Espoo Bluesin ja Tapiolan monitoimiareenan hallintoa järjesteltiin laajemmin viimeksi kesällä 2004. Christian Ruuttu oli poistunut takavasempaan seuran toiminnasta, ja omistaja Jussi Salonoja pohti liiketoimintansa laittamista uuteen uskoon. Sitten Salonojan käsiin osui Kauppalehden numero, jossa kerrottiin SAP Finlandin toimitusjohtajan Jukka Sonnisen jäävän sapattivapaalle. Salonoja otti yhteyttä kokeneeseen talousmieheen.
Kesän aikana Salonoja ja Sonninen tutustuivat ja keskustelivat liiketoiminnan uudelleen järjestelemisestä. Lopulta syksyllä 2004 Salonoja organisoi omistuksiaan uuden sijoitusyhtiön, JOY Capital Oy:n, alle. Sonnisesta tuli uuden yhtiön johtaja sekä Bluesin ja halliyhtiön hallituksien puheenjohtaja.
Vaikka Sonnisen rooli on niitä keskeisimpiä Bluesin organisaatiossa, miestä on näkynyt vain harvoin julkisuuden valokeilassa. Mikä on miehiään tämä kohta jo kaksi vuotta Bluesia johtanut talouden ammattilainen?
Kärsimätön kaveri
JOY Capitalin toimisto sijaitsee aivan Helsingin ydinkeskustassa Aleksanterinkadulla. Ovelta toimittajaa tulee hakemaan rennon oloinen mies.
- Jukka Sonninen, mies tervehtii.
Käden puristus on jämäkkä ja katse tervävä.
- Otetaan kahvit alkuun.
Sonnisen toimisto on modernisti sisustettu, mutta ei millään muotoa mahtaileva. Istumme pöydän ääreen ja keskustelu kääntyy Sonnisen historiaan jääkiekon parissa.
- Olin penkkiurheilja jo ennen kuin Bluesin toimintaan lähdin mukaan, kiekkoa olen seurannut koko ikäni. Juniorina pelasin Leppävaaran Pallossa. Nyt kun olen tässä mukana, on kiekko vienyt mennessään. Kaikki kotipelit olen käynyt katsomassa ja aika monta vierasotteluakin.
Ikään kuin johdatuksena aiheeseen, kysäisen minkälainen on JOY Capitalin ja sen alaisuuteen kuuluvien yhtiöiden taloudellinen tilanne. Sonninen pohtii vastusta hetken.
- Mä olen aika semmonen kärsimätön kaveri ja haluaisin, että kaikki tapahtuisi nopeammin. Suunta meillä on oikea, mennään hyvällä tavalla eteen päin. Liiketoimet alkavat olla kassavirraltaan positiivisia lukuunottamatta tuota meidän jääkiekkojoukkuetta. Halli menee omillaan, mutta kultakaivos ei ole vielä sekään.
Yrityksiä ja lapsiperheitä
Hallin taloudellinen tilanne iskee yllätyksenä. Mikä on tehnyt Espoon Areenasta kannattavan? Ainakin suuremmat kansanjuhlat ovat mielestäni Tapiolan seutua vältelleet.
- Emme me pelkällä jääkiekkojoukkueella monitoimiareenaa kuitenkaan pyöritä. Suurilta osin meidän tapahtumat ovat yritystapahtumia: kokouksia ja näyttelyitä. Myös perheille ja lapsille on pyritty löytämään sopivia tapahtumia.
- Valitettavan vähän Areenalla on ollut konsertteja. Meillä on niiden suhteen rajoittavia tekijöitä kuten koko, ja joku voi väittää hallin olevan vähän sivussa. En oikein kuitenkaan tuota sijaintiväitettä allekirjoita, koska ei rautatieasemalta ole yhtään sen pidempi matka Pasilaan kuin Espoon Areenalle.
- Pyrimme profiloitumaan. Emme pysty kaikessa kilpailemaan, voimme olla vain toiseksi parhaita joissakin asioissa. Pyrimme luomaan sellaisen tilan, jossa voimme palvella perheitä ja yrityksiä.
Paljon puhuttu länsimetro varmaan mahtuisi Areenan puheenjohtajan suunnitelmiin?
- Meille kyllä metro sopisi erinomaisen hyvin. Jos me voimme tätä asiaa jollakin tavalla tukea, teemme sen mielellämme.
”Suunta on oikea”
Kahvikuppi alkaa olla tyhjä, ja on aika siirtyä käsittelemään kiekkopuolen asioita. Blues siis tekee edelleen tappiota. Millä aikavälillä ja miten Bluesista ollaan tekemässä kannattava seura?
- Sitä en pysty lupaamaan, kuten ei kukaan muukaan pysty. Se riippuu niin monesta yksittäisestä tekijästä. Meillä on olemassa kolmen vuoden suunnitelma, emme ole vahingossa tässä tilanteessa missä nyt olemme. Suunta on oikea. Siihen missä aikataulussa olemme kunnolla positiivinen yhtiö vaikuttaa se, miten pärjäämme urheilullisesti, mikä puolestaan vaikuttaa katsojamääriin.
Millä tavoin hallituksen puheenjohtaja sitten vaikuttaa seuran urheilulliseen menestykseen?
- Ymmärrystä ei ainakaan riitä siihen, että voisi ketään sillä puolella mennä neuvomaan. Mielelläni olen mukana, kuuntelen ja jos kysytään, kerron mielipiteeni. Tottakai olen sitten asettamassa tiettyjä taloudellisia reunaehtoja. Kerron missä rajat menevät tänään ja missä ne menevät huomenna. Urheilulliseen toimintaan en puutu muuta kuin pitämällä säännöllisesti yhteyttä koko porukkaan. Meillä on erinomaisen mukava ja avoin henki siellä.
Kolmen vuoden suunnitelma
Kun nyt kerran tulevaisuutta pyöritellään, pyydän Sonnista arvioimaan Bluesin tulevaisuutta pidemmällä aikavälillä. Mitkä ovat esimerkiksi hänen mainitsemansa kolmevuotissuunnitelman tavoitteet ja mikä on seuran visio?
- Tavoitteet on tarkasti kyllä määritelty strategiatyössä, mutta en niitä julkisuudessa halua lähteä tarkemmin esittelemään, omistajalle olen niistä vastuussa. Jos nyt yleisellä tasolla puhutaan, niin silloin meidän pitää olla kannattava kokonaisuus, saada urheilullista menestystä, joka tuo taloudellista menestystä mukanaan.
Kunnianhimoisilta tavoitteet vaikuttavat. Varsinkin urheilullisen menestyksen saavuttaminen on ollut kiven takana. Kuinka urheilulliseen menestykseen tähdätään? Kasvattamalla pelaajabudjettia?
- Keskeinen keino on se, että tehdään oikeita asioita, riittävän paljon, pitkäjänteisesti ja ammattitaitoisin voimin. Heikkilän Kake valmentajana nauttii varauksetonta luottamusta koko seurajohdolta. Uskon, että vuosi vuodelta homma menee eteenpäin.
- Tärkeänä asiana näen espoolaisuuden korostamisen. Omia poikia kun saadaan mukaan entistä enemmän joukkueeseen, tuo se lisää mielenkiintoa ja helpottaa samaistumista joukkueeseen. Näin uskon itse syntyperäisenä espoolaisena.
- Toivomme tietenkin, että olisimme niin taitavia, että pärjäisimme pienemmälläkin pelaajabudjetilla kuin mitä se esimerkiksi viime kaudella oli.
”Olemme tehneet virheitä”
Espoolaisuuteen ei kuitenkaan liity pelkästään positiivisia assosiaatioita. Ainakaan, jos se liitetään Bluesiin. Monesti espoolaista kiekkoilua on syytetty kulttuurin, varsinkin voittamisen kulttuurin, puutteesta ja jatkuvasta alisuorittamisesta. Sonninen naurahtaa ja vastaa pitkän kaavan mukaan.
- Voittamisen kulttuuria ei saa kuin voittamalla. Johan me viime kauden aikana vähän sitä pääsimme maistamaankin. Mutta jos voittamisella ei tarkoiteta pelkästään urheilullista puolta, niin viime vuonna onnistuimme kasvattamaan sekä katsojamääriä että kausikorttilaisten määrää. Myös yhteistyökumppaneita tuli lisää.
- Herkästi näihin asioihin tartutaan. Voin ihan suoraan myöntää, että olemme tehneet virheitä. Olen henkilökohtaisesti itsekin tehnyt virheitä, mutta olemme pyrkineet korjaamaan virheet aina ne havaittuamme mahdollisimman nopeasti.
- Pitkäjänteisyydestä tuossa jo puhuimme ja harmittaa aivan suunnattomasti, että toimitus- ja urheilutoimenjohtajat vaihtuivat. Mutta on parempi toimia kuin katsoa vierestä, jos asiat eivät mene oikeaan suuntaan. Molempia herroja, Summasta ja Lintusta, arvostan ja kunnioitan. On valitettavaa, että näin kävi.
- Vaikka se ei ehkä ulos päin ole aina siltä näytänyt, meillä on todella hyvä yhdessä tekemisen meininki hallilla ja joukkueessa. Kyllä me ihan varmasti tullaan täältä, päivää en tosin uskalla luvata.
Hyvä ja pitkämielinen omistaja
Aikaisemmat ongelmat Bluesin johtoportaassa nostavat mieleen pohdinnat siitä, kuka seurassa viime kädessä tahtipuikkoa heiluttaa. Kuka pitää rautaisella otteella koko pakettia kasassa ja vie eteen päin. Tarjoan vahvan miehen roolia hieman provosoiden Sonniselle. Onko hän Bluesin Hjallis tai Pena? Sonninen huokaa:
- Kyllä mä sanoisin, että meillä on erinomaisen hyvä ja pitkämielinen omistaja nimeltään Jussi Salonoja, jos tätä Bluesin vahvaa miestä hakee. En tiedä kuinka hyvä kuvaus tuo nyt on, mutta kyllähän Jussi täällä vahvasti on taustalla. Mulla on oma roolini, toimitusjohtaja Tom Kivimäellä omansa, eikä tämä missään nimessä ole yhden miehen show. Porukalla me näitä asioita täällä tehdään.
- Jussi edelleen pelaa kiekkoa ja käy katsomassa Bluesin pelejä aina kun on mahdollista. Hän on hallituksen jäsen ja aktiivinen omistaja.
Espoolaisuus on osa brändiä
Seuraava viittaus Espoon itäisiin naapuriseuroihin onkin sitten imagopuolen asioita. Voidaanko puhua Bluesin brändistä siinä mielessä, missä se on esimerkiksi HIFK:n kohdalla tullut tutuksi ja arkipäiväiseksi mantraksi?
- Kyllähän meillä on selkeä brändi. Varsinkin kun otetaan se muodossa Espoo Blues ja tuodaan mukaan se espoolaisuus. Muutama vuosi sitten tehdyn tutkimuksen ihmiset tunsivat Espoon selkeästi useimmin juuri Bluesista. Ehkä ihmiset eivät sitten osanneet Nokiaa ja Espoota yhdistää, Sonninen naurahtaa.
- Kyllä meidän kolmen vuoden suunnitelman yhtenä osana on huolehtia siitä, että meidän brändi kehittyy hyvään ja urheilulliseen suuntaan. Suuntaan, jossa espoolaiset juniorit, perheet ja yritykset voivat sitten samaistua Bluesiin entistä helpommin ja paremmin.
- Ymmärrämme kyllä brändin merkityksen. Ymmärrämme tietysti myös sen, että meidän historiamme on vielä niin lyhyt, että esimekiksi HIFK:hon on vielä matkaa. Uskon, että tekemällä riittävästi oikeita asioita, meillä ei ole mitään häpeämistä brändin suhteen mihinkään suuntaan.
Keskustelu sivuaa espoolaisuutta jo toista kertaa, joten on pakko kysyä Sonniselta, pitäisikö verrattain nuoren seuran jo nostaa paitoja kattoon ja siten osoittaa kunnitoitusta vanhoille espoolaisille sotaratsuille.
- Olen ollut mukana joissakin keskusteluissa, joissa tätä on sivuttu. Onko nyt sen aika, ja kenen paita sinne kattoon pitäisi nostaa, siihen en nyt halua ottaa kantaa. Mutta kyllä tästä keskusteltu on, Sonninen myöntää.
”Kaupunki olisi mieluisa yhteistyökumppani”
Jatketaan espoolaisuudesta vielä kysymällä yhteistyöstä muiden palloilulajien espoolaisseurojen kanssa. Tapiolan urheilupuistossa kotikenttäänsä isännöivät Bluesin lisäksi koripallossa Tapiolan Honka, jalkapallossa FC Honka ja salibandyssä Espoon Oilers. Harjoittavatko seurat yhteistyötä?
- On meillä jonkinlaista yhteistyötä, ei varmaankaan riittävästi. Tällä rintamalla voitaisiin kyllä tehdä porukalla enemmän. Koripallopuolella olemme tehneet yhteistyötä jonkin verran. Jalkapallojoukkueen menestystä olemme nyt ilolla seuranneet ja toivotamme heille hyvää loppukautta. Yhteistyössä jalkapallo- ja salibandypuolen kanssa olisi vielä kehittämistä.
- Jatkuvaa vuoropuhelua käydään siitä, mitä voisimme yhdessä tehdä. Tietysti, jos Espoon kaupunki kiinnostuisi jollakin tavalla lähtemään mukaan tällaisiin yhteisiin hankkeisiin, niin voisimme kehittää koko urheilupuiston aluetta. Tämän kokisin hyvin tärkeänä, ja siitä varmasti kaikki hyötyisivät, mukaan lukien kaupunki. Sellaista foorumia ei nyt ole, joka keskustelisi ja kehittäisi tätä kokonaisuutta. Muutoinkin kaupunki olisi mieluisa yhteistyökumppani. Kovin vähän meillä on yhteistä tekemistä varsinkin nyt, kun yleisöluistelut hallissa loppuivat.
”Hallilla nähdään”
Haastattelijan kysymykset alkavat käydä vähiin, mutta kysäisen vielä mahdollista muutoksista tulevalle kaudelle hallissa tai seurassa. Niitä ei kuulemma ole tulossa ainakaan samassa mittakaavassa kuin edelliselle kaudelle, jolloin kaukaloa suurennettiin ja seisomokatsomo rakennettiin.
- Aina pyrimme tekemään jotain, saadaksemme ottelutapahtumasta viihdyttävämmän, Sonninen päättää.
Opin vielä, että pitkäaikaisen loukkaantumisen sattuessa, valtaosan pelaajan palkasta maksaa vakuutus, mutta osa jää seuran maksettavaksi. Jutustelemme lopuksi hetken mukavia harjoitusotteluiden perusteella joukkueen uusista pelaajista syntyneistä vaikutelmista. Tarkka silmä Sonnisella tuntuu olevan, tai sitten toimittajalla on samanlaisia optisia harhoja pelaajien esityksistä.
- Hallilla nähdään, Sonninen vielä huikkaa, kun poistun lämpimään kesäpäivään.
Istuessani junaan rautieasemalla pohdin, että kyllä se matka Pasilaan taitaa sittenkin olla hieman lyhyempi kuin Tapiolaan. Ainakin ajallisesti.