Onko Ässillä edessä paluu arkeen vai jatkuuko hurmos?

LIIGA / Artikkeli
Porin Ässät menetti kolmetoista pelaajaa hopeajoukkueestaan. Tilalle on saatu nippu mielenkiintoisia nimiä. Riittävätkö nämä menestyksen uusimiseen?

Porin Ässien viime kausi päättyi sensaatiomaisesti hopeaan. Mika Toivolan neljän vuoden projekti sai komean kruunun, kun syksyn aikana kurittomastikin esiintynyt äijälauma hitsautui yhteen kauden aikana. Kovan tsempin, hurjan itseluottamuksen ja yleisön tuella joukkue kaatoi pudotuspeleissä sekä Tampereen Tapparan että selkeän mestarisuosikin Oulun Kärpät. Vain HPK löysi lääkkeet patalauman nujertamiseen.

Kuten yllättävää menestystä saaneille joukkueille usein käy, pieneni Ässienkin joukkue hopeajuhlien jälkeen hyvin nopeasti. Tai itse asiassa jopa hopeajuhlien aikaan, kun Aki Uusikartano ilmoitti finaalin jälkeisenä päivänä uudeksi pelipaikakseen finaalivastustaja HPK:n. Myös maalivahti Juuso Riksmanin siirto Jokereihin ja puolustaja Jesse Saarisen siirto Turun Palloseuraan olivat julkistamista vaille selvät jo hopeahuuman aikana.

Kolumni

Pelkona kohtuuttoman kovat odotukset
[lue lisää]

Muut lähtijät olivat Justin Forrest, Rob Hisey, Matti Kaipainen, Juha Kiilholma, Leo Komarov, Tuomas Nissinen, Matt Nickerson, Atte Pentikäinen, Michael Ramsay ja Mikko Rautee. Kaikkiaan 13 pelaajaa hopeajoukkueesta lähti muille maille, joten korvaajia oli hankittava tilalle.
Myös päävalmentajan vaihdos oli tiedossa jo alkukeväästä, kun Mika Toivola kertoi lähtevänsä kartuttamaan kokemusta muualle pitkän ässäprojektin jälkeen. Myös Karri Kiven lähtö oli odotettua.

Hopeakaudesta ei hullaannuttu, vaan joukkue koottiin maltilla

Toimitusjohtaja Jukka Hirsimäen aikakaudella Ässät on käyttänyt tarkan-markan talouspolitiikkaa ja muutenkin toiminta on ollut harkittua, älykästä eikä Mikonkadun toimistossa ole turhaan henkseleitä paukuteltu.
Ässien viime kausi oli täysosuma niin urheilullisesti kuin taloudellisestikin. Viime kauden ansioista voidaan sikariportaassa hengittää huomattavasti helpottuneemmin. Kauden voittosaalis takasi sen, että liigakiekkoilu jatkuu Porissa vuosiksi eteenpäin.

Pelaajahankinnat ovat olleet kuitenkin tarkkaan harkittuja ja kohtuullisen hintaisia. Mihinkään hullutteluun ei ole lähdetty mukaan, vaikka loistokauden jälkeen siihen olisi ollut sauma. Esimerkiksi koviin hintakilpailuihin ei ole lähdetty mukaan, kuten Juuso Riksmanin ja osittain myös Rob Hiseyn lähdöt osoittivat.

Hankinnoissa on painotettu usein nuoruutta ja piilevää potentiaalia. Hankintoja haaliessa suositaan myös jo kannuksensa näyttäneitä, mutta hieman pienemmille rooleille jääneitä pelimiehiä. Ässien hankintapolitiikan onnistuneisuudesta kertoo jotain sekin, että uusien hankintojen julkaisun jälkeen jo seurasta lähteneiden pelaajien perään ei ole kannattajien keskuudessa tarvinnut enää kovin paljoa haikailla.

Ykkösvahdin paikasta kilpaillaan

Ässien maalivahtiosastolle on odotettu Antero Kivelän ja Kari Takon aikojen jälkeen sitä muuria, johon voi luottaa heikommillakin hetkillä. Ässien maalia ovat vartioineet Takon jälkeen muun muassa Mika Lehto, Jim Hrivnak, Kristian Antila, Tommi Satosaari ja Scott Langkow, joista jokaisella oli vaikeuksia vakuuttaa olevansa selkeästi se puolustuksen viimeinen lukko. Viime kaudella uusi Takko löytyi. Italian kautta Ilvekseen tullut Riksman oli suuri kysymysmerkki kauden alkaessa, mutta nousi nopeasti fanien suosikiksi mahtavilla otteillaan.

Riksmanin lähdettyä Jokereihin suuria saappaita täyttämään valittiin kaksi nuorta ja potentiaalista maalivahtia. Matti Kaltiainen siirtyi Espoon Bluesista ja Eero Kilpeläinen saapui takaisin Ässiin oltuaan yhden kauden vuokralla.
Maalivahtitandemi on ennakkoon ajatellen mielenkiintoinen ja toisiaan täydentävä. Kaltiainen on suurikokoinen ja hyvä mailankäsittelijä. Hän pelaa tilanteita nykymaalivahdille tyypillisesti paljon jään kautta. Kilpeläinen on taasen Kaltiaiseen verrattuna pienikokoisempi ja luottaa nopeisiin reflekseihin ja liikkuvuuteen.

Kahden nuoren vahdin kilpailutilanteessa on aina hyvät ja huonot puolensa. Jos maalivahtien kemiat toimivat, on kilpailutilanne kannustava ja molemmat maalivahdit kehittyvät. Toisaalta, jos toinen vahdeista pelaa äärimmäisen hyviä pelejä, voi säännöllisesti lepovuoroon jäänyt vahti kipsaantua ja pelivuoron sattuessa pelisuoritus on pakonomainen.

Valmennusjohdolla onkin tärkeää löytää maalille se niin sanottu kuuma vahti. Harjoituskauden perusteella maalivahdit ovat samalla viivalla. Valmentajien valinta ei tule olemaan helppo.

Puolustukseen lisää liikettä

Uudet sääntölinjaukset tuovat varmasti ongelmia kauden aikana puolustajille, etenkin hieman verkkaisemmalla jalalla eteneville yksilöille. Ässät täydensi puolustustaan Peter Astonilla, Tapio Sammalkankaalla ja Anssi Tierannalla. Tieranta on nuori, kookas ja potentiaalinen pelaaja, mutta jalalla hieman verkkainen, tyypillinen peruspuolustaja. Sammalkangas on valmennusjohdon kannalta käytännöllinen pelaaja, sillä hänellä on kohtalainen liike, pelaa omassa päässä aktiivisesti ja käsistäänkään ei ole aivan umpipuuta.

Nuori kanadalainen Peter Aston tuo pakistoon kaivattua liikettä ja kiekollista taitoa. Astonilla on myös napakka laukaus ja pelaa oikea käsi alhaalla, joten tuo ylivoimaan lisää mahdollisuuksia.

Edellä mainittujen lisäksi Ässien puolustukseen tipahti harjoituskauden aikana ykkösparin puolustaja kuin lahjana taivaalta. Marko Toivosen selkäleikkauksen vuoksi Ässät täydensi puolustusta Jokereiden kasvatti Tero Konttisella. 21-vuotias puolustaja on ehtinyt säväyttää harjoitusotteluissa jo niin rajusti, että miehestä uskotaan tulevan kauden komeettaa. Vaikka Konttinen on nuori ja miesten peleistä kokemus on vähäistä, voisi miehestä odottaa ensimmäistä kiekkoa kuskaavaa ässäpakkia sitten Jukka-Pekka Laamasen.

Kaikki lähtee puolustuksesta

Ässien viime kaudesta merkille pantavaa oli puolustuksen tiiviys. Ässät päästi runkosarjassa toisista vähiten maaleja, mikä oli äärimmäisen suuri muutos aikaisempiin kausiin verrattuna. Uusi päävalmentaja Juha Pajuoja lähtee peliajatuksessaan samasta lähtökohdasta ja mies on ollutkin jo harjoitusotteluissa kohtalaisen tyytyväinen näkemäänsä.

Puolustuksen selkärankana ja henkisenä johtajana jatkaa joukkueen kapteeni Pasi Peltonen. Ikiässän jalan luulisi jo alkavan painaa, mutta suuri patasydän paukuttaa kesätreeneissä kovia tuloksia. Peltonen on ykkösparin vakiokasvo ja hänen vierelleen on aseteltu nuorta tulokasta Tero Konttista.

Toiseen pariin on harjoituspeleissä asteltu Mika Ronttia ja Peter Astonia. Tapio Sammalkangas ja Anssi Tieranta ovat muodostaneet kolmannen parin ja Iikka Törnvall, Juha-Matti Hietamäki ja Eetu Heikkinen ovat pelanneet neljännessä parissa. Selkäleikkauksen hiljattain läpi käynyt Marko Toivonen vienee Tierannalta kolmosparista paikan.
Puolustuksen tilanne näyttää hyvältä, mitään suuria kysymysmerkkejä ei ole tällä hetkellä nähtävissä. Harjoitusotteluissa puolustajat ovat sopeutuneet hyvin uusiin sääntötulkintoihin eikä vastustajassa ole juurikaan roikuttu jäähyjen arvoisesti.

Hyökkäykseen herkkiä käsiä

Hyökkäyspään hankintojen prioriteetti numero yksi oli löytää Hämeenlinnaan matkanneelle Aki Uusikartanolle kelpo korvaaja. Harjoituspelien perusteella ykköskenttään on löytynyt ehkä jopa Uusikartanoa parempi pelimies. HIFK:ssa viime kaudella mukavat 15 maalia tehnyt Toni Häppölä on ollut pirteä ilmestys harjoituskaudelle.
Häppölän lisäksi hyökkäyspäätä vahvistettiin B.J. Crombeenilla, Ville Hirvosella, Aleksander Naurovilla ja Tom Wandellilla.

Ville Hirvosesta on kaavailtu kakkoskenttään peliä tekevää sentteriä. Växjö Läkersiä Ruotsin toiseksi ylimmällä sarjatasolla edustaneella Ilves-kasvatilla riittää taitoa ja pelinäkemystä ottaa hyökkäyspäässä isoa roolia. Harjoituspeleissä hän ei ole vielä saanut parasta irti itsestään.

Tom Wandell on tulevaisuuden lupaus Ruotsista. Taitavaksi luonnehdittu Dallasin varaus siirtyi Ässiin Södertäljesta. Nuori ruotsalainen on taitava luistelija ja kädet käyvät näppärästi, mutta voimapuolella on paljon kehitettävää ja junnumaisuudet on karsittava pelistä. Valmennus onkin muistuttanut nuorukaista pitkistä kuljetuksista, jotka päätyvät liian usein miehen ja laidan väliin.

Venäläinen Aleksander Naurov on Ässien tuorein hankinta. Dallasin varaama Naurov on tyypillinen venäläishyökkääjä - taitava luistelija ja näppärä kiekonkäsittelijä.
Jos Häppölä, Hirvonen, Naurov ja Wandell edustavat kiekollista osaamista niin B.J. Crombeen edustaa laitojen ryskyttämistä, likaisen työn tekoa ja välillä jopa kovien nyrkkien heiluttelua.

Dallasin varaus ja viime vuonna Dallasin farmissa pelannut Crombeen tuo tulivoimaa ja kovuutta Ässien kakkoskenttään. Miehen vahvoista käsistä riittää ruutia hurjien laukausten lisäksi myös vastustajien horjuttamiseen maalien edustoilla. Ässäfanien mieliksi nuori kanadalainen ei peruuttele, jos kutsu valssiin käy.

Kristian Kuusela (Marko Kivenmäki, Toni Häppölä)

Ensi kaudella väliotsikon teksti on varmasti todella tuttu näky tulosliuskassa. Ässien puolustus on pelannut harjoituspeleissä mallikkaasti, mutta maalien teko on suuri kysymysmerkki. Ykköskentän miehet Kristian Kuusela, Toni Häppölä ja Marko Kivenmäki ovat vastanneet harjoituskaudella suuresta osasta joukkueen tehoista. Tosiasia on, että voittoja napsiakseen muistakin kentistä on löydyttävä tehomiehiä.

Ässien kakkosketjuun on harjoituspeleissä soviteltu B.J. Crombeenin lisäksi sentteriksi Hirvosta ja vasempaan laitaan Jesse Joensuuta.

Kolmoskenttä jäi Riku Rahikaisen lähdön jälkeen hieman avoimeksi, mutta ikitaistelijoiden Matti Kuparisen ja Patrik Forsbackan vierelle voisi istuttaa vaikka Aleksander Naurovin. Nuori venäläinen toisi jalkoja ja juonikkuutta kahden taistelijan rinnalle.

Neljänteen ketjuun on tarjolla nuoria lupauksia. Sentterin paikkaa kaavaillaan Tom Wandellille ja Joonas Kemppainen, Jussi Peltomaa, Tuomas Takala ja Tuomas Huhtanen taistelevat muista pelipaikoista. Huhtasen näytöt kiekollisesta osaamisesta kallistavat vaakakuppia hänen suuntaansa.

Ylivoiman aivot Häppölä ja Kivenmäki

Ylivoima ratkaisee tulevalla kaudella monia pelejä. Harjoituspeleissä täysin viisikoin pelaaminen on ollut enemmän poikkeus kuin sääntö. Ässien ylivoima rakentuu täysin ykkösviisikon varaan.

Kivenmäki ja Häppölä toimivat ylivoiman maestroina, Kuusela hakee aktiivisesti liikkuen vetopaikkaa, maalille parkkeeraa maskimies Forsbacka tai Crombeen ja Peltonen hoitaa viivassa laukomisen ja puolustustehtävät.

Pajuoja on harjoituspeleissä hakenut ylivoimaan uusia ulottovuuksia. Viime kauden yksipuolinen junnaaminen ei tuottanut tulosta. Tällä kaudella suuri haaste onkin lähteä parantamaan 12,83 prosentilla tulosta tuottanutta ylivoimaa.

Hullu villi länsi ja yksi valkoinen intiaani

Viime keväänä Ässistä tuli pudotuspeleissä nopeasti mediaa kiinnostava sympaattinen haastaja. Ensin Tappara-sarjan aikana mediassa ihmeteltiin Porin ”villin lännen” menoa, jonka termin tamperelaisjoukkueen toimitusjohtaja ansiokkaasti laukoi pudotuspelisarjan tiimellyksessä ja viimeistään Kärppä-sarjassa suuri media havahtui kytevään jymy-yllätykseen. Pian ajankohtaisohjelmien toimittajat saapuivat lähes kimppakyydein haastattelemaan kävelykadulle porilaisia kadun miehiä kiekkohuumassa.

Samalla SM-liigan muiden pikkuseurojen edustajat olivat iloisia suurten vallan särkymisestä. Raumallakin varmaan myhäiltiin pienen kateellisuuden keskellä iloisesti ”No, mehän olemme tuolla ensi vuonna”.

Samalla kun Ässien saavutukset herättivät uskoa pitkäjänteistä työtä tehneissä seuroissa, asettaa se myös Ässät ensi kaudella suuren paineen alle. Nyt jokainen joukkue haluaa olla se uusi Ässät, uusi iloinen yllättäjä. Jokainen seura haluaa organisaatiolleen, yhteistyökumppaneilleen, kannattajilleen ja kaupungilleen sen piristysruiskeen, jonka Ässät tarjosi sidosryhmilleen viime keväänä.

Muut seurat tulevat siis hulluun villiin länteen motivoituneina hakemaan voittoa punanutuista. Hopeajoukkueen päänahka on varmasti haluttua tavaraa.

Pudotuspelien vakiojoukkue vai säälipelien tarpoja?

Ässillä on edessään hyvän kauden jälkeenkin monia kysymyksiä. Miten joukkue hitsautuu yhteen? Löytääkö valmentaja Pajuoja joukkueelle oikean pelitavan? Miten maalivahtitilanteessa käy? Kuka tekee ykköskentän takana maalit? Vakiinnuttaako joukkue paikkansa kuuden joukossa vai oliko viime vuosi onnekas sattuma?

Kysymyksiä on monia, mutta yksi suurimmista kysymyksistä on se, mistä kukaan ei halua edes puhua. Fakta on se, että loukkaantumispeikko vaanii uhkaavana. Viime kaudella peikko ei raapaissut syvältä, mutta materiaalin kapeus ei kestä yhtään avainpelaajan loukkaantumista, silloin tulee ongelmia.

Mutta viime kausi osoitti, että jos kaikki napsahtavat kohdalleen, voi hurmoshenkinen joukkue olla vaikka missä.

» Lähetä palautetta toimitukselle