TPS:n kokenut joukkue on hukannut nyt kaksi tilaisuutta sarjan katkaisemiseen. Kaiken kokeneet konkarit eivät vähästä hätkähdä, mutta SaiPan nuoret saavat jokaisen onnistumisen myötä valtavasti itseluottamusta, mikä on omiaan ruokkimaan myös pelaajien taistelutahtoa.
Sarjan kolmas ottelu näytti olevan lopun alkua SaiPalle. Lappeenrantalaisryhmä oli kaikessa mahdollisessa ottavana osapuolena, ja TPS:n vaaralliseksi tiedetty ylivoima näytti heränneen lopullisesti. Kuinka ollakaan, SaiPa on pelannut tämän jälkeen sadan prosentin alivoimaa, ja onnistunut pelaamaan kahden jäähyrikkaan ottelun jälkeen taas kurinalaisemmin.
Jäähypenkin maltillisempaa kuluttamista on auttanut myös aiempaa varmistelevampi pelitapa, jolla on saatu pidettyä TPS pääasiassa poissa kaikkein vaarallisimmilta tekopaikoilta. Laukaisumäärät ovat pyörineet molemmilla seuroilla koko sarjan ajan melko samoissa lukemissa: noin 20-35 kudin tietämillä.
TPS:n vuoro reagoida SaiPan peliliikkeisiin
Pelkästään laukaisutilastoja tuijottamalla eroa aiempiin otteluihin on vaikea nähdä. Pelejä tiiviisti seuranneet kuitenkin tietävät, että keskisektorille ei ole juurikaan ollut asiaa SaiPan voitto-otteluissa. Lisäksi Frans Tuohimaa on ottanut kasan kovia kiekon kaappauksia.
Myöskään sputnikit eivät ole rynnineet TPS:n maalille aivan ensimmäisten pelien tapaan, mutta viimeistely on ollut jälleen riittävän tehokasta. Jatkossa vyöryä saattaa helpottaa viidennen ottelun kesken jättäneen Henrik Tallinderin mahdollinen puuttuminen turkulaisten takalinjoilta.
Maalintekokilpailut eivät missään nimessä olleet SaiPalle ominaisia. Tero Lehterä joukkoineen reagoi tähän viimeisellä mahdollisella hetkellä. Tehdyt hienosäädöt kantavat nyt hedelmää, kenties jopa välieriin, ellei Kalle Kaskisen tiimi puolestaan löydä lääkkeitä SaiPan sotasuunnitelman peittoamiseksi.
