Kevään aikana Jukureissa kävi melkoinen myllerrys, kun miehiä vietiin liigaan ovista ja ikkunoista. Luottosentteri Tero Koponen siirtyi JYPiin yhdessä Juha Salmun kanssa. Huikeita otteita puolustuksessa välillä esittänyt Joni Tuominen vaihtoi mikkeliläisyleisön suursuosikin Mikko Strömbergin tavoin Lappeenrannan SaiPaan. Kun tämä ei vielä riittänyt, toinenkin luottosentteri Mikko Hakkarainen lähti uransa jo kerran lopetettua KalPaan. Tämän lisäksi pietarsaarelainen Miro Laitinen vaihtoi lähemmäs synnyinseutujaan Vaasan Sportiin ja Pelicans-kasvatti Esa Saksinen palasi Lahteen.
| Dufva: Haastajan asema täytyy näkyä
[lue lisää] |
Tulevaan kauteen lähtiessä Jukurit on kuitenkin vahvistunut selvästi. Viime kauden kapea hyökkäysmateriaali on vain muisto, sillä nyt miehiä riittää viiteen kentälliseen. Loukkaantumisten ei pitäisi siis kaataa joukkuetta viime kevään pudotuspelien tapaan. Joukkue on myös erittäin kokenut.
Suomalaiselle suuret saappaat
Mikko Strömberg ehti kahden Jukureissa viettämänsä kauden aikana hurmata vaativan Kalevankankaan kotiyleisön. Rauhallinen vahti pelasi viime vuoden tasaisen varmasti ja saikin lopulta sopimuksen SM-Liigaan.
Jukurikannattajien huoli maalivahtipelistä kuitenkin poistui jo ennen Strömbergin sopimuksen julkaisua, sillä Jaakko Suomalainen täyttää mitat enemmän kuin hyvin. Mikko Strömberg sai nimiinsä Mestiksen nollapeliennätyksen viime kaudella juuri Jaakko Suomalaiselta. Harjoituspeleissä ajoittain hurjaankin kiekkosateeseen joutunut Suomalainen on ollut itse varmuus. Helpot maalit ovat karisseet pelituntuman parantuessa.
Kakkosvahdiksi Jukureilla on asettaa oman kylän poika Kai Tillanen. Viime kaudella kolme ottelua pelannut Tillanen on kehittynyt kesän aikana ja on valmis pelaamaan enemmänkin, jos tarve niin vaatii. Tillasen torjuntatyyli on erikoinen ja näyttävä, missä piilee myös miehen heikkous: välillä perustorjunta olisi parempi ratkaisu heittäytymisen sijaan.
Maalivahtipelaamiseen Jukurit ei missään nimessä tule kaatumaan. Veskareiden on syytä hoitaa leiviskänsä varmasti, sillä puolustuskalustolla on omat heikkoutensa.
Puolustus kysymysmerkkinä
Jukuripuolustusta rokotettiin viime kauden jälkeen urakalla. Avainhahmoista vain Markku Erholtz jatkaa Mikkelissä. Juha Salmun ja Joni Tuomisen mukana lähti kiekollista osaamista ja monipuolinen Esa Saksinen jätti myös ison ruudun täytettäväksi. Lähtijöiden listalle kirjattiin myös vaihtelevasti pelannut Ville Vuorisaari ja uransa lopettanut reservipuolustaja Kari Riepponen.
| Rantalainen: Talous parempaan suuntaan
[lue lisää] |
Markku Erholtz onkin Jukureiden tärkein puolustaja. Varmasti tasonsa pitävä pieni suuri mies tuo oveluutta ylivoimapeliin ja koostaan huolimatta pärjää myös väännöissä. Toinen pitkään Jukureissa viihtynyt puolustaja on Esa Hämäläinen, joka jatkanee varmistavassa roolissa. Isolle Hämäläiselle on käyttöä myös alivoimalla.
Dufvan onnistui houkutella jälleen laadukkaita vahvistuksia. Kaj Lindström ja Simo Mälkiä saapuivat Mikkeliin KooKoosta. Kaj Lindström on pelannut KooKoon ykköspuolustajana parin kauden verran, joten samaa on syytä odottaa Mikkelissäkin. Harjoituspeleissä Lindström on ollut välillä vaikeuksissa varsinkin liikkumisen kanssa, joten pelivireen löytäminen voi viedä aikansa.
Simo Mälkiästä ja JYP-kasvatti Mikko Mäenpäästä odotetaan apua kiekolliselle osastolle. Mälkiä on taitava, mutta pienikokoisuutensakin vuoksi usein vaikeuksissa omassa kenttäpäädyssä. Riskialtis pelityyli on jakanut mielipiteitä, mutta harjoituspelit ovat sujuneet lappeenrantalaiselta hyvin. Mikko Mäenpäällä on puolestaan kaikki edellytykset nousta yleisön suosikkien joukkoon. Taitavaksi jo aiemmin osoittautunut puolustaja pelaa myös erittäin fyysisesti.
Ilkka Kallioinen saanee nykytilanteessa vastuuta viime kausia enemmän. Peruspuolustaja on hoitanut tehtävänsä aina mainiosti, joten syytä huoleen Jukureilla ei ole, kunhan pelaajat vaan pysyvät ehjänä. A-junnu Tuomas Anttonen ei vielä ole valmis miesten peleihin.
Jukureiden puolustuksella on kuitenkin heikkoutensa. Fyysinen peli ei kuulu kaikkien pelaajien vahvuuksiin, joten tunnetusti erittäin kurinalaisen viisikkopuolustuksen varaan jää paljon. Kapea puolustusmateriaali ei salli paljon loukkaantumisia, joten avainmiesten on tärkeä pysyä ehjänä.
Kova sentteriosasto hyökkäyksen syömähammas
| haastattelu: Mika Niemi yksi tärkeistä senttereistä
[lue lisää] |
Viime kausi oli Jukureille karvas pettymys. Keskushyökkääjäkalusto oli keväällä uhkaavan kapea, sillä kesken kauden tulleesta Simo Romosta ollut juurikaan apua. Paljon ikäviä jälkipuheita aiheuttanut Mikko Hakkaraisen loukkaantuminen sekoitti kapean hyökkäyskaluston pelin, eikä Jukurit voittanut pudotuspeleissä sen jälkeen otteluakaan. Tuloksena oli neljäs sija.
Nyt on toinen ääni kellossa, sillä sentterikaarti on huiman leveä ja samalla kiistatta sarjan paras. Petri Lehtosen paluuta Mikkeliin seurasi vielä neljä muutakin Mestiksessä tasonsa jo todistanutta keskushyökkääjää.
Petri Lehtosen ympärille on Risto Dufva koonnut tutun tehonyrkin. Antti Laakso on löytänyt vaisun kevään jälkeen aivan uudenlaisen vireen Lehtosen rinnalla. Ketjun kolmas lenkki on tuttuun tapaan maaliahne Lasse Kanerva. ”Pappaketju” on Mestiksen tasolle erittäin kokenut ja vaarallinen. Lehtosen kaltaista pelisilmää Jukureilta ei viime kaudella löytynyt ja taitava Laakso täydentää ketjun hyvin.
Toinen ehjän oloinen kokonaisuus on ollut ketju Olli Sipiläinen-Mika Niemi-Samuli Piiroinen. Kahden vaarallisen laitahyökkääjän keskelle istutettu Mika Niemi on yksi tulevan kauden mielenkiintoisimpia nimiä Mestiksessä. Vahva ja isokokoinen pelaaja on vaikea pysäytettävä Mestiksen puolustajille. Kunhan Ässissä viime kauden pelannut tamperelainen saadaan täysin samalle aaltopituudelle uuden joukkueensa kanssa, luvassa voi olla vakuuttava läpimurto.
Loppuihin kahteen ketjuun on tunkua. Jäljelle jää nimittäin kolme varsin kyvykästä sentteriä, kun Harri Suutarisen ja Janne Jaakkolan lisäksi Jesse Welling palaa kaukaloihin lokakuussa. Voikin olla, että esimerkiksi Suutarinen nähdään viilettämässä laidalla. Suutarinen ja Jaakkola ovat molemmat monipuolisia keskushyökkääjiä ja kykenevät myös rakentamaan peliä. On myös mielenkiintoista nähdä, miten liigassa lähinnä rikkojana olleen Jesse Wellingin taito riittää Mestiksessä.
Tällä kaudella Jukurit saa jalkeille tarvittaessa vaikka viisi Mestis-tasoista hyökkäysvitjaa. Vielä loukkaantuneiden kirjoissa oleva ikitaistelija Tuomo Jormakka pitänee kiinni paikastaan kolmosketjussa, minne tyrkyllä ovat myös Tomi Lindfors ja Mikkeliin palannut Niko Kantelinen. Kantelinen pelasi viime kaudella Kouvolassa melko vaisusti, mutta harjoituspeleissä on nähty häivähdyksiä vanhasta kunnon ”Nikkelistä”. Oma kasvatti Jesse Kiukas pelasi hienon kevään ja kärkkyy nyt vakiopaikkaa edustusmiehistöstä. Harjoituspelissä tullut loukkaantuminen ei sittenkään vaatinut leikkausta, joten 19-vuotias lupaus palannee rivistöön kauden alkupuolella.
Viimeisin lisäys jukuripakkaan on tryoutin kautta paikan saanut Tero Kettunen, joka pelannee lähinnä jämäminuutteja. Nöyrällä asenteella töitä paiskiva jyväskyläläinen on kuitenkin osoittanut, että hänessäkin voi olla potentiaalia.
Ylivoimapeliin uutta puhtia?
Viime kaudella Jukureiden ylivoimapeli oli murheellisen kehnoa. Riveistä ei lopulta löytynytkään kaikkia tehokkaaseen ylivoimapelaamiseen vaadittavia palasia. Tänä vuonna Risto Dufvalla on käsissään kuitenkin huomattavasti paremmat rakennusosat.
Petri Lehtosen juonikkuus kiekon kanssa on yksi seikka, mitä viime kauden Jukurit kaipasi. Lisäksi tämän vuoden Jukureissa on myös paljon isokokoisia pelaajia, joten enää ei puolustajien ole helppoa tökkiä sarvipäähyökkääjiä pois maskista. Jääkin nähtäväksi, miten paljon sarvipäät parantavat ylivoimasaldoaan. Harjoituspeleissä on nähty viitteitä paremmasta.
Finaalipaikka haarukassa
Kaiken kaikkiaan Mikkelissä näyttää valoisalta, sillä asiat ovat kentällä ja kentän ulkopuolella menneet eteenpäin. Joukkue on onnistunut erinomaisesti hankinnoissaan ja materiaalissa on leveyttä tarpeeksi. Jatkoajan saamien tietojen mukaan Mikkeliin saapuu sarjan alla vielä yksi puolustaja lisää, joten huolet alakerran materiaalin riittävyydestä voitaneen unohtaa.
Jukurit on harjoituspeleissä väläytellyt osaamistaan. Puolustuspeli toimii tutun varmasti ja nopeat vastahyökkäykset lähtevät viime kautta selkeästi terävämmin. Ainoaksi kysymykseksi nousee siis tehokkuus maalipaikoissa ja erikoistilanteissa. Sinänsä kyvykkäällä jukurihyökkäyksellä on ollut viime kausilla outo taipumus tuhlailla maalipaikkoja urakalla. Alkavalla kaudella maalintekovoimaa pitäisi etulinjasta löytyä huomattavasti enemmän.
Jos kaikki palaset loksahtavat kohdalleen, Jukurit taistelee mestaruudesta tosissaan. Nähtäväksi jää, huomaako mikkeliläisyleisö tämän, vai jääkö hyvän alun taipaleelleen saanut kannattajajärjestö Sarvisclub rumpupatteristoineen jälleen yksin joukkueen tueksi?
