Edellisen kerran Teemu Eronen pelasi Helsingin Areenalla keväällä 2014. Viime kaudella suomalaispuolustaja kohtasi Jokerit kertaalleen, mutta ottelu pelattiin Nižnekamskissa. Etelä-Vantaan Urheilijoiden kasvatti myönsi, että paluu Helsinkiin oli jännittävä kokemus.
− Alkulämmittelyn ja parin ensimmäisen vaihdon aikana jännitin ja tunsin, että menin nopeasti maitohapoille. Sen jälkeen peli alkoi rullata normaalisti. Oli upea tunne pelata täällä pitkästä aikaa, katsomossa oli todella paljon tuttuja. Tosin kieltämättä odotin, että lauantai-iltana täällä olisi ollut parempi tunnelma, Eronen kommentoi.
Jokerit hallitsi lauantain ottelua mielin määrin. Kotijoukkue loi tekopaikkoja, mutta sitkeästi puolustanut Vitjaz selvisi Harri Säterin johdolla voittomaalikilpailuun saakka, josta vierailijat ottivat yllätysvoiton. Erosen mukaan ottelu Jokereita vastaan oli joukkueelleen tyypillinen.
− Tämä ottelu kuvasi erittäin hyvin meidän joukkuettamme ja taktiikkaamme: erittäin kovaa taistelua sekä sitkeää puolustamista. Meidän pelaamisemme ei aina ole kovin kaunista, mutta se tuottaa pisteitä ja voittoja. Meillä on erinomainen maalivahti, ja välissä yritämme tehdä itse pari maalia, se on yksinkertaista.
Eronen pelasi Vitjazin ykkösparissa yhdessä Igor Golovkovin kanssa. Vantaalaislähtöinen puolustaja sai paljon vastuuta ja kellotti peliaikaa miltei 20 minuuttia, mikä oli eniten koko Vitjazin joukkueesta. Entinen jokeripakki pelasi sekä alivoimaa että ylivoimaa joukkueessa ykkösmiehityksessä.
− Totta kai nautin, että saan pelata paljon. Tiedän, mitä varten minut on hankittu Vitjaziin: pelaan paljon ja puolustan tunnollisesti. Meidän pelitapaamme eivät taikatemput kuulu. Vastaavasti kun on paikka iskeä, esimerkiksi ylivoimalla, niin sitten minulta odotetaan myös tehopisteitä.
"Sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille ja päätin tarttua siihen"
Jokereita C-junioreista lähtien edustanut ja myös narripaidassa Liigassa erinomaisesti esiintynyt Eronen siirtyi toissa kauden jälkeen hieman yllättäen Neftehimik Nižnekamskiin. Moni odotti luottopuolustajan jatkavan Jokereissa ja siirtyvän helsinkiläisten kanssa yhteiselle KHL-taipaleelle.
− Olin ollut jo pitkään Jokereissa. Jo edellisellä kaudella tunsin, että tarvitsin jotain uutta ja halusin lähteä kehittymään muualle. Sain mahdollisuuden lähteä ulkomaille ja päätin tarttua siihen. Paikkakunta ja organisaatio olivat lopulta hieman erikoisia, mutta sain sieltä sekä positiivisia että negatiivisia kokemuksia, Eronen kertoi.
Erosen viime kauden kotikaupunki Nižnekamsk sijaitsee Tatarstanin tasavallan pohjoisosassa Venäjällä, ja kaupunki ei todellakaan lukeudu Venäjän länsimaalaisimpien keskuksien joukkoon.
Suomalaispuolustajan tämän kauden koti Podolsk puolestaan sijaitsee Moskovan esikaupunkialueella. Viihtyisämmän elinympäristön lisäksi sopeutumista helpottaa se, että nyt joukkueessa on lisäksi myös kaksi muuta suomalaista, Olli Palola ja Säteri.
− Olen viihtynyt hyvin. Podolsk on kaikkinensa länsimaalaisempi, ja nyt minulla on esimerkiksi parempi asunto. Ruuhkat ovat erittäin kovat, mutta silti on aina mahdollista lähteä Moskovaan, mikä helpottaa kiekkoelämän ulkopuolista arkea. Nižnekamskissa elämä oli lähinnä jääkiekkoa, ei mitään muuta. Totta kai sekin helpottaa, että ympärillä on suomalaisia.
Myös pelillisesti Erosen toinen KHL-kausi on sujunut avaussesonkia paremmin.
− Ensimmäinen KHL-kausi oli kaikin puolin sekava. Meillä oli paljon muutoksia joukkueessa kauden aikana, esimerkiksi neljä eri valmentaa yhden kauden aikana. Totta kai itsellekin toinen KHL-kausi on helpompi, tunnen nyt sekä sarjan, joukkueet että kulttuurin paremmin.
Venäjällä tärkeintä on kuitenkin voittaa. HK Vitjazin kausi on sujunut hyvin, mikä on varsinkin ulkomaalaispelaajille venäläissarjassa äärimmäisen tärkeää.
− Olen päässyt parempaan ympäristöön ja organisaatioon, mikä on helpottanut sopeutumista. Tärkeintä kuitenkin on, että me olemme voittaneet paljon. Voittaminen on Venäjällä todella merkittävässä roolissa, he ovat välillä jopa hulluina voittamiseen. Voittojen kautta kaikki on yksinkertaisesti helpompaa, Eronen päätti.
