Perjantaina Norjaa vastaan kisarupeamansa aloittava Suomi pelaa kotiyleisön edessä menestyspaineet niskassaan. Suomi lähtee turnaukseen epätavanomaisella peräti neljän ottelun tappioputkella EHT-peleistä, mistä ei voi vetää liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Tilanne voi kuitenkin nostaa tiettyjä kysymyksiä ilmaan Leijonien pelaamisen suhteen.
Lopullinen kisajoukkue on vielä hieman auki, mikä vaikuttanee jonkin verran joukkueen sisäiseen dynamiikkaan ja ketjujen rakentamiseen, mutta toisaalta kuka tahansa huippupelaaja pystyy omaksumaan Jalosen selkeän pelisapluunan nopealla tahdilla.
Viivelähtöjä ja tiivistä viisikkoa
Jalosen Leijonat tunnistaa helposti siitä, että joukkue pelaa ottelua kohden toistakymmentä oman maalin takaa lähtevää viivelähtöä. Näissä kerätään koko viisikko ja lähdetään vasta sitten ylittämään keskialuetta.
Paineen alta Suomi pyrkii lähtemään tiiviillä viisikolla ja lyhyillä etäisyyksillä siten, että hyökkäyssiniviiva pystyttäisiin ylittämään vähintään kolmelta kaistalta. Tämä mahdollistaa hyökkäysten kohdistamisen vastustajan maalille huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi alivoimaisena hyökkäyssiniviivan ylittäminen.
Riskitöntä hyökkäyspelaamista
Mikäli suora hyökkäys ei tuota maalia ja Suomi pääsee käsiksi hyökkäysalueen hyökkäyspelaamiseen voittamalla irtokiekon, joukkue pelaa tutuksi tulleella mallilla hyökkäysalueella. Tällöin kaksi hyökkääjää luovat maskin vastustajan maalille ja puolustajat sekä yksi hyökkääjä ovat viivan tuntumassa ikään kuin omana rintamana, josta kiekkoa pelataan maalille. Pelitilanteessa kolmaskin hyökkääjä pyrkii maalille laukauksen jälkeen.
Kyseinen hyökkäyspelimalli on melko riskitön ja se ylläpitää hyvää puolustuspelivalmiutta pelin kääntyessä, mutta toisaalta se ei tuota hirveästi ykkössektorin maalipaikkoja. Sen vuoksi muun muassa erikoistilannepelaaminen nousee Leijonien pelitavassa suureen rooliin maalinteon osalta.
Puolustuspelaamisessa kysymysmerkkejä
Suomen menestys etenkin olympialaisissa perustui pitkälti erinomaiseen kiekottomaan pelaamiseen ympäri kaukaloa ja siihen, että vastustaja pidettiin pois parhaalta maalintekosektorilta. Peliä ohjattiin kiekottomana ensiksi matalalla keskialueen trapilla ja toiseksi kurinalaisella mies vastaan mies -puolustusalueen puolustuspelillä.
Viimeisissä MM-kisoihin valmistavissa EHT-otteluissa Suomelta nähtiin kuitenkin epätyypillinen määrä puolustusalueen virheitä. Suomi pelasi hieman totuttua enemmän 1v1-puolustamisen lisäksi aluepuolustamista sekä paikanvaihtopelaamista, ja näissä tilanteissa paketti tuntui ajoittain sekoavan.
Syynä saattoi myös olla raskaan leirityksen tuoma väsymys, mutta joka tapauksessa puolustussektorin pelaamisen täytyy parantua perjantaina alkavissa kotikisoissa.
