätensä ylös ja viittoili Colorado Avalanchen PR-henkilölle. Henry heitettiin siltä istumalta kopista ulos.
Otteluissa legendaarisella kanadalaismaalivahdilla oli tapana puhua vartoimansa maalin tolpille. Royn mukaan tolpat myös vastasivat hänelle.
Taikausko tuntuu menevän maalivahdeilla joskus älyttömyyksiin. Jos ei kaikkea tee aina samalla tavalla, tuntuu siltä, että maailma loppuu.
Sitten on vielä se yksi, jonka ei auta käyvän mielessä missään vaiheessa ottelua, ei edes viimeisillä sekunneilla. Eikä sitä sanaa saa kukaan sanoa ääneen. Nollapeli.