Maajoukkuetyöt pitävät Pasi Nurmisen kiireisenä liigakauden päätyttyäkin. Ennen lopullista MM-rutistusta Nurminen suostui perkaamaan pelikaanin mädäntyneen ruhon sulkineen päivineen ja esittämään reseptit pussinokkalinnun puhdistamiseen.
Pelicansin päättyneen kauden urheilutoiminnassa ei paljon valopilkkuja ollut, mutta aloitetaan niistä. Mitä positiivista kaudessa mielestäsi oli?
– Säilyttiin sarjassa, ja muutamia nuoria kavereita pystyttiin ajamaan sisään. Muutama heistä otti aikamoisen harppauksen.
– Jos lähdetään pilkkomaan palasiksi, niin maalintekopelihän meillä tökki pahasti. Maalivahtipeli oli Hovisen Nikon osalta erittäin hyvää, mutta niistä peleistä, joita hän ei pelannut, emme saaneet montaa pistettä. Alivoimapelissä oltiin yllättävän hyviä, vaikka otimme hirvittävän määrän jäähyjä.
Kertooko jäähyjen runsaus kurinpidon puutteesta?
– Varmaan siitäkin. En muista tilastoja, mutta jos jäähyjä on jotain parikymmentä minuuttia per peli, niin vaikea on pisteitä ottaa.
Muiden joukkueiden leiristä on kuulunut, että pidät melkoista meteliä vastustajan vaihtoaition suuntaan. Uskotko, että käytökselläsi on vaikutusta omien pelaajien ylilyönteihin?
– Varmasti. Tää on äijien laji, vaikka joitain hiirulaisia bisneksessä pyöriikin.
Minkä arvosanan annat urheilullisesta suorituksesta?
– Mitäpä luulet, kun jää sarjassa viimeiseksi? Ei se ole edes välttävä. Se on huono.
Niskaanne on satanut paljon kritiikkiä, paljolti aiheesta. Miltä osin kritiikki on mielestäsi ollut aiheetonta?
– Yleensä kun asiat menee huonosti, niin joku ottaa kritiikin vastaan, eikä se mua huimaa.
Hiljaista Amerikka-vastaisuutta
Myös edelliskausi oli Pelicansille pettymys, ja nyt ratkaisijat oli hankittava ulkopuolelta. Mike Yorkiin ja Dwight Helmiseen iskettiin iso kasa rahaa kiinni, mutta saatiinko kaivattua johtajuutta joukkueeseen?
Mä en hyväksy sitä, että suomalaispelaajat hakevat tekosyyn siitä, 'kun toi yksi ei venyttele'.
– Ei varmaasti tarpeeksi. He ovat loppujen lopuksi pikkukaupungin poikia molemmat, ja kun Amerikasta tulee pikkukaupungista, se todellakin on pieni kaupunki.
– Johtajuutta olisi voinut tuoda joku muukin. Se on fakta, että sitä olisi pitänyt löytyä joukkueen sisältä, mutta ei löytynyt oikein koko kauden aikana.
York ei polvivammansa vuoksi pystynyt osallistumaan kaikkeen yhteiseen harjoitteluun. Pitääkö paikkansa, että tämän ilmettyä myös Helmisen työmoraali laski ja hän alkoi suhtautua harjoitteluun välinpitämättömämmin?
– Kyllä York osallistui ihan kaikkeen harjoitteluun, mutta tämä on pohjoisamerikkalaisten ja suomalaisten kädenvääntöä. Täällä tehdään asiat eri tavalla, eikä sopeutuminen kulttuuriin ole helppoa. Meillä on aika vahvoja ihmisiä kaiken keskellä. Ne arvostavat enemmän sellaisia kavereita, jotka tulevat kolme tuntia etuajassa hallille ja jumppaavat ja venyttelevät itsensä puhki.
– Meillä nähdään vain se, kuinka paljon tekee hommia ja pitää kropastaan huolen. Mutta pitää huomata myös se toinen puoli, että kaveri ei paljon kysele. Yhtään peliä ei York ollut tällaisen syyn vuoksi pois, että hän muka ei olisi ollut valmis.
– Tietysti jos tulee vanhana NHL-pelaajana tänne näyttämään esimerkkiä nuorille, niin pitäisi tehdä enemmän töitä. Se on fakta, ja siitä myös keskusteltiin. Ajoittain hänet saatiinkin toimimaan sen mukaisesti, mutta kun on ikänsä pelannut Pohjois-Amerikassa, niin ei ole tottunut näihin yhteisjumppiin ja -puntteihin. Siellä tehdään omatoimisesti se mikä tarvitaan.
Söikö se joukkuehenkeä?
– Varmasti söi. Mutta en mä hyväksy myöskään sitä, että suomalaispelaajat kiinnittävät tällaiseen asiaan huomiota eivätkä sitten itse pelaa hyvin. He hakevat tekosyyn siitä, että ”kun toi yksi ei venyttele”. Mun mielestä se on vielä huonompi homma. Se on valmentajien tehtävä puuttua tuollaiseen, ei pelaajien.
Näin jälkikäteen ajatellen: olisiko pelaajia pitänyt opastaa tässä asiassa enemmän ja saada sitä myötä kovempi sitoutuminen?
– Ihan varmasti, ihan varmasti. Tämä asia olisi pitänyt käydä läpi ja rikkoa puhki. Meillä on ollut myös suomalaisia pelaajia, jotka eivät ole menneet ihan linjojen mukaan...
Joku lahtelainenkin pelaaja?
– Joku lahtelainenkin jääkiekkoilija. Niistäkin nousi loppujen lopuksi poru. En ymmärrä, miksi porataan ja pillitetään siitä, miksi toinen pelaaja tekee hommansa huonosti. Pitäisi tehdä vain se oma työ.
Sopivan monella pallilla
Suurten pettymysten kausi käynnistyi Mika Toivolan komennossa, mutta hän sai potkut jo ennen talven koittoa. Kuinka vaikea paikka sinulle oli käsitellä hänen asemaansa, kun istuit samaan aikaan valmennusryhmässä ja Pelicansin hallituksessa?
– En ollut missään aktiivisessa roolissa siinä asiassa. Nämä ovat sellaisia asioita, joissa on pystyttävä jääväämään itsensä. Tietenkin jos multa kysytään, niin jotain on vastattava. Missään nimessä en ollut heittämässä häntä pois tai ollut hänen puolellaan.
Jotenkin oli aistittavissa, että joukkue ei ihan kaikkia Mikan juttuja ostanut, vaikka yritimme niitä yhdessä viedä.
Kuitenkin istut hallituksessa, joka tuollaisesta asiasta viime kädessä päättää. Onko tämä rooli ollut sinulle hankala tai vaivaannuttava?
– Ei missään nimessä. Meillä on hallituksessa linjattu, miten me hoidetaan asiat, mutta se ei oikeastaan kuulu muille ihmisille. Tämä toimintamalli sopii meille hyvin.
Oliko valmennusryhmän sisällä luottamus heikoilla jo jonkin aikaa ennen Toivolan potkuja?
– Ei mun mielestä. Kaikki oli liossa ihan joka jätkällä, että saataisiin hommat toimimaan.
Pasi Räsänen myönsi jo syksyllä avoimesti, että Toivolan pelifilosofia ei ole samanlainen kuin hänen omansa, mutta luonnollisesti asiat tehtiin päävalmentajan johdolla. Tuliko pelitaktisista erimielisyyksistä syksyn mittaan ongelma, tai oliko eriäviä näkemyksiä yleisestä johtamistyylistä?
– En tiedä, tuliko ongelmia, mutta jotenkin oli aistittavissa, että joukkue ei ihan kaikkia Mikan juttuja ostanut, vaikka yritimme niitä yhdessä viedä. Pelitapahan oli ihan hyvä. Ei se ollut mitään roiskimista, vaan ihan hyvää kiekkokontrollia. Jotenkin se ei vain lähtenyt liikkelle missään vaiheessa.
– Kauheasti puhutaan valmentajista, mutta kyllä tää on pelaajien peli, ja heidän pitäisi pystyä tekemään kaukalossa asioita. Koutsit lyö suuntaviivat ja sitten pelataan.
Räsäsen komennossa joukkue koki seuraavanlaiset tappioputket: kerran yhdeksän ottelua, kerran viisi ottelua, kaksi kertaa neljän ottelun putki. Kuinka raskasta se oli henkisesti ja oliko joukkuehenki koetuksella?
– Joukkuehenki ei ollut missään vaiheessa koetuksella. Itse asiassa parani vain loppua kohti, vaikka olihan se helvetin raskasta. Ihan perkeleen raskasta. Mutta viimeisistä kymmenestä pelistä voitettiin reilusti yli puolet. Se kertoo siitä, että jokin homma me saatiin säilymään joukkueen sisällä.
– Tuliko valmentajanvaihdoksen jälkeen liian isoja muutoksia pelitaktisiin asioihin, sekoittiko se joukkuetta? Todennäköisesti kyllä. Oikea pelitapa löytyi liian myöhään. Jos joku pelitaktiikkaguru tsekkaa Pelicansin karvaukset viime kaudella, niin siellä on kuule aika monenlaista muottia vedetty läpi ennen kuin löytyi sopiva.
Selitä lyhyesti, millainen oli se joukkueen oikea pelitapa.
– Se oli tällainen... käytännössä kakskolmonen. Kaksi hyökkääjää teki hommia, kolmen linja oli taustalla. ”Sakke” Pietilä sen taisi joskus HPK:ssa kasikolmosena lanseerata. Se sattui mätsäämään tälle joukkueelle, kaikista muista käveltiin läpi kuin reikäjuustosta.
Onko siihen kiinnitetty huomiota, että joukkue tuntui henkisesti heikolta, kun hävisi paljon otteluita nimenomaan kolmansissa erissä?
– Se on sitä, kun on koko kauden hävinnyt... Mutta totta se on, että samaa oli myös edellisellä kaudella. Siinä on varmaan itsessä vikaa, niin valmentajissa kuin pelaajissa. Miten asioihin on reagoitu pelin sisällä, vai onko reagoitu?
”Armoton maalivahtivalmennus jatkuu”
Korostit Kai Suikkasen ensimmäisessä tiedotustilaisuudessa, että olet ulospäin särmikäs, mutta valmennusryhmän sisällä säyseämpi kuin uskotaan. Ilmeisesti viittaat kintaalla niille huhuille, joiden mukaan valmennusryhmän henki on rakoillut niin Aravirran kuin Toivolan aikana?
– Ei se ole rakoillut. Kyllä näistä asioista keskustellaan, aina on keskusteltu. Eihän siitä muuten mitään tule. Mulla on ollut hyvät ajat niin Hannun, Räpsän kuin Mikan aikana.
– Jos ihmiset luulevat, että mä olen aamulla täällä [pukukopilla] ja silmät seisoo päässä, räyhään, sinkoilen ja huudan... niin se on niin väärä käsitys kuin voi olla.
Pelicansilla on nyt uusi päävalmentaja ja myös uusi kakkosvalmentaja, eikä kummallakaan ei ole aiempaa työkokemusta tästä organisaatiosta. Tällaista tilannetta ei ole ollut Lahdessa sitten vuoden 2005. Tuntuuko se erikoiselta?
– Ei, vaan aika luonnolliselta. ”Kaitsu” kun tulee koutsaamaan, niin ehdottomasti oma mies mukaan. Eiköhän hänellä ole riittävästi uutta ympärillä muutenkin. Turvaa se tuo, kun tietää toistensa ajatukset valmiiksi.
Menneellä kaudella olit aluksi pelit katsomon puolella, mutta palasit penkin taakse Toivolan potkujen jälkeen. Millainen rooli sinulla on tulevalla kaudella maalivahtivalmennuksen ohella?
Toivola ja Räsänen eivät enää laskeneet mua harjoituksiin varusteissa silloin kun maalivahteja putosi pelistä. Vaikka on kiloja tullut, niin kyllä se homma toimii.
– Asiat ovat päässeet tapahtumaan aika nopeasti. En ole kerennyt miettiä, nyt on ajatukset niin vahvasti Leijona-kuvioissa. Eiköhän nuo paikat kesällä löydy. Maalivahtien kanssa armoton homma jatkuu, sen voin luvata!
Etsitään: hyviä pelaajia!
Lähes kaikki tähän asti julkaistut Pelicans-sopimukset on solmittu ennen Suikkasen pestaamista. Millaisia pelaajia te nyt metsästätte?
– Hyviä pelaajia (nauraa)! Me halutaan oikeasti hyviä pelaajia ja kilpailukykyinen joukkue – sellainen, joka oikeasti toimii myös joukkueena. Selvää on, että esimerkiksi maalintekijää me tarvitaan.
– Mutta runko on hyvä. Meidän joukkue ei ole niin huono kuin viime kausi näytti.
Pelicansin sopimuspelaajiin lukeutuu sellaisia, joiden asema joukkueessa heikkeni viime kauden edetessä, kuten Sami Blomqvist ja Matias Loppi. Löytyykö heille varmasti rooli myös tulevaksi kaudeksi?
– Mulla on luotto kaikkiin meidän pelaajiin, mutta täytyy vastata ”no comment”, sillä Kaitsu juttelee pelaajien kanssa ja tietää missä mennään.
Osaatko jo tässä vaiheessa nimetä pelaajia, joilta nähdään urotekoja ensi kaudella? Uusia yllättäjiä?
– Mun mielestä oli kovia yllättäjiä jo loppukaudella. Janne Tavi nousee profiilipelaajaksi liigatasolla ja taistelee jossain vaiheessa leijonapaidasta, jos jatkaa tuolla tavalla. Puolustajista Juha-Pekka Pietilä oli aika maaginen kaikkine pienine puutteineen. Joonas Hurri oli myös hyvä, mutta hän ei pystynyt loppukaudesta pelaamaan, kun oli pieni ylirasitus päällä.
Yhä ketterä lehdenjakaja
Nyt kun kiireitä on ollut myös maajoukkuevalmennuksen myötä, olet myöntänyt, että meno on välillä niin kiireistä ”ettei mitään järkeä”. Oletko harkinnut työmäärän vähentämistä jostain suunnalta?
– No en. Moni ei varmaan tiedä, että jaoin lehtiäkin talvella. Ihan tosi. Lapseni jakoivat lehtiä, niin autoin vähän heitä ja jaettiin puoliksi. Rentouttavaa puuhaa tällaisen stressaavan valmentajanhomman päälle.
Milloin olet viimeksi ollut varusteet päällä jäällä?
– Siitä rupeaa olemaan aikaa. On niitä muutamia kertoja ollut, mutta Toivola ja Räsänen eivät enää laskeneet mua harjoituksiin varusteissa silloin kun maalivahteja putosi pelistä. Vaikka on kiloja tullut, niin kyllä se homma toimii. Peittää vähän enemmän, eikä nopeus ole lähtenyt mihinkään.
Joillakin urheilupersoonilla on taipumusta hulluihin vedonlyönteihin ja rehvakkaisiin lupauksiin. Uskaltaako Pasi Nurminen antaa mitään lupausta siitä, että tänä kesänä pelaajahankinnat onnistuvat ja joukkue pelaa paremmin kuin vuosi sitten?
– Joukkue pelaa varmasti paremmin ja asiat ovat terveemmällä pohjalla. Siitä, että Pelicans menee pudotuspeleihin, voin lyödä vaikka vetoa. Katsotaan sitten, kun keksitään sopiva panos.
