Karskin lätkäjätkän pahin pelko on, että jääkiekosta tulee kuin sählyä, ringetteä tai curlingia eli laji, jossa ei taklata ollenkaan.
Taklaukset ovat jääkiekon suola, sokeri ja habanero. Taidokkaita yksilösuorituksia näkee vaikka Noora Karman keikalla.
Siksi on tärkeää jokaisen päähän osuneen taklauksen yhteydessä toistaa mahdollisimman monta kertaa fraasia "Pää ylös". Vastuu pitää saada vieritettyä taklattavalle, että jatkossakin saa jaella kovia pommeja.
Kunhan kaikki pelaajat vain ottaisivat opikseen. Aina siellä joku pehmeä taitopelaaja keskittyy vain siihen kiekkoonsa. Silloin osuma tulee herkästi päähän, vaikka puhtaasti kaikki taklaavatkin.
Jokaisen päähän osuneen taklauksen kohdalla pitää pelätä, onko kyseessä se viimeinen niitti, joka saa valtaapitävät muuttamaan sääntöjä ja käytäntöjä. Tappelut on Liigasta käytännössä karsittu pois, joten taklauksista on pidettävä kiinni viimeiseen asti, ettei ihan nössölinjalle vajottaisi.
Pelättävä on myös sitä, koska joku keksii laskea pään vielä nykyistä matalammalle estääkseen taklaamisen kokonaan. Heikot vie, ja vahvat vikisee.
Anna Puu pyytää laulussaan sanomaan kolme pientä sanaa.
Lätkäjätkälle riittää kaksi. Pää ja ylös.