Keväällä 2013 Medvescak päätti neljän EBEL-kauden jälkeen ottaa askeleen korkeimmalle jalustalle eurooppalaisessa jääkiekossa, KHL:ään.
Jo ennen sitä, mutta viimeistään nyt Medvescak on ohittanut suosiossa kaupungin ykkösjalkapalloseura Dinamo Zagrebin ja markkinointikoneisto on tehnyt Medvescakin tunnetuksi myös Zagrebin ulkopuolella.
- Medvescakilla on parhaat katsojaluvut, se on varmaa. Mielestäni ihmiset saivat tarpeekseen jalkapallosta, halusivat vaihtelua ja se vaihtelu tuli jääkiekon avulla. Lisäksi luulen, että myös media tukee tätä faktaa, koska viime aikoina Dinamosta on kirjoitettu paljon pahoja asioita, Lovrencic taustoittaa.
Valtakunnassa on kaikki siis hyvin jääkiekon kannalta? Ei aivan.
Kroatian liigassa mökki tyhjä
Medvescakin takana pyöritetään amatöörisarjana olevaa Kroatian liigaa, junioritoiminta on vaatimatonta ja rahat valuvat KHL-joukkueen pyörittämiseen.
Kroatian liigassa pelaa neljä joukkuetta: KHL Zagreb, KHL Mladost, KHL Medvescak II ja KHL Sisak. Ne pelaavat neljä kierrosta ja sen jälkeen pudotuspelit.
Sisak on kaupunki noin 60 kilometrin päässä Zagrebista muiden joukkueiden ollessa Zagrebista. Siinä missä muut joukkueet ovat keskenään suhteellisen samantasoisia ja joukkueiden budjetit ovat 40-50 tuhannen euron kantimissa, Sisak operoi vain muutaman tuhannen euron voimin.
Sisakin kaupungissa ei ole jäähallia, joten joukkue joutuu pelaamaan kauden alun kotiottelunsa Zagrebissa, jotta ulkokaukalo saadaan jäädytettyä. Mikrobudjetin vuoksi pelaajat joutuvat itse ajamaan otteluihin sen sijaan, että he vuokraisivat bussin ja joukkue on kaudesta toiseen sarjan viimeinen. Esimerkiksi viime kaudella joukkue pelasi 18 ottelun runkosarjassa vain 6 ottelua häviten ne kaikki maalierolla 22-57. Kaudella 2011-12 Sisak pelasi kaikki 18 ottelua ja onnistuikin voittamaan yhden ottelun, mutta maaliero jäi pakkaselle lukemin 27-228.
- Hyvin harvat ihmiset käyvät peleissä – vanhemmat, ystävät, sukulaiset... Medvescakin lisäksi yksikään joukkueista ei näy mediassa, Lovrencic harmittelee.
Borna Rendulicilla on varsin tyly näkemys kotimaansa liigasta:
- Se on yksi iso vitsi. Se on hullu sarja, onneksi eivät sentään toisiaan tapa siellä jäällä. Siellä kaikki tuntevat jokseenkin toisensa, ja pelailevat puolivaloilla, eikä kukaan ota tosissaan.
Lovrencic on itse pelannut koko uransa kroatialaisissa joukkueissa niin Kroatian liigaa, EBEL:iä ja Slovenian liigaa. Urallaan hän on pelannut 11 miesten MM-turnausta, kolme olympiakarsintaturnausta ja kevään 2011 kotikisoissa hän ohitti yhden kroatialaisten kiekkofanien suosikkipelaajista, uransa jo lopettaneen Mato Mladenovicin Kroatian maajoukkueen parhaana pistemiehenä.
Saavutus oli Lovrencicille hieman yllättävä.
- Rehellisesti sanottuna, olin iloinen kuullessani siitä. Sain sen vahingossa selville. Se ei ole koskaan ollut minulle pakkomielle, mutta olen aina painanut menemään niin kovaa kuin olen pystynyt ja yrittänyt joka hetki parhaani. Ehkä se oli jonkinlainen palkinto minulle.
Molemmat miehet myös tunnistetaan katukuvassa.
- Nykyään, vain koska Medvescak on niin korkealle arvostettu, minun pitää myöntää, että monet ihmiset tunnistavat meidät, mutta ei se ole mitään erityistä.
Puolet maajoukkuepelaajista lopettanut
Maajoukkueen kapteenina Lovrencicia harmittaa maan liiton nykyinen asenne paikallista liigaa ja maajoukkuetta kohtaan. Itsenäistyttyään vuonna 1991, maa osallistui jo vuonna 1992 C-sarjan karsintaturnaukseen ja pelasi C-sarjassa ensimmäisen kerran vuonna 1994. Vuonna 1997 joukkue kävi jopa D-sarjassa, mutta 2000-luvun alusta lähtien joukkue on pelannut usein I-divisioonassa ja välillä hakenut vauhtia II-divisioonasta. Lisäksi maa on kolmesti osallistunut olympiakarsintoihin.
- Kroatian maajoukkueella on ollut tähän asti melko vahva kiekkokoulu ja vuosien varrella sen taso on heikentynyt, koska päähuomio on Medvescakissa, ei kotimaisissa pelaajissa, jotka myös kehittyisivät vuosien aikana kuten ulkomaiset pelaajat.
Medvescakin siirrosta KHL:ään Lovrencic ei usko olevan hyötyä maajoukkueelle, Kroatian liigalle tai juniorien olosuhteille.
- Käytäntö on osoittanut EBEL:n kautta, että se ei ole hyväksi kansalliselle jääkiekolle ja maajoukkueelle, koska viidessä vuodessa 12 tärkeää maajoukkuepelaajaa on lopettanut jääkiekkoilun, koska heille ei tarjottu mitään, mikä pitäisi heidät pelaamassa.
Jotain Kroatian tilasta kertoo se, että Lovrencic itse ei tällä hetkellä pelaa missään, vaikka hän onkin rekisteröitynyt KHL Mladostin joukkueeseen.
- Meillä on heikko kehitysjärjestelmä johtuen jään puutteesta ja sen vuoksi meillä on vähän jääharjoituksia viikossa. Tällä hetkellä yksi joukkue pelaa U18 EBEL-liigaa ja siinä kaikki. Muut pelaavat Kroatian liigaa. En usko, että yksikään juniorijoukkue hyötyy mitenkään KHL:stä, koska sieltä ei tule mitään investointeja näihin pelaajiin.
Rendulic on samoilla linjoilla:
- Jos haluaa oikeasti kiekkoilijaksi, niin täytyy lähteä pois Kroatiasta, ja tehdä se päätös, että haluaa kehittyä jääkiekkoilijana.
Kurinpalautusta junioreille
Tapasin Lovrencicin ensimmäisen kerran keväällä 2011 Kroatian kotiturnauksen yhteydessä Zagrebissa. Tuolloin hän kertoi kuinka maajoukkueen kotimainen päävalmentaja ei saanut pidettyä joukkueen pelikuria yllä. Lovrencic oli joukkueen kapteeni ja hän kertoi, että jos vanhemmat pelaajat huusivat nuoremmille pelaajille erätauolla näiden tehtyä kentällä jotain hölmöä, niin päävalmentaja puolestaan sätti vanhempia pelaajia heidän antamastaan kurinpalautuksesta.
- Kurinpitoasiat ovat siellä vielä vuosia. Sen parantamiseksi menee vielä monta vuotta, mutta uskon todella, että se lähti etenemään parempaan suuntaan viime kevään [2013] MM-kisoissa Zagrebissa. Meidän pitää odottaa ja katsoa, Lovrencic toivoo.
Nykyään ja vastaisuudessakin maajoukkue aikoo luottaa ulkomaiseen valmennusosaamiseen, sillä kotimaista osaamista ei sen vuoksi eikä siitä huolimatta ole.
- Meillä on ollut usein ulkomaisia päävalmentajia. Se ei ole ollut huono asia, koska meidän valmentajamme oppivat heiltä, jotta he voisivat olla joskus vastuussa ja johtaa maajoukkuetta. Valitettavasti sitä ei ole tapahtunut johtuen sellaisista käytännöistä, joita Kroatiassa vaalitaan – kaikki mikä tulee ulkomailta on parempaa kuin mitä meillä on.
- Vaikka maajoukkueella on nyt ulkomainen päävalmentaja, tulevaisuudessa ei silti ole näkyvissä hyvää kroatialaista päävalmentajaa.
Lovrencicin ylösnostamiin kurittomuusongelmiin maajoukkueessa keväällä 2011 yksi syyllinen on ollut juurikin Rendulic. Hän sai ottaa paljon vastuulleen siitä, että Kroatia ei onnistunut voittamaan nousun ratkaisevassa päätösottelussa Romaniaa. Toisessa erässä Kroatian johtaessa 1-0, Rendulic pääsi kaksi kertaa läpiajoon ja kerran 2-0 -hyökkäykseen. Jokaisessa ratkaisu oli luokattoman heikko ja Romania tuli ohi ja voitti ottelun 2-1.
Rendulic valittiin valmentajien äänestyksessä Kroatian turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja yleisön buuauskonsertti oli korviavihlova kun Borna liukui hakemaan palkintoaan vilkuillen syrjäsilmällä katsomon suuntaan selkeästi häveten illan esitystään.
Kaikki HPK:n ja Rendulicin esityksiä nähneet voivat todeta nuorukaisen kikkailualttiuden olevan vieläkin tallella, mutta maajoukkueen kapteeni on ilahtunut Rendulicin asennemuutoksesta.
- Minun täytyy kommentoida häntä. Hän kehittyy ja olen erittäin iloinen hänen puolestaan siitä, että hän onnistui pääsemään sinne missä hän nyt on. Puhuin hänen kanssaan hetki sitten ja olin riemastunut, kun hän kertoi tajunneensa, että hän ei voi tehdä mitä huvittaa vaan sitä mitä hänelle sanotaan. Se on suuri muutos hänessä. Toivon hänelle parhainta onnea, jotta hän menestyisi jääkiekkoilijana niin hyvin kuin hän vain pystyy.
Saman turnauksen aikana otteluiden katsojaluvut herättivät pientä ihmetystä. Medvescakin suosion vuoksi olisi olettanut Kroatian MM-otteluidenkin olevan ääriään myöten täynnä, mutta edes ratkaisuottelussa halli ei ollut lähimainkaan täysi.
Lovrencicilla on tarjota asialle selkeä syy:
- Ihmiset ovat enemmän kiinnostuneita Medvescakista, koska se on uusi juttu ja meillä on sellainen mentaliteetti, että ulkomaiset tyypit ovat parempia kuin meidän. Medvescakilla on vahvempi brändi kuin Kroatian maajoukkueella, koska he tekevät paljon töitä identiteettinsä eteen ja mainostavat paljon mediassa. Se on suuri plussa Medvescakille ja miinus maajoukkueelle.
Vaikka katsojaluvut olivat 2000-4000 välissä, niin tunnelmaa otteluissa riitti. Erityisesti kotikannattajien käytös yksipuolisissa otteluissa oli erittäin kunnioittavaa. Kroatia kylvetti Bulgariaa turnauksen toisessa ottelussaan peräti 17-2 ja yleisö hurrasi vilpittömästi myös Bulgarian kavennusmaaleille.
Kun ottelun jälkeen Bulgarian parhaana pelaajana palkittiin maalivahtilegenda Konstantin Mihaylov, hän sai suuremmat suosionosoitukset kuin Kroatian vastaavan palkinnon saanut pelaaja.
Kronukkeja ja hallitupakointia
Medvescakin kokoonpanoa tutkimalla voidaan huomata, että vain kaksi pelaajaa on syntynyt Kroatiassa: parikymppiset kolmos-/nelosmaalivahti Andrej Vasiljevic sekä hyökkääjälupaus Marko Sakic (ei sukua Joe Sakicille), joka on pelannut tällä kaudella yhden KHL-ottelun. Vasiljevic on toistaiseksi ollut yhdessä KHL-ottelussa varamaalivahtina. Muuten he ovat pelanneet Medvescakin kakkosjoukkueessa.
Kaksoiskansalaisia joukkueessa on senkin edestä, peräti 9 joista vain yksi on syntynyt Kroatiassa. Heistä ainakin North Vancouverissa syntynyt ykkösmaalivahti Mark Dekanich on avoimesti kertonut olevansa ylpeä kroatialaisista sukujuuristaan ja on halukas edustamaan Kroatian maajoukkuetta. Muutaman vuoden kuluttua muutama Medvescakin kaksoiskansalaisista pelaa lähes varmasti myös Kroatian maajoukkueessa.
Ei ole salaisuus, että moni pelaaja on houkuteltu joukkueeseen aikojen saatossa maajoukkueporkkanan avulla.
- Luulen, että se on esitelty juuri noin, mutta en usko että sitä tapahtuu, koska sinun pitää kasvaa maassa, jonka puolesta pelaat ollaksesi motivoitunut ja halukas pelaamaan. Sitä on vaikea selittää, Lovrencic kertoo ja jatkaa:
- Viime vuosina on ollut paljon kaksoiskansalaisia, mutta se ei mielestäni ole hyvä asia. Kroatiassa ei ole ammattilaispelaajia, joten meidän päämotivaatio kauden ajan oli pelata ne viisi ottelua MM-kisoissa, sillä emme pelanneet tasokkaampia pelejä kauden aikana. Elimme niitä MM-otteluita varten, mikä oli kauden huipennus. Johtuen tahdosta ja halusta pelata maajoukkueessa, meillä oli parempia tuloksia kansallisella tasolla.
Keväällä 2012 Kroatia pelasi IIA-ryhmä MM-turnausta Islannissa. Joukkueen kokoonpanossa oli yhteensä neljä Pohjois-Amerikassa syntynyttä "kronukkia", Andy Sertich, Kenny Macauley, Joel Prpic sekä Christopher Powers. Erityisesti kaukalon ulkopuolella huomio kiinnittyi siihen, että joukkueen ruokaillessa otteluiden jälkeen, kyseiset pelaajat valloittivat aina oman neljän hengen pöydän ja kulkivat paikasta toiseen omassa porukassaan.
Kaukalossa joukkueen esitykset riittivät vain pronssiin. Lovrencic ei ollut tuolloin joukkueessa mukana, eikä kuppikuntien syntyminen ole hänen mieleen.
- Kyllä, pitää paikkaansa, että kotimaiset pelaajat ovat erillään ulkomaisista... Mielestäni se on erittäin huono joukkueen kannalta.
Saman turnauksen yhteydessä Uuden-Seelannin pelaajat muistelivat Zagrebissa vuonna 2005 pelattua II-divisioonan MM-turnausta. He kertoivat hämmästelleensä kuinka katsojat saivat tupakoida Dom Sportovan katsomossa otteluiden aikana. Lovrencicia kotiyleisön käytös hieman hävettää.
- En koskaan oikein ymmärtänyt tuota tupakointijuttua, mutta semmoista sattuu. Se on mielestäni epäkunnioittavaa hallia kuten myös urheilijoita kohtaan. En muista enempää vastaavia tapauksia. Tupakointitapauksessakin on enemmän kuin tarpeeksi.
Nuoriin ei panosteta
Suurin uhka Kroatian kiekkoilulle on nuorten pelaajien vähyys. Nuoria lupauksia Rendulicin ja Sakicin lisäksi ovat Tanskan liigan Herlevissä pelaava 22-vuotias hyökkääjä Dominik Kanaet, maajoukkueen monivuotinen ykkösmaalivahti, Slovakian kakkosliigassa pelaava vasta 20-vuotias Mate Tomljenovic, sekä SaiPan B-junioreissa pelaava 17-vuotias hyökkääjä Fran Gjoni. Lista on lyhyt.
- Tämä on pääongelma Kroatian jääkiekossa. Mielestäni kotimaisiin pelaajiin pitäisi investoida enemmän, mutta heidän mielestään on helpompaa tuoda pelaaja, jolla on kaksoiskansalaisuus koska se on lopulta halvempaa kuin kotimaiset pelaajat, jotka pelaavat vaikkapa EBEL:ssä. Siellä heidän täytyy pelata monta vuotta ollakseen valmiita pelaamaan kunnollisella tasolla ja se on pitkä kehitysprosessi.
Yksi todiste ongelmasta on Kroatian alle 20-vuotiaiden maajoukkue, joka on kahdessa vuodessa pudonnut MM-tasolla kaksi sarjaporrasta alemmas. Vuonna 2013 Kroatia tippui IB-divisioonasta IIA-divisioonaan, josta se viime joulukuussa putosi viiden häviön myötä vuoden 2015 IIB-divisioonan MM-kisoihin.
Tämä saattaa heijastua pian myös miesten maajoukkueeseen, joka pelaa keväällä IB-divisioonan MM-kisoissa Liettuassa.
- Kroatialla ei edes ole kapasiteettia pelata korkeammalla kuin 1- tai 2-divisioonassa. Nyt se saattaa olla matkalla jopa alemmas johtuen liiton välinpitämättömyydestä, Lovrencic pelkää.
- Sikäli kuin itse muistan kun Jugoslavia oli vielä olemassa, jääkiekko oli isompi laji kuin nykyään koska silloin panostettiin kotimaisiin pelaajiin.
Suomi ei siis ole ainoa maa, jossa murehditaan heikentynyttä juniorituotantoa ja sen vaikutuksia.