Leijonat otti viisikkopelin osalta ison askeleen eteenpäin turnauksen toisessa ottelussa. Ensimmäisen ottelun sekavat otteet olivat enää historiaa, kun Saksaa vastaan Suomi ennen kaikkea hyökkäsi tasapainoisesti ja monipuolisesti tiiviin viisikon ja lyhytsyöttöpelin kera. Pitkät hyökkäykset väsyttivät Saksan lopulta täysin.

Hyvästä viisikon rakenteesta oiva esimerkki Saksa-ottelussa oli Jarno Koskirannan viimeistelemä 4-0-osuma. Siinä Suomi lyhytsyöttöpelin turvin purki Saksan löyhän paineen. Sen jälkeen pelattiin hieman harvinaisempi laituri-laituri-poikittaissyöttö ja maalia kohti polkenut Koskiranta ohjasi kiekon verkkoon.

Yhdysvallat-ottelu oli kuitenkin aivan eri tason testi kuin kaksi ensimmäistä ottelua.

Suomen ottelusuunnitelma ei ollut paras mahdollinen pohjoisamerikkalaista vauhtijääkiekkoa pelannutta Yhdysvaltoja vastaan. Ongelman ydin oli se, että Suomi ei saanut pitkiä hyökkäyksiä riittävästi, eikä siksi hallinnut pelin virtausta.

Suomi säntäsi mukaan Yhdysvaltojen koohotukseen, eikä lähtenyt esimerkiksi kiekkokontrollin avulla laskemaan pelin tempoa. Viivelähtöjä nähtiin lähinnä vain ensimmäisen ja kolmannen erän alkupuoliskoilla.

Suomi ei ole koskaan ollut parhaimmillaan kovatempoisessa pelissä etenkin pohjoisamerikkalaisia joukkueita vastaan.

Koohotus tuotti väsyneitä ja alivoimaisia harppuunahyökkäyksiä, erityisesti toisessa erässä. Viisikon etäisyydet hyökätessä venyivät aivan liikaa. Kun organisoitua hyökkäyspeliä ja viisikon tukea ei ollut tarpeeksi, pitkiä hyökkäyksiä ei saatu riittävästi aikaan.

Suomi tuli aika ajoin mallikkaasti paineen alta pois. Ongelma avauspelaamisessa näytti kuitenkin olevan se, että lähes kaikki avaukset puolustajilta hyökkääjille tulivat pelin puolen laitaan. Keskushyökkääjää ja ristipistoa painottomaan laitaan käytettiin liian vähän. Avauspelaaminen ei voi jatkossa olla ainoastaan yhden variaation varassa.

Kun peliä avattiin painolliseen laitaan, peli ei samalla tavalla päässyt kiihtymään kolmelta kaistalta kuin keskushyökkääjälle avattaessa. Yhdysvallat pystyi ylimiehittämään pelin puolen, jolloin Suomi oli jatkuvasti alivoimainen hyökätessä.

Hyvien yksilöiden johdosta Suomi kuitenkin sai aina jotain vaarallista aikaan hyökätessään. Kiekollisesti taitavat pelaajat, Mikael Granlund etunenässä, pystyivät pitämään pelivälinettä yksin hallussaan ja odottamaan muuta viisikkoa vaihdosta.

Kolmannen erän alkuun ryhtiliike

Yhdysvaltojen tasoitusmaalin jälkeen Leijonat hetken aikaa rytmitti kiekolla peliä ja pyrki siten ottamaan pelin hallintaan. Se tuotti tulosta ylivoiman ja Leo Komarovin maalin muodossa.

Sen jälkeen Yhdysvallat otti kuitenkin jälleen otteen. Suomi vetäytyi keskialueelle ja puolusti tiiviisti omalla alueellaan. Hyökkäyspeliä ei kolmannessa erässä Leijonat päässyt paljoa myllyttämään.

Oli odotettavissa, että kovia maita vastaan Leijonat enemmänkin vetäytyy, puolustaa ja iskee vastaan kuin kiekkokontrollilla hallitsisi pelin virtausta.

Niin kävi Yhdysvaltoja vastaan. Vaikka laukaisutilastoja Suomi hallitsikin, pelin virtaus oli vahvasti Suomea vastaan. Leijonat joutui usein ensin puolustamaan, sen jälkeen väsyneenä ja alivoimaisena hyökkäämään ja jälleen uudelleen puolustamaan.

Voitto oli ennen kaikkea Kari Jalosen työjärjestyksen voitto. Laadukas puolustuspeli ja tehokas vastahyökkäyspeli takasivat pisteet Suomelle.