Mitähän lie vikaa kykyjenetsijöiden linsseissä? Tai voiko pelaajassa olla valuvika, jonka vain tarkkasilmäiset NHL-sopimuksen saaneet scoutit lehtereille bongaavat? Sillä oikein mikään muu ei selitä sitä, että Chris Campoli ei junioriuransa aikana ollut kaikkien NHL-joukkueiden tavoittelema alfauros. Tosin eipä sillä ole väliä, koska Campoli on joka tapauksessa vasta 21-vuotias, ja hänellä on jo takanaan sensaatiomainen tulokaskausi NHL:ssä.
| CHRIS CAMPOLI | |
- syntynyt 9.7. 1984 North Yorkissa Ontariossa - suosikkipelaaja on Bryan Berard - pelaa isänsä baseballissa käyttämällä numerolla 14 - OHL-mestari 2002 - seurakavereita Eriessa muun muassa Rob Hisey, Carlo Colaiacovo, Brad Boyes, Adam Munro, entinen superlupaus Brian Lee ja nykyinen Islanders-lupaus Ryan O’Marra - Ottersin historian tehokkain puolustaja - mukana Kanadan joukkueessa kuuden maan turnauksessa Tsekissä 2001 - OHL:n kolmostähdistössä 2003-04 - Dan Snyderin muistopalkinto hyväntekeväisyystyöstä 2004 | |
Chris Campoli on pelannut paria peliä vaille kaikki NY Islandersin kamppailut tällä kaudella. Viimeiset ottelut hän on urakoinut käytännössä ykköspakkina. Hänen edeltään myytiin siirtorajalla veteraaneja pois. Janne Niinimaa, Brad Lukowich ja Brent Sopel saivat väistyä. Aleksei Zhitnikin loukkaantuminen vain kasvatti Campolin vastuuta. Campoli raataa pakeista kovimpia minuutteja tsekkiläisen marginaalipuolustaja Radek Martinekin kanssa.
Nopea sopeutuja
Jos Martinekin kaltainen pelaaja on luutnanttina, niin keitä kuuluu rivimiehiin? Armeijassaan Campolilla ovat tulokkaat Denis Grebeshkov ja Bruno Gervais, kovanaama John Erskine ja aikoja sitten uransa huipulla ollut AHL-hälytys Joel Bouchard. Vaikka Islanders ei enää taistele pudotuspelipaikoista, niin on sanottava, että poika on kovassa paikassa. Islandersin pelejä seuranneet ovat sitä mieltä, että antaa mennä. Campolia ei enää kukaan jaksa laskea tulokkaaksi.
Campoli on kiekon kanssa itse rauhallisuus. Hän jakaa laattaa oikeille pelaajille oikeaan aikaan. Hän tukee erinomaisesti hyökkäyksiä, vaikka opeteltavaa riittää vielä siinä, milloin tulisi nousta mukaan hyökkäykseen ja milloin ei. Campoli ei ole varsinainen voimanpesä tai kova kiihdyttäjä, mutta hän sijoittuu hyvin ja puolustaa siten tunnollisesti ja tekee tehtävänsä. Kaiken lisäksi hän on kapteeniainesta.
Nuoren miehen kypsä olemus on lumonnut kaikki. Se ei ole uutta, sillä joka joukkueessa urallaan Campoli on ollut luottomies.
Johtaja jo OHL:ssä
Aina on kuitenkin riittänyt ihmisiä, joiden mielestä seuraavan askeleen ottaminen tulee olemaan liian kova urakka Campolille. Campoli ei ollut aivan kuumimpia nimiä, kun Ontarion junioriliiga aikoinaan varasi pelaajia OHL:ään. Erie Otters nappasi hänet toisen kierroksen keskivaiheilla, mikä ei ole ollenkaan surkea saavutus, sillä kiekkoilijoitahan Ontariossa riittää. Ykkösvarauksen Erie uhrasi puolustaja Brian Leehen. OHL:ssä Campoli oli kuin kotonaan, ja tunkeutui Kanadan maajoukkueryhmiin, mutta NHL-joukkueet eivät katsoneet aiheelliseksi uhrata Campoliin varausvuorojaan.
Erie Otters voitti OHL-mestaruuden, Campoli nousi joukkueen kapteeniksi ja Kanadan juniorimaajoukkueeseen, hän nousi Ottersin historian parhaaksi puolustajaksi, voitti palkinnon hyväntekeväisyystyöstään ja oli kaikkien mielestä aivan hemmetin hieno jätkä. Mutta tuli kesän 2002 drafti, eikä Campoli kelvannut kenellekään. Meni juhannuksen tienoo 2003, eikä varausta kuulunut taaskaan.
Niinpä Campoli treenasi kesät ja toivoi kutsua tulokasleireille. Columbus päätti kutsua nuoren miehen, Toronto teki samoin. Leirit menivät hyvin, mutta sopimusta ei syntynyt. Kun Campoli myöhemmin teki läpimurron, mutisivat Columbuksen johtohenkilöt ”kyllä harkinneensa” kontrahdin tarjoamista, mutta jälkeenpäin on helppo sepitellä taruja. Sietääkin potkia itseään sääreen, kun Campolin kaltainen pelaaja karkaa ansasta.
Miksi toinen mammanpoika on parempi toista?
Jos Toronto olisi älynnyt iskeä kiinni Campoliin, niin NHL-kaukaloissa saattaisi pelata pakkipari Chris Campoli- Carlo Colaiacovo. Miehiä yhdistää muukin, kuin nimikirjaimet ja italialainen temperamentti. Pojat kasvoivat yhdessä miehiksi Erien joukkueessa. He olivat parhaat kaverukset. Mutta vain Carlosta tuli juniorina nimi kaikkien NHL-scouttien huulille. Chris jäi varjoon, vaikka pelaajilla oli sama tyyli ja samat tehot. On vain yksi pieni juttu, joka käänsi asetelman näin päin. Ilman sitä Campoli olisi todennäköisesti huudettu salamavalojen räiskeessä lavalle draftin ykköskierroksella kuten Carlokin, tai ainakin hänet olisi napattu heti kesällä 2002 jonnekin.
Se pieni asia on koko. Campoli on NHL-mittapuun mukaan liian pieni. Siis liian pieni, kuten liian pieniä ovat Brian Rafalski, Don Sweeney ja Kimmo Timonen. Tai moni, moni muu. Varmasti scoutit ovat nähneet jäällä samat asiat kuin muutkin jääkiekon ystävät. Campoli on valmis pelaaja, hieno kokonaispaketti. Mutta kenelläkään ei ollut rohkeutta sanoa sitä varaustilaisuudessa, ennen kesää 2004. Vihdoin Islanders ja Mike Milburyn johtama kykyjenetsintäosasto päätti kokeilla Campolia.
Campoli tuli valituksi seitsemännellä kierroksella, eikä sitä sen kummemmin missään noteerattu. Reaktiot tuon tilaisuuden jälkeen olivat sellaiset, että Islanders on saanut AHL-seura Bridgeport Sound Tigersin harjoitusleirille lisää kilpailua. Paljon enemmän kohistiin siitä kaksimetrisestä laiturista, joka Campolia ennen varattiin Islandersiin. ”Siinä meillä on hiomaton timantti”, hehkutettiin.
Unohtumaton AHL-kausi ja sitten NHL:ään
NHL:n työsulku alkoi ja AHL-joukkueiden leirit olivat sen ansiosta kovatasoisimmat koskaan. Campoli saapui Sound Tigersin leirille hakemaan viimeistä jaossa olevaa paikkaa. Näin kuvittelivat muut, mutta ei Chris Campoli. Todellisuudessa hän oli heti ensi metreistä asti juuri sitä, mitä hän on aina ollut kaikissa joukkueissa, joissa oli pelannut: luottopakki. Campoli teki harjoituspeleissä huikeita tehoja. Hän takoi maaleja ja pyöritti ylivoimaa, ja media, se vähäinen, joka AHL:ää seuraa, oli huuli pyöreänä ja innoissaan.
Heti runkosarjan ensimmäisistä luistimenvedoista lähtien Chris Campoli oli Bridgeportin puolustuksen ykkösmies, eikä hän sitä paikkaa koskaan luovuttanut. Campoli teki joukkueen puolustajien piste-ennätyksen ja hänet valittiin tulokkaiden tähdistöön kaudella, jolloin AHL:ssä pelasi paras tulokasvuosikerta aikoihin. Campoli pelasi lähes koko kauden Bruno Gervaisin pakkiparina. Kaksikko täydensi toisiaan, ja oli Bridgeportin selkäranka.
Huikean AHL-sesongin jälkeen alettiin vihdoin puhua siitä, että Campolilla saattaisi olla jotain sanottavaa NHL-kaukaloissakin. Paikka Islandersin puolustuksessa olisi tiukassa, mutta hyvällä pelillä Campolin ulottuvissa. Campolin pitäisi kuitenkin onnistua mainiosti, jotta kokoonpanosta putoaisi Tomi Pettinen tai Bruno Gervais, jolle Islanders kaavaili paikkaa kokonpanossa. Zhitnik, Sopel, Lukowich, Niinimaa ja Martinek pelaisivat joka tapauksessa tärkeimmät minuutit. Gervais ja Pettinen täydentäisivät hyvin pakkaa, koska he ovat isoja.
Chris Campoli, italialaisen baseball-pelaajan poika, sai kaikkien näiden vuosien jälkeen syksyllä 2005 kuulla edelleen, että hän on liian pieni menestymään NHL:ssä. Ja kuitenkin kuka tahansa saattoi katsoa ympärilleen, ja nähdä pienikokoisia pelaajia menestymässä NHL:ssä. Siis oikeasti pieniä. Campoli on sentään viisi jalkaa yksitoista tuumaa pitkä kaveri, ja painoakin on kroppaan aivan tarpeeksi, lähes 200 paunaa. Suomeksi sanottuna Campoli on yli 180-senttinen atleetti. Jälleen kerran Campolin oli tehtävä kaukalossa kaikki oikein, jotta asia menisi perille kaikkein vaikeimmin vakuutettavillekin.
Ja niin Chris Campoli, North Yorkissa Ontariossa 1984 syntynyt, Mississaugassa Toronton lähellä asunut puolustaja avasi NHL-uransa lokakuussa 2005 Buffalossa lähellä Torontoa. Ilmaislipuilla oli riittänyt kysyntää, sillä ontariolaisille ei ole uutta mennä katsomaan omia poikiaan Buffaloon asti. Ajassa 6.40 avauserässä Chris Campoli ampuu uransa ensimmäisen laukauksen NHL-kaukalossa. Veto yllättää maalivahti Ryan Millerin. Islandersin GM, Mad-Mikena tunnettu Mike Milbury vaikuttaa siitä hetkestä lähtien nerolta.
