Lempäälän Kisa on virallisesti Ilveksen yhteistyöseura, mutta joukkueessa on ollut mukana pelaajia niin Tapparasta, Ässistä kuin HPK:sta.
Jos Lempäälässä halutaan Mestistä pelata, niin muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Meidän täytyy peilata omaa tekemistä olemassa oleviin resursseihin sekä ympäröiviin olosuhteisiin nähden.
– Ilveksestä tulevat pelaajat ovat tavallaan etusijalla, mutta sen mukaan pelaajia LeKiin otetaan, mikä oma tarve on. Jos Ilveksestä ei ole tarjontaa, niin silloin otamme mielellään pelaajia myös muista seuroista, Sami Hirvonen kertoo.
Virallinen Ilves-yhteistyö näkyy ennen kaikkea siinä, että päävalmentaja Sami Hirvonen sekä valmentaja Marko Kangasjärvi ovat molemmat liigaseuran palkkalistoilla.
– Meillä ei missään muussa tapauksessa olisi mahdollista pitää kahta päätoimista valmentajaa organisaatiossa. Kaksi ammattivalmentajaa takaa meille seurana laadukkaan valmennuksen, joka on yksi hyvä houkutin saada meille laadukkaita ja kunnianhimoisia pelaajia, LeKin manageri Tuukka Suoniemi myöntää.
Menneinä päivinä LeKi sai reippaasti lokaa niskaansa, kun SaPKon puheenjohtaja Vesa Kutvonen syytti LeKiä HPK-pelaajien kalastelusta ja herrasmiessopimuksien rikkomisesta.
– Eiköhän näissä asioissa liigaseura sanele likimain kaikki ehdot. Meidän hauiksilla ei sanella millekään toiselle seuralle heidän pelaajapolitiikkaa, eikä me haluta vaikeuttaa minkään toisen Mestis-seuran tekemistä, Sami Hirvonen arvioi.
Pelaajien asialla
LeKi-käskyttäjä Sami Hirvonen on kyllästynyt selittelemään joukkueensa vaihtuvuutta ja farmiseuran mainetta. Hänen mielestään Lempäälän malli on askeleen lähempänä kokonaisvaltaisempaa pelaajan kehittymistä, jossa yksilön taito karttuu peliajan myötä.
– En voi käsittää näitä viimeaikaisia lausuntoja, joissa ollaan huolestuneita nuorten pelaajien pelimääristä ja jaksamisesta. Suomalaisten junioreiden pelimäärät eivät pääse karkaamaan erityisen suuriksi missään olosuhteissa, siitä pitää huolen Jääkiekkoliiton kaikenlaiset karenssit, Hirvonen sanoo.
Hänen mielestään pelaajien karenssit ja tiukat siirtoehdot estävät nuorten pelaajien mahdollisuuksia saada kaivattua peliaikaa, jota ei välttämättä esimerkiksi liigaseurassa irtoa.
– Nyt kun liigajoukkueiden kokoonpanot ovat supistuneet niin peliin pukevien, kuin kokonaisuudessaan mukana olevien osalta, niin monelle nuorelle pelaajalle tekisi hyvää saada ajoittain enemmän peliaikaa esimerkiksi Mestiksessä. Nyt niin ei voi käydä, kun kaikki pitää suunnitella päivälleen otteluohjelmia seuraten.
Hirvonen peräänkuuluttaa mahdollisuutta saada parasta mahdollista peliaikaa pelaajan tilanteeseen nähden.
– Ei Mestis ole automaattisesti paras vaihtoehto pelaajalle. Jollekin se on A-junioreiden SM-sarja, jollekin se on SM-liiga. Tapparan Harri Ilvosen viime syksy oli vaikea, eikä homma oikein rullannut LeKissäkään alkusyksystä. Hiljalleen pelaamiseen löytyi rytmi ja loppukausi meni jo Tapparan riveissä. Nyt mies on lunastanut paikan Tapparan runkopuolustajana ja pelasi A-maajoukkueessa Tsekin turnauksessa. Pointti on siinä, että Ilvosen kohdalla edellisen syksyn Mestis-pelit olivat ratkaisevassa osassa hyvän pelikunnon löytymiseen, Hirvonen painottaa.
A-junioreiden SM-sarjasta on pitkä loikkaus SM-liigaan ja välillä jopa Mestikseen.
– SM-liiga on liian kova sarja monelle suoraan A-junioreista. Nämä mikaelgranlundit ja tonirajalat, joilla on poikkeuksellista lahjakkuutta ovat asia erikseen. Heidän takanaan on niitä kakkos-kolmosketjun kavereita, joilla kestää kauemmin kypsyä pelaajana, mutta joilla on potentiaalia nousta runkomieheksi joko SM-liigaan tai Mestikseen. Liigaseurojen on vaikea sitoa heitä sopimuspelaajikseen, jos rahkeet eivät aivan vielä riitä pelaamaan kunnon minuutteja liigassa, eikä Mestiksessä kannata pelaajaa peluuttaa siirtokarenssien vuoksi.
– Kokonaispeliaika on tärkein. Liigan jäännösminuutit lisättynä suurempaan ruutuun Mestiksessä takaavat pelaajalle mahdollisuuden kehittyä pelaamalla, Hirvonen summaa.
Selkeä toimintamalli
Lempäälän Kisa on pelannut Mestistä kaudesta 2007-08 alkaen ja kahdella ensimmäisellä kaudellaan se on raivannut tiensä pudotuspeleihin. Seuran toimintamalli on alusta saakka ollut selvä; koota kilpailukykyinen ryhmä sopivalla sekoituksella omia sopimuspelaajia ja täydentää miehistöä liigajoukkueiden vähemmälle peliajalle jäävillä pelaajilla. Malli on aiheuttanut soraääniä niin kilpailevien joukkueiden keskuudessa, kuin joukkueen kotipaikkakunnallakin. LeKin manageri Tuukka Suoniemi puolustaa mallia monelta kantilta.
– Jos Lempäälässä halutaan Mestistä pelata, niin muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole. Meidän täytyy peilata omaa tekemistä olemassa oleviin resursseihin ja myös ympäröiviin olosuhteisiin nähden. Kun toimitaan Lempäälässä kahden liigajoukkueen varjossa, niin oma tekeminen täytyy suunnitella sopimaan siihen tilaan, Suoniemi perustelee.
Lempäälän Kisan olemassaoloa Mestis-kartalla on kyseenalaistettu siitä lähtien, kun joukkue tiensä sinne raivasi. Milloin joukkue on vaikka identiteettiä, milloin pelkkä muukalaislegioona ja pirkanmaalaisten kiekkoilijoiden kaatopaikka.
SM-liiga on liian kova sarja monelle suoraan A-junioreista. Nämä mikaelgranlundit ja tonirajalat, joilla on poikkeuksellista lahjakkuutta ovat asia erikseen. Heidän takanaan on niitä kakkos-kolmosketjun kavereita, joilla kestää kauemmin kypsyä pelaajana, mutta joilla on potentiaalia nousta runkomieheksi joko SM-liigaan tai Mestikseen.
– LeKissä on ollut kaikilla Mestis-kausilla vahva ja sitoutunut runkomiehistö, joka on varmasti kilpailukykyinen Mestiksessä. Mestis on sarjana niin kova, että siellä ei liigamiehetkään pärjää, jos joka peliin vaihtuisi koko joukkue. Sen huomaa siitäkin, että harva liigasta lainaan tuleva pelaaja dominoi ensimmäisestä pelistä lähtien, Sami Hirvonen vastaa ja jatkaa:
– Jos katsoo LeKin omia sopimuspelaajia, niin siellä on niin kokeneita kuin nuorempiakin pelaajia, jotka ovat kaikki huippu-urheilijoita. Meillä ei kenellekään taata pelipaikkaa automaattisesti, vaan paikka on ansaittava näytöillä niin omien sopimuspelaajien, kuin liigastatuksella pelaavienkin. Tietysti liigasta tuleva pelaaja on ominaisuuksiltaan sellainen, että sen pitäisi mahtua suoraan pelaavaan kokoonpanoon, mutta sielläkin esitykset määrittelevät lopulta peliajan.
LeKin jääkiekkojaosto on perustettu vuonna 1955. Toiminta keskittyi pitkään lähinnä alasarjoihin, mutta 1990-luvun puolivälissä valmistuneen jäähallin myötä Lempäälässä on tehty töitä vahvan ja kilpailukykyisen edustusjoukkueen eteen.
– Urheilullinen puoli on meille tärkein, mutta töitä tehdään koko ajan myös taustaorganisaation kehittämiseksi ja toimintamallin vakiinnuttamiseksi. LeKi on ensisijaisesti junioriseura ja tietysti omat juniorit olisivat paras mahdollinen esimerkki edustusjoukkueessa. Fakta vaan on, ettei oma juniorityö tuota riittävästi laadukkaita pelaajia pelaamaan Mestistä, vaan silloin sarjatasoksi pitäisi hyväksyä alempi taso, Suoniemi sanoo.
Myös Hirvonen komppaa Suoniemen lausuntoa omalta kantiltaan.
– Lahjakkaimmat juniorit haravoidaan liigajoukkueisiin jo hyvissä ajoin C- ja B-juniori-ikäisinä. LeKi ei pysty tarjoamaan kaikkein kovimmille lupauksille tarpeeksi riittävän laadukkaita harjoitteita ja yleensä liigaporukoilla on myös ammattimainen valmennus. Ja tietysti juniorin pitää pelata mahdollisimman kovia pelejä mahdollisimman kovassa porukassa kehittyäkseen. LeKillä on tärkeä rooli juniorityössä, mutta aivan huipuiksi pelaajat kasvavat pääsääntöisesti liigaorganisaatioiden alla, Hirvonen selvittää.
Tavoite on edelleen pelien voittaminen
Joukkueessa on pelannut kuluvalla kaudella 40 eri pelaajaa, edellisellä kaudella loppulukemaksi muodostui 52 eri nimeä.
– Edelleen haluan korostaa, ettei kerralla pelaa kuin 3-5 lainapelaajaa. Ne ei ratkaise pelillistä menestystä suuntaan tai toiseen. Jokainen pelaaja, joka tulee joukkueeseen pelaa aina voitosta. Jos liigasta vauhtia hakemaan tuleva pelimies ei annan kaikkeaan kaukalossa näytönpaikassaan, niin miten hän ikinä voi tituleerata itseään ammattilaiseksi, Hirvonen kysyy.
Myöskään Tuukka Suoniemi ei näe ristiriitaa farmitoiminnan ja kilpailullisen menestyksen välillä.
– Tuolla ison veden takana jaetaan mestaruus myös NHL:aa alemmilla sarjatasoilla. Kyllä esimerkiksi Hershey Bears taistelee tosissaan AHL:n mestaruudesta vuodesta toiseen, vaikka pelaa selkeästi farmijoukkueena sarjaansa, Suoniemi korostaa ja jatkaa:
– Sitä paitsi meidän joukkue on koottu siten, ettei siirtotakarajalla kilpailukyky putoa merkittävästi. Omilla sopimuspelaajilla voidaan haastaa kenet tahansa tässä sarjassa.
Hirvonen on lausunnoissaan samoilla linjoilla.
– Kyllä tähän sarjaan mahtuu erilaisilla tavoitteilla operoivia joukkueita. Vaikka mukana olisi muutama kasvattajajoukkue, niin ei se estä niiden joukkueiden haaveiden toteutumista, jotka hakevat ”paikkaa auringosta”. Jos joku joukkue meinaa liigaa pelata, niin liigan kolmos-nelosketjun pelaajilla vahvistetun joukkueen ei pitäisi olla ongelma liigapaikan tavoittelussa, Hirvonen sanoo.
Voittaminen on edelleen tärkein tavoite kilpaurheilussa.
– Jokaista ottelua lähdetään voittamaan ja kaikki lähtee silloin pelaajasta itsestään. Siihen ei vaikuta se, kuka missäkin pelissä vierellä pelaa. Jos sitä ei pysty omaksumaan, niin ammattimainen urheilu ei silloin ole oikea laji, Hirvonen päättää.
