Viimeiset Nurmon banaanit Hurmosteltassa

Legendaarinen Seinäjoen pressuhalli hiljenee ikiajoiksi sunnuntaina. Se tekee tilaa uudelle, uhkealle, modernimmalle jäähallille, jollaista Seinäjoella ei ikinä ole ollutkaan. Yli 30 vuotta palvellut lato on osa paikallista jääkiekkohistoriaa.

Heräilen perjantaiaamuna kukonlaulun jälkeen. Mitäs sitä suotta nousemaan ylös ennen aikojaan, kun näin vapaapäivänä on mahdollisuus vetää sikeitä hieman myöhempään.

Kerättyä luuni sängystä ylös laitan kahvipannun porisemaan. Pitäähän sitä suomalaiseen tapaan saada aamukahvit juotua.

Siirryn tutkailemaan päivän uutistarjontaa ATK-laitteen ääreen. Joku oli tapellut jossakin, joku jossain juopotellut. Kuinka ollakaan, myös someraivo oli leimahtanut ilmiliekkeihin jostain täysin turhasta. Eipä siis mitään ihmeellistä ole tapahtunut tänäänkään.

On aika siirtyä päivän urheilutarjonnan katsastamiseen. Sen suurin uutinen Suomen Texasissa Etelä-Pohjanmaalla on, että Hurmosteltaksikin kutsuttu Seinäjoen vanha pressujäähalli tarjoaa viimeisen miesten sarjaottelunäytöksen Seinäjoen Kiekko-Veljien ja Kauhavan Hela-Kiekon välillä tänään illalla.

Yhtäkkiä olympiamitalien muistokahvi muuttuu surukahviksi. Tiedän, että reissu Hurmostelttaan tänään tulisi olemaan viimeinen.

Paikallisilla jääkiekkoihmisillä on itse kullakin muistoja liittyen vuonna 1985 väliaikaiseksi halliksi rakennettuun Hurmostelttaan. Se oli myös halli, jossa seurasin ensimmäisen jääkiekon sarjaotteluni lapsena. Silloin Hurmosteltan jäällä kohtasivat muistaakseni SHT (nykyinen S-Kiekko) ja Diskos Jyväskylästä, joskin saatan hyvinkin muistaa joukkueet väärin.

S-Kiekko, tai silloinen SHT, siirtyi pelaamaan ottelunsa uuteen Seinäjoen jäähalliin vuonna 2004, ja Hurmosteltta jäi muuhun käyttöön. Tämä Seinäjoen uusi jäähalli on sekin melkoinen paikka. Ei juuri aiheuta hurraahuutoja kilpapelihalliksi. Ehkä historian osuvin kuvaus hallista löytyy Mehtimäkeläisestä vuodelta 2005. Alla ote heidän tekstistään.

" SHT:n halli oli sellainen paikka, missä ei ihan helposti uskoisi (edes) tällä tasolla pelattavan. Ääriään myöten täynnä ollut pieni harkkahalli, vastaavia halleja näkee kakkos–kolmosdivarin seurojen kotiareenoina. Hallissa ei myyty edes olutta, makkaraa sentään sai pihalta. Pääsylipun lunastamisen jälkeen käteen lyötiin punainen leima (joku radioaktiivisen merkki tai vastaava!) kuin ala-asteen diskossa...

...Tämä ei nyt sitten liity enää mitenkään jääkiekkoon, mutta aika eteläpohjalainen paikka Seinäjoki tosiaan. Traktoreita pörrää kadulla, ja yhdessä baarissa oli esim. ovella puupölkky "puukot tähän". Noh, huumorilla varmastikin laitettu, mutta kuitenkin ihan hauska yksityiskohta."

Näin meillä Texasissa.

Ryystettyäni kädenlämpöisen kahvini, käy kello kohti iltakahdeksaa. Tuohon kellonlyömään alkaa viimeinen ottelu Hurmosteltassa, jossa itsekin olen höntsäillyt ensimmäisen kiekkopelini entisen höntsäporukkani kanssa.

Leivon Hurmostelttaa reilusti nuoremman Opelini käyntiin, ja aloitan viimeisen matkani kohti legendaarista taideteosta. Paljon on muuttunut sitten ensimmäisen kerran. Aivan aluksi ajoin entisen Ylistaron pitäjän rajojen yli, mutta nythän olenkin jo valmiiksi Seinäjoella.

Käännyn hiljalleen Alaseinäjoenkadulle, minkä varrella Hurmosteltta sijaitsee. Vasemmalla näkyy Seinäjoen uusi jäähalli ja edessä Seinäjoen uudenkarhea jalkapallostadion, mutta oikealla näen palan historiaa ja legendaa: Hurmosteltan.

Mika Pukkinen

Avaan pressutaideteoksen etuoven. Tunnen heti, kun ilma kylmenee viisi astetta. Hurmosteltassa taitaa olla kylmempi kuin ulkona näin talvisin, vaikka se tarjoaakin kesällä päiväntasaajan lämpötiloja. Ulkonakin lienee reilu 10 astetta pakkasta, joten halli-ilmaa voidaan tällä hetkellä kuvailla jokseenkin kiprakaksi. Onneksi sattui toppavaatteet mukaan. Toisaalta hypotermian sattuessa Seinäjoen keskussairaalaan ei olisi kuin noin kilometrin matka.

Keskimaan II divisioonan karsintaottelun alkuun on vielä tovi aikaa. Haen hallin ovella sijaitsevalta kioskilta lämmikkeeksi pari Nurmon banaania, jotka ehkä paremmin käristemakkarana isossa maailmassa tunnetaan.

Yleisöä valuu halliin sisään hiljalleen. Lopulta 90 silmäparia seurasi kamppailua. Yllättävän moni oli uskaltautunut paikalle säästä huolimatta.

Kiekko-Veljillä ei ollut massiivista sisääntuloa, jonka siivittämänä Hurmosteltan viimeisetkin pressurakenteet olisi poltettu maan tasalle. Sen sijaan Brother Firetriben teosta Taste Of A Champion saatiin kuulla kovinkin pian, kun seinäjokiset siirtyivät pikaisesti 1-0-johtoon.

Ottelun edetessä lämpötila laski koko ajan. Sen havaitsi jo siitäkin, että kanssaihmisten ynnä pelaajien hengitys alkoi huurtumaan. Jokseenkin kolisevat jäähdytyslaitteistot huusivat silti hoosiannaa, mutta tällä kelillä niitä ei välttämättä olisi edes tarvittu. Aikansa eläneestä äänentoistolaitteistosta heikosti kuuluva musiikki säestää lähes maagista tunnelmaa.

Kylmän yllättäessä hain vielä kupin kahvia sekä yhden Nurmon banaanin, joiden voimalla jaksoin raahautua jännittämään vielä kamppailun päätöserää. Ottelussahan oli vielä kaiken lisäksi draamankaari kunnossa, sillä tappiolla ollut Hela-Kiekko tuli tasoihin yhdeksän sekuntia ennen loppua. Voittomaaleissa voitto jäi kuitenkin Seinäjoelle.

Loppukättelyissä kaikki tiesivät, että tämä oli viimeinen ottelu Hurmosteltassa. Toisille se saattoi olla hyvin haikea hetki. Toisaalta, Hurmosteltan Siperiaa vastaaviin talviolosuhteisiin moni palaa varmasti lämmöllä saunassa vielä monen monta kertaa tulevaisuudessa.

Olennaista on kuitenkin se, että pelaajat poistuivat Hurmosteltassa pelattavasta sarjaottelusta viimeistä kertaa perjantai-iltana noin kello 22.30. Pelit olivat pelattu.

Viimeinen sammuttaa valot.

» Lähetä palautetta toimitukselle

Kommentit

Luetuimmat