Kahdeksan pelin pätkän aikana Jussi Jokinen takoi 10 (2+8) tehopistettä nousten oululaisten sisäisen pistepörssin kolmannelle sijalle. Keskiarvoltaan 18.30 minuuttia per peli pelannut Jokinen oli pelaamissaan otteluissa suorituksiltaan hyvin tasapainoinen. Ennen kaikkea hän oli niissä jokaisessa johtava pelaaja.
Jokinen ei löysäillyt kaukalossa. Sitä hän ei tee koskaan. Hän pyrki koko ajan tekemään peliä edistäviä ratkaisuja, jotka onnistuivatkin hyvin suurella prosentilla. Hän ei valittanut HPK:n sikailuista, eikä mistään muustakaan. Jokisen keskittyminen oli koko ajan oikeassa asiassa – Kärppien auttamisessa.
Jokinen saapui kuin tilauksesta oululaisten mukaan. Kärkiketjujen yhdeksi sentteriksi kaavailtu Jari Viuhkola tippui kolmeksi kuukaudeksi pois rannevamman takia ja oululaisilla olikin iso aukko täytettävänä. Niin on nytkin Jokisen poistumisen jälkeen.
Vaikka kahdeksan peliä on lyhyt aika, kerkesi Jokinen tehdä suuria asioita Kärppien sisällä. Ei ole sattumaa se, että oululaisjoukkueessa ei kukaan laiskotellut tai pelannut suoralla selällä Jokisen ollessa kokoonpanossa. Koko kahdeksan ottelun ajanjakson aikana tapahtui vain yksi aivopieru ja sekin meni täysin Ivan Humlin piikkiin.
Jokinen on rauhallinen pelaaja ja persoona, joka osaa kuitenkin puhua oikeita asioita. Sitäkään hänen ei tarvinnut tehdä kaukalossa. Riitti vain, että hän teki koko ajan parhaimpansa. Niin kuin kovan luokan ammattilaisen tuleekin tehdä. Ei hetkeäkään alle 100-prosentin tason.
Yllättävän kova paikka
Ouluun keskiviikkona saapunut Kyle Turris on osoittanut jo sen, että asenne on lähtökohtaisesti kunnossa. Matkustamisesta väsyneenäkin kanadalaismies oli sopivalla innokkuudella seuraamassa uuden joukkueensa otteita ja puhelemassa paikallisen median edessä. Ei ollut välinpitämättömyyttä, vaan tasaisen varmaa ammattimaista työskentelyä.
Turris nappaa suoraan Jokisen paikan ykkösketjun keskeltä. Laidalla pelaavat monipuolinen ja huikeassa vireessä oleva Juha-Pekka Haataja sekä vielä yhden pelin huilaava Huml. Turrisin on helppo astella sisään, sillä vierellä on kovan luokan pelimiehiä. Humlia vielä perjantain ottelussa HIFK:ta vastaan paikkaava Toni Kähkönen on myös terävöittänyt otteitaan viime pelien aikana.
Se on kuitenkin varmaa, että Turris ja Jokinen ovat erityyppisiä pelaajia. Jokinen on monipuolisempi pelaaja, joka tykkää myös rakennella enemmän peliä. Hän pystyy laukomaan terävästi, mutta Oulussa hän keskittyi pitkälti laadukkaiden syöttöjen jakamiseen. Turrisin vahvuudet löytyvät kuitenkin nimenomaan laukomisen puolelta.
Se ei ole missään nimessä huono juttu. Oikealla laidalla viilettävä Haataja pystyy Humlin kanssa tarjoamaan hyviä paikkoja kanadalaiselle, mutta samalla myös he pystyvät kantamaan vastuuta maalinteon puolella. Enää pitää pystyä kehittämään oikeaa kemiaa, mitä Haatajalle, Humlille ja Jokiselle kerkesi tulla.
Uudessa ketjussa kaikki ovat taitavia pelaajia, joten kemioita ei tarvitse kauaa etsiä. Sen sijaan Turrisilla riittää haastetta muutenkin. Hän on kuitenkin NHL-vahvistus, joka oli yksi merkittävistä tekijöistä Ottawa Senatorsin viime kevään vahvassa suorittamisessa. Hän on pelaaja, jonka on johdettava kentällä pelillisesti, samaan tapaan kuin Jokisen.
Turha odottaa stereotypiaa
Suomessa on paljon totuttu siihen, että keskushyökkääjä on ennen kaikkea joko pelintekijä tai puolustuspään luotettava sotaratsu. Sellainen, joka joko jakelee syöttöjä jatkuvasti laitureiden lapoihin tai pimentää vastustajan tähtiä vahvalla puolustamisella. Stereotypiaa, jonka suhteen Suomessa on nähty lopulta vain harvoja poikkeuksia.
Turris tuo raikkaan tuulahduksen erilaisuutta. Samaan tapaan kuin Erik Karlsson Jokereissa. Karlsson ei tee töitä kaukalossa kuin työmyyrä, hän näyttää välillä jopa laiskalta. Karlsson pelaa viisaasti ja käyttää sopivasti laadukasta luisteluvarastoaan. Poikkeuksellista Suomessa.
Turris on samanlainen tapaus. Hän pystyy tekemään hyvin peliä, mutta samalla hän janoaa käyttää erittäin terävää ja laadukasta rannelaukaustaan. Hän laukoo sentteriksi poikkeuksellisen aktiivisesti. Laukaus ei ole ainut hänen vahvuutensa, vaan kokonaispaketti on SM-liigaan vahva.
Tärkeintä on kuitenkin se, että Turris pystyy tuomaan oululaisjoukkueelle tehoja hyökkäyspäässä. Niitä odotetaan enemmän kuin vahvaa puolustamista tai fyysistä peliä. Tehoja niin tasakentällisin kuin ylivoimalla. Olosuhteet niitä varten ovat kunnossa molemmilla sektoreilla. Siitä homma ei jää kiinni.
Ainoa huolestuttava puoli löytyykin asennepuolelta. Phoenix Coyotesin kanssa riitautunut hyökkääjä osaa olla vaikeina aikoina jopa tuittupää. Sitä on nähty aiemmin, nähdäänkö sitä nyt?
Vaikea odottaa sitä kaverilta, joka oli yhtä hymyä keskiviikkona Raksilassa. Nähdäänkö samaa positiivista virnettä myös jatkossa?
