Mielipide

Kausi pakettiin tervakaupungissa

LIIGA / Kolumni
Oulun Kärppien kauteen 2010–2011 mahtui monenlaisia sattumia. Pelien päätyttyä joukkueen nokkamiehet istahtivat pöydän ääreen ja puivat kauden kulkua. Päävalmentaja Hannu Aravirta kertoi mielipiteensä muun muassa ulkomaalaispelaajien otteisiin.

Kärppien syksy lähti käyntiin vaikeuksilla. Pelaajapakassa oli isoja aukkoja vielä runkosarjan alussa ja lisäksi loukkaantumiset vaivasit ryhmää juuri avainpaikoilta. Lopulta yksi asia johti toiseen ja syöksykierre oli valmis.

– Analyysin paikkahan tässä on. Kaksi kautta palapeli ei ole ollut kasassa, kun kauden ensimmäinen kiekko on pudonnut jäähän. Kun juna lähtee raiteiltaan, ei sitä saa oikein mitenkään takaisin, huokasi toimitusjohtaja Juha Junno vajaa vuorokausi pelien päättymisen jälkeen.

Tervakaupungin ylpeyden suunta ei oiennut lopulta missään vaiheessa, vaikka joukkue vaihtoi päävalmentajaakin marraskuussa. Uudeksi käskijäksi Mikko Haapakosken tilalle tullut Hannu Aravirta sai kuitenkin aivan viime metreillä käyttöönsä ehyen paketin, mutta aika eri riittänyt sen koristeluun.

– Katsoin kauden alussa Kärppien joukkuetta paperilla, eikä se minusta vaikuttanut sellaiselta mestarikandidaatilta, mitä mediassa spekuloitiin. Joukkueesta puuttui useita isoja pelaajia, Aravirta mietti.

– Haapakosken alkutaipaleella tuli paljon loukkaantumisia ja lisäksi valtavasti paineita. Ne pistivät yhdessä vyörymään lumipallon, joka lähti väärään suuntaan. Se on todella vaikea paikka. Startti kauteen on kuitenkin äärimmäisen tärkeä, että saa työrauhan ja tehdä hommia luottamuksenalaisena.


Hannu Aravirta sai käsiinsä sekavan paketin.

Aravirran työsarka alkoi marraskuussa. Helpolla ei kokenut luotsi päässyt, sillä pelaajavirta kävi koko talven ajan sekä ulos että sisään.

– Kun tulin tänne, en tiennyt mikä kaaos vallitsee. Heti tullessani riveistä ennen ensimmäistä peliä putosivat vielä Koivisto, Hedström ja Mikkola! Ainahan se on kaaosta tällaisissa tilanteissa, mutta varmaankin tämä oli se maksimi, jota toivottavasti ei tarvitse enää koskaan kokea.

– Kyllä siinä saa olla vaikka millainen taikuri valmentajana, jos ei vain ole työkaluja käytössä. Kyllä ne kunnon työkalut antavat kuitenkin aina sen mahdollisuuden pärjätä.

Koppikielenä englanti

Aravirralle haastetta lisäsi se, että joukkueessa oli jo valmiiksi paljon ulkomaalaisia. Hänen tulonsa jälkeen tapahtui muutoksia edelleen, mutta kauden lopussakin vierasta kieltä puhuvia pelaajia oli vielä seitsemän. Valmentaja linjasikin heti alussa, että pukukopissa joukkueelle on löydettävä yhteinen kieli.

– Heti tänne tullessani piti miettiä, että mitä kielen kanssa tehdään. Kun ulkomaalaisia on seitsemän, niin simultaanitulkkaus kopin nurkassa ei oikein enää onnistu. Tehtiin sitten historiallinen ratkaisu ja otettiin yleiskieleksi englanti. Toki kauden jälkeen tässä olen miettinyt, olisiko pitänyt toimia toisin. Toisaalta englannin käyttäminen myös yhdisti porukkaa, muuten se olisi hajonnut entistä enemmän kahdeksi ryhmäksi.

Jääkiekkoilijoiden kielitaito vaihtelee varsin paljon. Suomalaispelaajille uusi pukukoppikieli aiheutti paljon opettelua.

– Tämä on ammattilaisurheilun henki, ja se pitää osata käsitellä. Suuri muutos oli koppikielen vaihtuminen englanniksi. Eihän se meille suomalaisille luontevaa ole, ja se rallienglanti sieltä puskee läpi. Toki helpotti, että kaikki tshekit ovat käyneet Pohjois-Amerikassa ja puhuvat liki täydellistä englantia. Ei tarvitse enää sitten kääntää tshekiksi. Nuoristamme en kyllä tiedä, ymmärsivätkö kopissa aina kaikkea – ehkä hyväkin, jos eivät aina ihan kaikkea, kapteeni Ilkka Mikkola mietti.

Joukkuehenkeä ulkomaalaisten määrä ei sinällään Kärpissä huonontanut, mutta suuri vaihtuvuus jättää aina jälkensä ja sama äidinkieli yhdistää ihmisiä.

– Aina vie aikansa, että uusi pelaaja asettuu. Siinä näytetään ensin osaamista ja ansaitaan luottamusta. Ei voi kieltää, etteikö tshekeillä olisi ollut oma porukkansa ja omat juttunsa. Ei se ole sama asia, kuin jos 20 veljestä tuossa vetää keväästä asti yhdessä, kapteeni jatkoi.

Kovaa palautetta myös tähdille

Kärppien pelaajapolitiikka sai kauden aikana paljon kritiikkiä ja naureskeluakin. Osittain kritiikki oli aiheellista, osittain kohtuutonta. Jään ulkopuolella pelaajat hoitivat hommansa moitteetta.

– Tshekkien saaman kritiikin kanssa ihmettelin lähinnä sitä, että miksei puhuta nimillä, kuten suomalaisten kanssa tehdään? Esimerkiksi Pavel Rosan kohdalla puhuttiin siitä, miksei hän tee semmoisia käsittämättömiä temppuja kuin joskus teki. Hän pelasi koko ajan selkävaivaisena ja myös jalassa oli vammoja.

– Jään ulkopuolella tshekit kyllä tekivät hommansa ensiluokkaisesti, olivat aina ensimmäisinä hallilla. (Vladimir) Sicak venytteli ensimmäistä kertaa urallaan täällä! Työ- ja hikoilukulttuuri on kuitenkin niin erilainen, he ovat enemmän taiteilijoita. Kun asiat järjestyivät, alkoivat he tehdä tulostakin.

Kun peli ei kuitenkaan kulkenut, puuttui Aravirta myös tähtiensä otteisiin.

– Oli kova prosessi, kun Rosalle piti joukkueen edessä antaa shittiä ja sanoa, että tämä ei nyt Pavel riitä. Se aiheuttaa aina vastareaktion, mikä saattoi näkyä huonona seuraavana pelinä. Nämä ovat pitkiä prosesseja, ja menevät vähitellen perille, Aravirta taustoitti.

– No sanotaanko näin, että eivät varmasti pidä Aravirtaa ihan mukavimpana kaverina, kertoi Mikkola.


Pavel Rosa ei säästynyt kovalta palautteelta.
Antti Romsi - http://www.romsi.net

Nuoret ilonaiheena

Kun menestynyt ja iso seura putoaa liigan sijalle 10, ei monen pelaajan kevättodistuksessa voi komeilla kiitettäviä arvosanoja. Muutama sai kuitenkin päävalmentajalta synninpäästön, kun Aravirta luetteli hän mielestään roolinsa täyttäneitä miehiä.

– Puolustuksessa oman roolinsa ja odotukset täyttivät (Mikko) Lehtonen, (Jan) Snopek, (Antti) Ylönen ja (Nico) Lehto. Senttereistä samaan pääsivät (Ivan) Huml, (Ville-Matti) Koponen, (Veikko) Karppinen ja (Miikka) Salomäki. Laitureista (Petr) Tenkrat, (Kimmo) Koskenkorva, (Joonas) Donskoi, (Tomi) Körkkö ja (Mikko) Alikoski. Ei siellä nyt muutkaan varsinaisia floppeja olleet, mutta nämä täyttivät odotukset, jotka tietysti ovat toisilla kovemmat kuin toisilla.

Nuoret Salomäki ja Donskoi huomattiin myös katsomon puolella. Heidän varaansa Kärpät voi rakentaa pakettiaan myös ensi kaudelle.

– Salomäki ja Donskoi, voiko roolia juuri kasvattaa? No Salomäeltä voi ehkä. Siinä on kaiken tämän kritiikin keskellä kaksi hienoa onnistujaa. Salomäki pelaa nyt keväällä vielä B-nuorissa ja oli meidän kolmossentteri, Koposen Ville-Matti Mestis-miehenä oli nelossentteri. Siinä voi sitten miljoonamiehistä taas puhua, Aravirta lopetti.

» Lähetä palautetta toimitukselle