Juuso Akkanen on nähnyt Mestistä ja muutakin kiekkoilua monella eri paikkakunnalla uransa aikana. Mestis on kuitenkin vakiintunut Akkasen omaksi jutuksi ja puolustaja nauttii saamastaan vastuusta.
Mutta minkälaista on arki puoliammattilaissarjassa?
− Mestis-pelaajan arki ei missään nimessä ole helppoa. Täytyisi olla vähän niin kuin ammattilainen, mutta silti onkin puoliammattilainen. Jos miettii meidänkin joukkuetta, niin osa opiskelee ja osa on töissä. Vain pieni osa on täysipäiväisiä jääkiekkoilijoita, Akkanen toteaa.
− Tärkeintä on saada kaikki elämän osa-alueet tasapainoon: miten hoidat opiskelun, miten jääkiekon ja miten vielä perhe-elämän siinä samassa. Aikamoista taiteilua se on. Oma arkeni on siinä mielessä hyvällä mallilla, sillä saan keskittyä täysillä jääkiekkoon.
Vaikka arki Mestiksessä on rankkaa taiteilua, on se kaikki silti sen arvoista. Motivaatioon löytyy selkeä syy.
− Rakkaudesta lajiin, ei sitä muualta löydy. On hienoa kokea ja tuntea niitä fiiliksiä, mitä pelissä tulee. Jos vielä sattuu voittamaan, niin se fiilis on todella hyvä. Tunteiden vuoristorata on tässä iso tekijä, Akkanen tuumii.
Tärkeässä asemassa arjen aherruksessa on myös yhteisöllisyys joukkueen sisällä.
− Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän arvostaa sitä, minkälaista koppielämä on. Arvostan suuresti sitä yhteisöä, mikä siellä on. Jos hallille ei olisi kiva tulla, ei tässä olisi mitään mieltä.
Aikanaan Mestis-kiekon pariin jääminen oli Akkaselta tietoinen päätös. Hän haluaa kuitenkin tarvittaessa kannustaa nuoria pelaajia kehittymään ja tähtäämään korkeammalle.
− Olen Mestiksessä saanut paljon vastuuta ja pelata hyvin. Siitä olen nauttinut.
− Jos vain olisi tarpeeksi hyvä, niin varmasti pelaisi Liigaa. Olen nuorille pelaajille aina sanonut, että kun tarpeeksi hyvä on, niin liigassa tulee pelaamaan, Akkanen linjaa.
Puolustaja itse on useampaankin otteeseen urallaan pelannut vanhoja, pitkäaikaisiakin seurojaan vastaan. Kun joka joukkueesta alkaa löytyä enemmänkin kuin yksi tuttu, herää kysymys, ovatko Suomen kiekkoympyrät liiankin pienet.
− Näissäkin asioissa voisi taas katsoa prosentteja. Jos mietin, että olen A-junioritasolta pompannut, niin olisinkohan sieltä ainoa, joka enää pelaa. Tietyllä tapaa piirit tosiaan ovat pienet, Akkanen myöntää.
− Jos harrastajamääriä vertaa, niin eihän Suomi siellä kärjessä ole. Taitaa olla niin, että Kanadassa on enemmän naisjääkiekkoilijoita kuin Suomessa miesjääkiekkoilijoita.
Kova tekijä tilastoissa − 500 pelin rajapyykki lähestyy
Kuten Akkanen jo totesikin, on Mestis-pelaajan arki melko rankkaa. Kiekon ulkopuolisen elämän mukana kuljettaminen on tältä puolustajalta onnistunut omien sanojen mukaan vaihtelevasti. Esimerkiksi kouluttautuminen oli sellainen asia, jota puolustaja on alkanut miettiä vasta myöhemmällä iällä.
− Kun on tullut ikää ja kokemusta, ja kun elämänarvot ovat muuttuneet, niin alkaa aina arvostaa vähän eri asioita. Nuorena sitä oli mielessä niin eri asiat. Siinä mielessä tähän tilanteeseen pitää olla tyytyväinen, Akkanen tuumaa.
− Minullakaan ei montaa kautta enää ole jääkiekkoilijana ja sen jälkeen pitää miettiä, että mitä sitten.
Pelaamisen lisäksi Jokipojat tarjosi Akkaselle muitakin oman alan töitä. Hän nimittäin työskenteli viime kaudella Jokipoikien toimistolla myynti- ja markkinointitehtävissä. Miehen molemmat työpaikat olivat siis jäähallilla.
− Ei se missään vaiheessa käynyt rasittavaksi. Oikeastaan itse sitä kuviota ehdotin ja mielenkiinnolla lähdin siihen mukaan. Koska minulla kuitenkin myynnin ammattitutkinto on, oli mukava nähdä mitä sekin työ on käytännössä.
Juuso Akkanen on joukkueensa kokeneimpia ja vanhimpia pelaajia. Pukukoppielämässä ikää ei kuitenkaan katsota.
− Kyllä jutuissa mukana pysyy. Vaikka ikää tulee, niin se on vain numeroita. Jutut kopissa pysyvät aina samana.
Entäpä juttujen taso sitten?
− Hyvä tietenkin. Muiden mielestä jutut ovat ehkä huonoja, mutta meidän mielestä hyviä, Akkanen nauraa.
Akkanen on TUTOn Aki Keinäsen jälkeen eniten Mestis-pelejä pelannut kiekkoilija. Kun saa tehdä sitä mistä nauttii, kulkee aika siivillä.
− Kun on saanut pelata hyvätasoisessa sarjassa, on pelejä vain kertynyt. Ei niitä sen enempää ole tullut laskettua. Olen kokenut hyväksi vaihtoehdoksi jäädä Mestikseen, Akkanen toteaa.
− Enemmän olen keskittynyt nuorten pelaajien opastamiseen oman kokemukseni kautta, jotta heille kertyisi sen verran kokemusta, että liigassa pelaaminen olisi tulevaisuudessa mahdollista.
Kokeneella puolustajalla alkaa häämöttää komea 500 pelin raja. Tällä kaudella tätä etappia ei kuitenkaan vielä saavuteta, sillä ottelumäärä jää uupumaan muutamalla pelillä.
− Tarkoittaako se sitten sitä, että yksi kausi pitää vielä pelata, Akkanen naurahtaa.
Mestis nuorten pelaajien asialla
Mestiksen asemasta suomalaisessa kiekkoilussa on puhuttu paljon. Sarjan itsenäinen asema on noussut tapetille aina vain lisääntyvän Liiga-pelaajayhteistyön myötä.
− Koko suomalainen jääkiekkokulttuuri vaikuttaa siihen, minkä tasoinen sarja Mestiksestä tulevaisuudessa tulee. Esimerkiksi juuri siihen, tuleeko Mestiksestä lopulta vain nuorten pelaajien kasvattajasarja.
Akkanen on kuitenkin tyytyväinen siihen, että Mestis avaa mahdollisuuksia nuorille pelaajille.
− Mielestäni Mestis on kuitenkin hyvä paikka niille pelaajille, jotka eivät mahdu A-junioreista suoraan Liigaan. Heille tämä on se seuraava askel. Liigassa vastaan tulee kuitenkin isompia ja vahvempia pelaajia. Mestis on siinä asiassa lähempänä Liigaa kuin junorisarjat.
Kun Mestis-pelaajien keski-ikä laskee, syntyy enää vähemmän ja vähemmän Akkasen ja Aki Keinäsen kaltaisia Mestis-konkareita. Akkasen mielestä sarjan vahvuus pilee kuitenkin juuri siinä, että vaihtelevuutta pelaajien välillä on paljon.
− Mestis on pysynyt vahvana ja kovatasoisena sarjana, ja ehkä yksi tekijä siinä on se, että juuri minun ja Keinäsen kaltaisia pelaajia ei ole paljoa. Puoliammattilaissarjastahan tässä on kyse, vaikka aikaisemmin Mestis oli enemmän täysammattilaissarja.
− Sekin on toki jokaisen oma valinta, haluaako käydä töissä ja olla samalla puoliammattilainen, Akkanen toteaa.
Yhtenä Mestis-keskustelun aiheena on ollut sarjan muuttuminen aina vain lähemmäksi farmisarjaa. Pitkään sarjan parissa toiminut Akkanen muistuttaa kuitenkin, ettei Mestis-seuroja ole aina helppo vertailla toisiinsa.
− Liigan ja Mestiksen välinen yhteistyö on pitkälti paikkakuntakohtaista. Jos mietitään Jyväskylää, niin onhan JYP-Akatemia aivan selvästi JYPin farmi. Kun taas mietitään Joensuuta, niin täällä saattaa edelleen elää se pieni toivon kipinä, että tästä saadaan vielä liigapaikkakunta, Akkanen tuumii.
− Täytyy kuitenkin muistaa, että jokaisessa seurassa asia nähdään niin eri tavalla: jotkut haluavat olla farmijoukkue ja toiset taas itsenäinen joukkue. Toisilla seuroilla oman identiteetin rakentaminen on todella tärkeää.