Suomi-sarjassa Forssan Palloseuran riveissä piste-ennätyksensä 73 (25+48) kaudella 2012-13 nakuttanut Juhani Tamminen on toisella Mestis-kaudellaan ollut vahvassa vireessä kerättyään 34 otteluun tehot 10+23.
Lähes koko ikänsä nimestään kuittailuja kuullut Tamminen ei turhia paineita kanna, vaan keskittyy omaan tekemiseensä. Mutta mistä juontaa hyvä vire? Ja kuka on Juhani?
− Olen 27-vuotias ja kotoisin Hämeenlinnasta. Rovaniemelle muutin pari vuotta sitten, ja pelaan keskushyökkääjänä RoKissa.
− Luonteeltani olen aika rauhallinen ja ujo. Mutta sitten kun pääsen vauhtiin, niin kyllä minulta juttua tulee ja pukukopissakin juttu lentää ihan samanlailla muitten mukana, vaikka ujo olenkin.
Pelaajana Tamminen pitää itseään enemmän syöttelijänä ja taiteilijasieluna, jonka vahvuuksiin kuuluu pelin rakentaminen ja luovien ratkaisujen tekeminen. Kehitettävääkin löytyy luistelusta ja laukauksesta.
− Mieluummin syötän kuin ammun. Olen enemmän taiteilija kuin suoraviivainen pelaaja.
− Luistelua pitää kehittää huimasti, vähän on kankeata se meneminen. Potkua ja ketteryyttä luisteluun. Sitten laukaus. Sekin on vähän heiveröinen, ei siinä oikein ruutia ole.
Aurinkokuningas ja Aurinkoprinssi
Tammisen nimi on aiheuttanut ajoittain kulmakarvojen kohottelua ja lisännyt mielenkiintoakin miestä kohtaan. Jääkiekkoilijoita vilisevä suku on voinut omalta osaltaan vaikuttaa nimeämisvaiheessa, mutta varmuutta Tammisella asiasta ei ole.
− Outoa kyllä, mutta en itseasiassa ole koskaan kysynyt vanhemmilta onko nimi jääkiekkoilijalta. Luulen, että he ovat vain tykänneet Juhani-nimestä, mutta voi olla, että ollut vähän pelisilmääkin siinä.
"Onhan se tietenkin aika koomista"
− Onhan se tietenkin aika koomista. Aina sama nimi ollut, ja siitä niin pitkään kuullut, ettei sitä niin itse ajattele. Enemmän positiivista kuin negatiivista olla täyskaima Aurinkokuninkaan kanssa.
Perheessä jääkiekko on ollut vahvasti mukana nuoruudesta asti, ja isä on ollut Tammiselle tärkeä jääkiekkoilijana eteenpäin viejä tarjoamalla tukea ja hyviä oppeja.
− Isä ja hänen veljet ovat pelanneet jääkiekkoa ja eno Harri Ojanperä pelasi Liigaa HPK:ssa. Isä on pönkittänyt minua eteenpäin jääkiekkoilijana. Muistan, kun pikkupoikana käytiin aina ulkojäillä ja isä näytti kaiken maailman kikkoja.
HPK:n juonioripolun kulkenut Tamminen pelasi neljä kautta Suomi-sarjaa Forssassa ja opiskeli samalla itselleen tulevaisuuden ammatin Hämeenlinnan Ammattikorkeakoulussa.
− Silloin, kun lukion jälkeen piti miettiä, että mitä seuraavaksi, niin rakennuspuoli kuulosti mielenkiintoisimmalta. Ei minusta mihinkään yliopistoon ollut, niin menin ammattikorkeakouluun ja opiskelin rakennusmestariksi. Suomi-sarjassa pelatessa kerkesi opiskella eikä jääkiekko vielä silloin ollut se suurin juttu.
− Valmistumisen jälkeen olen pystynyt sitten panostamaan kiekkoiluun. Onhan se helpompaa, kun lopettaa kiekkoilun, niin on ammatti valmiina. Ei tule tyhjiötä sen jälkeen.
Panostus pohjatyöhön toi tuloksia
Monien Mestis-pelaajien tapaan Tamminen on käynyt töissä vähintään kesäisin, ja työt ovat olleet juuri rakennusalantöitä. Mutta viime kesänä Tamminen teki poikkeuksen, jonka arvelee olevan myös pääsyy tämän kauden hyvään tulokseen.
− Pohjat tuli kesällä tehtyä hyvin. Nyt tuli ensimmäisen kerran tehtyä niin kuin pitääkin. En ollut töissä ollenkaan ja treenasin koko kesän kaksi kertaa päivässä. Siitä johtuu, että sain paljon lisää voimaa ja nopeutta jalkoihin sekä kestävyyttä muutenkin.
"treenasin koko kesän kaksi kertaa päivässä"
− Pakko sanoa, että kyllä se kiekko pomppi alkukaudesta muutenkin paremmin, tuuriakin oli paljon mukana. Mutta varmaan treeni ollut suurin syy. Huomannut itsekin, että on ollut helpompi liikkua tuolla kentällä.
Viime kausi oli Tammiselle ensimmäinen Mestiksessä, ja hän kertoo harppauksen Suomi-sarjasta olleen suuri.
− Kyllä siinä huomasi sen vauhdin eron. Nyt tämä kausi on ollut helpompi lähteä pelaamaan, kun on tiennyt, millainen tämä sarja on ja mitä se vaatii täällä pelaaminen.
Alkukausi lähti lennokkaasti liikkeelle ja pisteitä kertyi hyvällä tahdilla nostaen Tammisen sarjan pistepörssin kärkeen. Sitten koitti kaamos koko joukkueella.
− Lähti aika mallikkaasti, ja kolme ensimmäistä kuukautta oli tosi hyviä. En tiedä, miten menikin niin hyvin. Mutta sitten marras-joulukuu oli hiljaisempaa itselläkin. Meni useampi kuukausi, etten tehnyt maalia.
− Tiukkoja pelejä ja yritystä oli, mutta ei saatu kääntymään peliä meille. Kokemusta vielä varmaan puuttuu tuosta meidän joukkueesta, ettei saada käännettyä noita tiukkoja pelejä. Aika nuori joukkue loppujen lopuksi, kun minä olen siinä yksi vanhimmista.
Maajoukkuetauolta alkanut tappioputki kesti rovaniemeläisillä kymmenen ottelua, samoin kuin edellisellä kaudella. Tamminen ei osaa sanoa mitä tapahtui, mutta joukkueen putken katkeaminen lopulta karisti apinan hyökkääjänkin selästä.
− Siinä vuoden lopussakin oli paikkoja, mistä olisi voinut tehdä samanlailla, mutta ei mennyt. Nyt on taas pomppinut paremmin viime peleissä, ja kun joukkueella kulkee paremmin, niin samalla se itselläkin menee paremmin.
Joulutauon jälkeen joukkue on pelannut välillä kolmella kentällä ja tuloksia on syntynyt. Tammisen mukaan useiden pelaajien mielestä, kuten hänenkin, kolmella kentällä pelaaminen on mukavaa. Nurjapuolena siinä on yhdeltä kentältä vähenevä peliaika.
− Itselle sopii kolmen kentän peli paremmin, pääsee rytmiin sisälle ja saa tuntumaa peliin. Neljällä kun pelataan, niin saattaa joutua huilaamaan aika paljonkin. Jos vaikka tulee alivoimaa, voi joutua huilaamaan useankin minuutin, kun en sitä juuri pelaa. Silloin helposti pelifiilis katoaa ja ei meinaa päästä sitten enää peliin sisälle.
− Kyllähän siinä vähän välillä puuskututtaa, mutta tykkään kuitenkin pelata mahdollisimman paljon, niin kyllä sitä jaksaa.
Hyppy Liiga-jäille
RoKin tappioputki alkoi samoihin aikoihin kuin Tamminen kävi Helsingissä pelaamassa IFK:n riveissä. Millaista oli pelata ensimmäistä kertaa elämässä Liigassa?
− Se oli aikamoinen kokemus, kun IFK on kuitenkin legendaarinen joukkue liigasta. Taisi vielä olla Hakametsässä ensimmäinen peli, niin oli se kyllä hieno kokemus. Kyllä se jännitti aika paljon se eka peli. Mutta yllättävän hyvin se meni, ettei tullut mitään pahempia mokia ja uskalsi pelata.
"oli se kyllä hieno kokemus"
IFK:n nuttuun hyppämistä helpotti, kun joukkueessa oli ennestään tuttu Robert Leino, joka on Hämeenlinnasta kotoisin. Helsingissä osattiin myös hyödyntää Tammisen nimi hienosti antamalla pelinumeroksi 79, joka on sama kuin Juhani "Tami" Tammisen aateloimisnumero Suomen jääkiekkoleijonana.
− Oli hauska, että antoivat 79 pelinumeroksi. Vähän sitä osasin odottaakin ja oli hyvää pelisilmää heiltä.
Rovaniemellä Tamminen on viihtynyt hyvin kaupungin ollessa sopivan kokoinen ja ihmisten mukavia. Viihtyminen oli yksi tärkeistä syistä jatkaa Rovaniemellä. Vapaa-ajallakin löytyy aina jotain tekemistä.
− Tyttökaverin kanssa vietetään aikaa, kun on täällä. Mutta aika harvoin, kun hän harrastaa alppihiihtoa ja on aika paljon leireillä Keski-Euroopassa. Muulloin kavereitten kanssa pelataan pleikkaria ja käydään treenaamassa. Vapaa-aika on semmoista hengailemista ja rennosti ottamista.
Lopuksi Aurinkoprinssi jätti terveiset rovaniemeläisille kannattajille.
− Porokellot mukaan vain ja katsomaan pelejä.
Edit 22.1.2017 klo 18.30: korjattu Juhani "Tami" Tammisen pelinumero aateloimisnumeroksi.