Viimeiset kaksi kautta Ilveksessä pelannut Juha Järvenpää otti keväällä askeleen kohti itää ja solmi kahden vuoden sopimuksen sarjanousija KooKoon kanssa. Porilainen hoitaa tulevalla kaudella mustaoranssien ykkösvahdin tonttia ja on pelannut suurimman osan otteluista kouvolalaisjoukkueen maalilla.
Järvenpään pelit ovat lähteneet käyntiin hyvin, mutta uuteen kotikaupunkiin sopeutumisesta kysyttäessä porilainen on pitkään hiljaa.
− Kelpaako tuo vastaukseksi?
Hetkinen onko Kouvola oikeasti noin paha paikka?
− Ei vaan, ihan mukavaa olla täällä. Kaikkien ennakkotietojen ja muiden puheiden jälkeen tämä oli oikein positiivinen yllätys. Kun asuu hieman tämän supervilkkaan ytimen ulkopuolella, lähellä on hyviä ulkoilupaikkoja ja lenkkimaastoja, Järvenpää hymyilee.
− Kahden koiran omistajana tykkään oikein paljon. Minulla on irlannin- ja gordoninsetteri, he ovat energisiä kavereita.
Järvenpää on ehtinyt jo tutustua Kouvolan kuuluisaan arkkitehtuuriin. Keskustan monumenteissa ei ole juurikaan nokan koputtamista - yhtä rakennusta lukuun ottamatta.
− Mikä se keskuskirkko oikein on? Kuka sen on oikein suunnitellut? Se on hirveä ja ankea rakennus, maalivahti puhisee.
− Entisenä ripari-isosena häpeän sitä kirkkoa.
Siipikulttuuria Mansessa ja muualla
Keskustan ja lenkkimaastojen lisäksi suulas porilainen on ehtinyt tutustua myös kouvolalaiseen ruokakulttuuriin. Tarjonta ei ole hänen mukaansa laajin mahdollinen, mutta kuitenkin hyvä.
− Ruokapaikkoja saisi olla hieman enemmän. Syön Amarillossa lähes päivittäin lounasta ja väsään ehtoolla jotain itse, Järvenpää kertoo.
Myös hallin kupeessa sijaitseva ravintola Angela on noussut 26-vuotiaan maalivahdin suosioon. Kulinaristisia pettymyksiä on myös tullut vastaan.
− Kävimme poikien kanssa syömässä siipiä. Sen paikan siivet ovat yleensä olleet hyviä, mutta sillä kertaa ne olivat todella huonoja. En tiedä, oliko kokilla huono päivä. Eivät ne siivet nyt raakoja olleet, mutta löysiä ja kastike oli ihan liian mietoa, vaikka otin sen hottina.
− Koko porukka oli ihmeissään, mutta itse jonkinlaisena siipiasiantuntijana olin kyllä erittäin pettynyt, Järvenpää tokaisee.
Siipiasiantuntijan titteli tuskin on aivan tuulesta temmattu, sillä Tampere tunnetaan juuri tuon ruuan Mekkana Suomessa. Kuinka pahaa siipihysteriaa näit kahden vuoden aikana?
− Tampereella saa saatana Makuunistakin siipiä! Ei siellä syödä paljon muuta: joka ravintolassa ja kaikkien kauppojen lihatiskeillä on niitä. Siellä ei mennä pizzalle, aina siiville. Tampereella syödään vissiin yli 50 prosenttia koko Suomen siivistä, Järvenpää tietää.
− Tuli jokunen kerta käytyä syömässä niitä, ihan vaan seurana. Ei viitsi aina kieltäytyäkään. Onhan se epäkohteliasta joukkuekaverilta, jos sanoo joka kerta "emmä nyt lähde".
Kopissa kuin kotonaan
Tampereen siipitarjonnasta on kuitenkin aika siirtyä alkaneeseen kiekkokauteen. Liigakiekkoilu tuli myös Järvenpäälle itselleen nopeasti vastaan, sillä aika on kulunut nopeasti.
− Mietin keväällä, kun liigakausi päättyi, että seuraaviin peleihin on pitkä aika. Noin 4-5 kuukautta. Muistan ne hetket kuin eilisen: tein Tampereelta muuttoa takaisin Poriin ja nyt ollaan tässä. Tuntuu, että kesä meni kauhean nopeasti, hän tuumii.
Muutto ei huolettanut rempseää porilaista, sillä KooKoon kopissa on monia jo ennestään tuttuja kasvoja.
− Tunsin aika paljon jengiä ennen kuin tulin tänne. Olin pelannut oikeastaan kaikkia vastaan ja osan kanssa olen ollut samassa joukkueessa. Raikku (Juuso Rajala), Kanki (Aki Kangasmäki) ja Mare (Markus Västilä) olivat minulle jo tuttuja, Järvenpää kertoo.
Joukkue on harjoitellut yhdessä elokuun alusta lähtien. Harjoituksia on ollut siitä lähtien paljon, mutta peli alkaa olla hyvällä mallilla ja jalatkin ovat pysyneet vauhdissa mukana.
− Jääharjoittelu on ollut kovaa. Olemme vetäneet paljon maalintekoharjoituksia, joissa lonkat ovat kovilla. Kyllä nekin vielä pysyvät mukana. Olen tottunut huoltamaan niitä niin tunnollisesti, ettei tässä ole mitään hätää, Järvenpää hymyilee.
KooKoon joukkueessa on persoonia, nuoria pelaajia ja kokeneempaa kaartia. Sekoitus lienee toimiva juuri nousijajoukkueelle, mutta kuka on kopissa eniten äänessä?
-Vanha mestari (Ari Vallin). Hän pitää yhden miehen show'ta. Me muut vaan koitamme kompata siinä, porilainen naureskelee.
Liigaa on pelattu nyt muutaman kierroksen verran: KooKoo on kohdannut kerran HPK:n ja SaiPan kaksi kertaa. Ovatko kauan kaivatut paikallispelit sytyttäneet myös porilaisen?
− Peräkkäin olevat paikallispelit olivat hyvä tapa aloittaa kausi. Niitä saisi olla muutenkin enemmän. Ei koko aikaa, sillä niihinkin turtuu, mutta silloin tällöin perjantai-lauantai-ottelut. Viime kausina Ilves-Ässät-kamppailut olivat tunteikkaita ja pieniä taistelupareja taisi olla muutamia siinä kauden aikana.
− Nuo pelit tuovat pelaajillekin sellaista playoff-henkeä. Ne piristävät ja antavat tietynlaisen latauksen, Järvenpää kehaisee.
Kouvolalaisjoukkue pelasi perjantaina Kisapuistossa ja lauantaina kotonaan. Kotiottelun 2-7-lukemat eivät olleet kaunista katsottavaa, mutta Järvenpää on jo unohtanut asian.
− Lauantain jälkeen ei ollut kovin hyvä fiilis, mutta sarja on ainakin avattu.
− Sen ottelun jälkeen olisivat Aki Kangasmäen kehumat calzonet kelvanneet, hän murjaisee.
Maalilta kiekkoliiton johtoon
Porilaiset taitavat näemmä huumorin salat, sillä Järvenpää ehdotti Ylen Liigagalleriassa entistä joukkuetoveriaan Iiro Vehmasta jääkiekkoliiton puheenjohtajaksi. Vehmanen ilmoitti Jatkoajan blogissaan, että ottaa pestin vastaan, mikäli "Järkkäri" lähtee hänen oikeaksi kädekseen.
Miten on, olisiko sinusta suureksi kiekkopomoksi Vehmasen rinnalle?
− Jos Iiro valitaan puheenjohtajaksi, olen heti mukana! Ei kahta sanaa. Minut voi laskea mukaan kaikkiin Iiron vetämiin projekteihin, maalivahti innostuu.
Järvenpää näkee porilaisten puheenjohtajakauden kirkkaana. Päätöksistä hän ei kuitenkaan vastaisi itse, vaan ensin täytyisi konsultoida puheenjohtaja-Vehmasta.
− Pitää kysyä johtajalta, mitä tekisimme ensin. Olen aika varma, että meidän uudistuksemme olisivat positiivisia. Iiron kanssa tunnelma olisi kevyempi. Kun siellä olisi kaksi porilaista, juttua ainakin riittäisi, maalivahti nauraa ääneen.