Mielipide

Toimiva maalivahtikaksikko tärkeä palanen Stanley Cup -jahdissa

NHL / Kolumni
Nykyisin laajuus ratkaisee yhä enemmän lajissa kuin lajissa. NHL:ssä tämä on alkanut näkyä yhä selvemmin maalivahtikaksikoiden tasoittuessa. Tänäkään keväänä ei kukaan ansaitsemattomasti luukkua avaamalla Stanley Cup -sormusta saa, vaan molempia maalivahteja tarvitaan.

Runkosarja NHL:ssä tuntuu usein pitkältä. 82 ottelun päälle tulee vielä mahdollisia pudotuspelejä tai maajoukkuekomennuksia. Erityisen rankaksi pitkä kausi tulee helposti jääkiekon tärkeimmälle yksittäiselle pelaajalle – maalivahdille. 

Vielä kymmenisen vuotta sitten Miikka Kiprusoff ja Martin Brodeur pelasivat kaudesta toiseen lähes 80 ottelua. Aivan kuten jalkapallossa ei enää riitä 11 parasta pelaajaa omalla paikallaan, niin nykyisessä kilpailutilanteessa NHL:ssä ei enää yhdellä maalivahdilla menesty. 

Vuosien saatossa myös rasitus on kasvanut entisestään. Fyysinen ja henkinen lepo sekä taakanjakaminen ovat tulleet koko ajan tärkeimmiksi.

Edelliset kaksi mestaruutta vieneen Pittsburgh Penguinsin voittojen takaajina olivat kieltämättä kaksi NHL:n parhaimpiin kuuluvaa maalivahtia. Toki luultavasti yhtä merkittäviä olivat pelitapa ja hyökkäyksen käsittämätön laajuus, mutta ei Matt Murray ja Marc-André Fleury kaksikon merkitys ainakaan pienemmäksi jää.

Tälläkin kaudella vakuuttavia tandemeita on useammassakin kärkiseurassa. Yhä on kuitenkin joukkueita, jotka ovat enemmän tai vähemmän yhden "hevosen" varassa – näille kevät jäänee helpommin lyhemmäksi muutoin laadukkaasta pelaajamateriaalista huolimatta.

Keskistä divisioonaa johtava Winnipeg Jets oli ennen kauden alkua ennakkoon monen papereissa vahvoilla maalivahtikaksikon suhteen. Kesällä Connor Hellebuyckin työpariksi hankittu Steve Mason on kuitenkin pettänyt odotuksiin nähden pahasti.

paremman maalivahtikaksikon joukkue voittaa tälläkin kaudella mestaruuden.

Kokenut kanadalainen ei ole kyennyt auttamaan joukkuetta riittävästi. Sen sijaan joukkueen yhdysvaltalaismaalivahti on nostanut selvästi tasoaan aiempiin kausiin nähden ja ollut etenkin tasaisempi. 

Silti vain ilman pudotuspelikokemusta olevan Hellebuyckin varassa pitkä kevät on hyvin epätodennäköinen.

Suomalaisittain on ollut hienoa nähdä nuorten kakkosmaalivahtien laadukas tekeminen sarjan huippujoukkueissa. Erityisesti Juuse Saros joka oli tukemassa Pekka Rinnettä jo viime keväänä Nashville Predatorsin nousussa aina Stanley Cupin –finaaliin saakka. Forssalaisen rooli on entisestään vahvistunut torjuntatyöskentelyn noustua kiitettävälle tasolle.

On myös vähemmän pelaavia maalivahteja, jotka tosissaan haastavat joukkueensa niin sanotun ykkösmaalivahdin. Selvin esimerkki tästä on ehkäpä Carolina Hurricanesin pitkäaikainen ykkösmaalivahti Cam Ward. Kun Scott Darling tuotiin kesällä Raleighiin, odotettiin kanadalaisen aikakauden viimein päättyneen. 

Darling oli haastanut useita vuosia Chicago Blackhawksin riveissä mestarimaalivahti Corey Crawfordia. Nyt Ward on kuitenkin pelannut yhdysvaltalaista vakuuttavammin.

Tunnettu kiekkopersoona Juhani Tamminen on usein sanonut, että "paremman maalivahdin joukkue voittaa aina, tapahtui kentällä mitä tahansa". Yksittäisissä peleissä tähän teesiin on ehkä hankala välillä yhtyä, mutta paremman maalivahtikaksikon joukkue voittaa tälläkin kaudella mestaruuden. Ansaitseepa myös toinen maalivahti sormuksensa muutoinkin kuin hyvin luukkua avaamalla.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Lue myös