Kelpo viime kaudesta huolimatta ennakkoasetelmat ovat kaakon kulmilla tutut. Kuten ennenkin, lähtee SaiPa alkavaan kauteen yhtenä pienistä, isompiensa sitkeänä kiusaajana. Etukäteiskaavailuissa SaiPa sijoitetaan edelleen sarjan häntäpäähän, eikä sputnikeihin Etelä-Karjalan ulkopuolella oikein vieläkään uskota. SaiPa on näpäyttänyt epäilijöitään välttäen sille niin usein povatun jumbosijan kausi toisensa perään, mutta todellinen menestys on sekin antanut odottaa itseään.
Nyt SaiPan olisikin elintärkeää onnistua toistamaan viime kaudella nähty urotyö. Hyvässä noususuhdanteessa viilettävä organisaatio kaipaa tulosta myös kaukalossa, mikäli se haluaa kehittyä ja vakiinnuttaa paikkansa pudotuspelijoukkueena. Mutta sortuvatko muut enää aliarvioimaan SaiPaa?
Lappeenrannassa nälkä on kasvanut syödessä. Päävalmentaja Pekka Tirkkosen onnistunut debyyttikausi sytytti tunnelin päähän valon ja synnytti kaupunkiin jopa jonkin asteisen kiekkobuumin. Nyt samaa herkkua halutaan lisää. Häntäpään sijat halutaan jättää pysyvästi taakse ja pudotuspeleissä halutaan esiintyä vakiokalustona, ei enää pelkkänä harvinaislaatuisena vieraana.
Tutulla ilmeellä
Kuinka joukkue sitten kykenee vastaamaan kasvaneisiin odotuksiin? SaiPan valtit ja sudenkuopat ovat tälläkin kaudella ne samat vanhat tutut. Väkevä liike ja tiivis viisikkopuolustaminen ovat olennaisessa asemassa. Viime kaudella SaiPa pyrki pelaamaan vastustajalta tilan pois, tukkimaan ja kääntämään nopeasti pelin suuntaa kiekonriistojen kautta. Samaan sapluunaan SaiPa turvaa pääpiirteittäin myös kaudella 2013-2014.
- Päällisin puolin pelitapa tulee olemaan samaa kuin edelliselläkin kaudella. Tiivis tasapaino puolustuksen ja hyökkäyksen välillä, sitä kautta se lähtee. Pyritty lisäksi kiinnittämään huomiota muun muassa suoraviivaisuuteen ja aggressiivisuuteen maalineduspelaamisessa, sekä puolustus- että hyökkäyspäässä, valottaa Tirkkonen SaiPan aseita.
Satakymmenen lasissa
Sinnikäs, periksiantamaton, veemäinen. SaiPa nauttii nykyään myös arvostusta. Se on joukkue, jota monikaan kotoisen liigan kiekkoilija ei nimeä ensimmäisten joukossa mieluisinta vastustajaa kysellessä. Asenneongelmiin työteliäs SaiPa kaatuu vain harvoin.
SaiPan kaltaisen seuran elinehto onkin juuri tinkimättömässä työnteossa ja asenteessa. Suurten tähtien puuttuessa yhteen hiileen puhaltaminen korostuu, eikä kenellekään myönnetä suuria erillisvapauksia. Sooloilijat ja laiskottelijat löytävät itsensä äkkiä poppariosastolta, sillä pelaavan kokoonpanon ulkopuolelta löytyy sieltäkin peliaikaa kärkkyviä, nälkäisiä ja työtä pelkäämättömiä nuoria.
Tirkkosen peluuttamaan lätkään SaiPan tasainen materiaali onkin juuri omiaan. Totutusti koostuu SaiPan pelaajisto jälleen eteenpäin urallaan pyrkivistä, urheilullisista pelaajista. Kun vaihtuvuuskaan ei viime kauteen peilaten ole suuren suurta, sopii olettaa että pelitapa-asiat ovat sputnik-sikermällä kohtuullisen hyvin hanskassa.
Joka ilta se ei kuitenkaan riitä. Kun peli toisensa perään täytyisi todistaa vanhan "henki voittaa materian"-kliseen paikkansapitävyyttä, näyttäytyvät aika ajoin myös raadollisemmat realiteetit. SaiPan on joukkue, jonka on (lähes) joka kerta venyttävä kaivamaan itsestään esiin satakymmenen prosenttia ja joskus väsy hiipii puseroon väistämättä.
- Eipä se asia ole muuttunut mihinkään. Yhä vaaditaan joka kerta sitä periksiantamattomuutta ja täyttä sitoutumista. Joku kahdeksankymmen prosentin suoritus ei varmasti riitä, eikä sillä tulla kauheasti pisteitä ottamaan, myöntää Tirkkonen.
Juuri maksimaalisen suoritustason ulosmittaamisessa Tirkkonen valmennusryhmineen on kuitenkin jo näyttänyt kyntensä. Vaikka alisuorittaviakin yksilöitä aina löytyy, joukkueena SaiPa yleensä pystyy porskuttamaan äärirajoilla. Joukkueena se myös voittaa tai häviää. Kun selkeää ykkösnyrkkiä ei tavallaan ole olemassa, saattaa ratkaisijoita löytyä yllättävistäkin paikoista. Jos yhdellä ei kulje, nousee joku muu kantamaan vastuuta.
Salcidon suuret saappaat
SaiPan puolustuspäästä lähti roppakaupalla kokemusta Brian Salcidon, Antti Bruunin ja Mikko Pukan poistuettua joukkueesta. Myös kapeus vaivaa, ja esimerkiksi uusi tulokas, kotoisen liigan hyvin tunteva Ryan Glenn, on paljonvartijana. Viime kaudella usein esimerkillisesti SaiPaa kannatellut Salcido jätti poistuessaan suuret saappaat täytettäväkseen ja Glennin olisi kyettävä vastaamaan huutoon.
Petrausta otteisiinsa kaipaa kolossaalinen Per Savilahti-Nagander, joka mainion toissakauden jälkeen oli toisella liigakaudellaan vaikeuksissa. Simon Backman on kokenut ja luotettava terrierimäinen sotaratsu, mutta alempiin pareihin ei kokeneita pelimiehiä riitä tungokseksi asti. Viime kauteen verrattuna moni näkee SaiPan puolustuksen heikentyneen rahtusen, toisaalta myös tämän hetkinen taloustilanne antanee jonkin verran liikkumavaraa.
- Kyllä meillä minun mielestäni löytyy kokemustakin yhä riittävästi. Glenn tuli ja Savilahti-Nagander ja Backman ovat kokeneita pelimiehiä, ja onhan Simo-Pekka Riikolalla ja Lauri Taipaluksellakin jo liigakokemusta. Rony Ahosella ja Kalle Maalahdella esimerkiksi löytyy sitten taas hyvin taustaa miesten peleistä Mestiksestä, eli en tästä kokemattomuudesta olisi huolissani. Loukkaantumiset on sitten eri asia, niitä meidän puolustus ei varmaan hirveästi kestä, myöntää Tirkkonen.
Sentteriosastolla kysymysmerkkejä
Hyökkäyspäässä lähtijät on kyetty korvaamaan jotakuinkin onnistuneesti. Muiden muassa Brad Moran, Anssi Löfman ja Roberts Jekimovs pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa, mutta harjoituspelien perusteella Venäjältä Lappeenrantaan saapunut yhdysvaltalainen Patrick Davis vaikuttaa kelpo haulta. Pelicansista saapunut Janne Tavi on hänkin jo näyttänyt kykeneväisyyttään aiemmin ja onkin profiililtaan selkeästi nimekkäämpi hankinta, millaisiin Lappeenrannassa on monesti totuttu.
Treenipeleissä nuoriso-osaston pirteänä yllättäjänä on pörrännyt Joni Suutari, joka myös saanee kauden mittaan näytönpaikkoja.
SaiPan sentteritilanne sen sijaan on kauden alla jonkinasteinen kysymysmerkki. Harjoituspeleissä ykkössentterin viittaa on kantanut vahvasti puolustavaksi hyökkääjäksi vuosien mittaan profiloitunut sputnik-kapteeni Ville Koho, eikä kärkiketjun yhteispeli ole vielä täysin vakuuttanut. Koho kuitenkin kuuluu valmennuksen ehdottomiin luottomiehiin ja toteuttaa roolia kuin roolia nurkumatta.
Tuore kasvo Davis kykenee hoitamaan sentterin virkaa, mutta on harjoituskaudella esiintynyt edukseen nimenomaan laiturina.
Jaakko Rissasessa löytyy roppakaupalla potentiaalia. Viime kaudella loukkaantuminen kiusasi, eikä mies toivuttuaan yltynyt enää aivan samanlaiseen lentoon kun alkukaudesta. 27 tehopistettä oli silti kelpo näyttö, ja Lappeenrannassa lasketaankin Rissasen varaan paljon.
Markku Flinck on ollut harjoituskaudella suorastaan liekeissä, mutta nähtäväksi jää, pystyykö Flinck säilyttämään tasonsa tosipelien alkaessa. Flinck edustaa varsin fyysistä pelaajatyyppiä, sellaista joita SaiPassa ei ole tungokseksi asti. Viime kaudella hieman verkkaisesti liikkuva Flinck nakutti kelpo tehot ja alkusyksyn perusteella kehityskäyrä osoittaa yhä vahvasti ylöspäin.
Suurella sputnik-sydämellä operoiva Ville Hämäläinen tarjoaa luotettavan ja pyyteettömän vaihtoehdon sentteriosastolle ja mainitun nelikon takana peliaikaa kärkkyy edellämainitun sukunimikaima, nuori Roope Hämäläinen.
SaiPassa yksi ei siis nouse ylitse muiden. Vaikka SaiPan ase onkin tiiviissä joukkuepelaamisessa, on yksilöiden kyettävä kantamaan vastuuta tuloksen tekemisestä. Entä silloin, jos tasavahvasta tuleekin tasapaksu? Kuka nousee kannattelemaan joukkuetta silloin, kun maalinteko on tervanjuontia tai puolustuspeli sakkaa?
- Tästä sentteriasiasta onkin saanut syksyn mittaan kuulla jo useita kertoja, sanoo Tirkkonen.
- Näkisin kuitenkin, että tämä materiaalin tasaisuus on nimenomaan etu. Ja kuten treenipelitkin ovat näyttäneet, meillä löytyy ratkaisijoita laajalta rintamalta ja jaossa olevaan ykkössentterin ruutuun löytyy kyllä siihenkin halukkaita.
Oman pojan paluu
Maalivahtiosastolla paletti on niin sanotusti mennyt kokonaan uusiksi. Jani Nieminen, Richard Ullberg, Hannu Toivonen ja Miika Wiikman ovat vaihtuneet kokeneeseen ja kauan haikailtuun paluumuuttaja Jussi Markkaseen, sekä viime kaudella Mestiksessä edukseen esiintyneeseen, jo ennestään lappeenrantalaisille tuttuun Andreas Bernardiin.
SaiPa jos joku kaipaa takalinjoilleen voittavan veräjänvartijan ja etenkin Markkanen joutuu kantamaan harteillaan suuria odotuksia. Markkasen edellinen kausi Sveitsissä sujui erinomaisesti ja mies on toistuvasti vakuuttanut, ettei ikä vielä paina. Tirkkosella on maalivahtitandemiinsa vankka usko.
- Jussi on kuitenkin kokenut ja meritoitunut pelaaja ja tottunut myös näihin koviin odotuksiin ja paineisiin. Meillä on hyvin keskenään toimeentuleva kaksikko, jotka tukevat hienosti toisiaan. Bernard taas on osoittanut harjoituspeleissä hienoa rauhallisuutta. Kuten esimerkiksi SKA:ta ja KooKoota vastaan nähtiin, keskittyminen pysyy hankalammissakin paikoissa, eikä "Andy" missään tilanteessa hätkähdä.
Tilauksessa onnistunut alkukausi
Merkittävässä osassa SaiPan kannalta on myös se, kuinka alkukausi lähtee rullaamaan. Tirkkonen on toistuvasti korostanut puheissaan voittamisen kokemusten tärkeyttä, eikä nuorella sputnik-ryhmällä olisi varaa itseluottamuksen horjahteluun.
SaiPalta puuttuu edelleen tiettyä voittamisen rutiinia, mutta mikäli viime kauden "ihme" toistuu, ollaan jo erinomaisella tiellä. Eikä se enää edes välttämättä olisi ihme, sillä Lappeenrannassa puhaltavat nyt suoutuisat myötätuulet. Pudotuspelien ulkopuolelle jääminen olisi sen sijaan askel taaksepäin, askel jota hyvässä nousussa olevan seuraorganisaation täytyisi pyrkiä välttämään viimeiseen asti.
