Viikko 38 tarjosi Liigassa aimo annoksen tapahtumia, joihin Jatkoajan toimituksesta pureutuvat Liiga-toimituksen päällikkö Sami Iilomo seuranaan Porin toimituksesta Kati Rintamäki sekä Esko Kallioniemi.
HIFK:n kauden alku on ollut tuloksellisesti surkea, millä eväillä helsinkiläiset nousevat suosta?
Kallioniemi: Kuulostaa kauhealta kliseeltä, mutta kun homma tökkii, ratkaisujen pitäisi olla mahdollisimman yksinkertaisia. Valmentajan vaihtamisen näen äärimmäisenä ratkaisuna, mutta jos joukkue on karannut valmennuksen hallinnasta, pakollisena. Kokoonpanossahan sentteriosasto näyttää kevyeltä, mutta muuten tuolla nipulla täytyisi pystyä joskus voittamaankin. Monessa pakistossa esimerkiksi Ryan O'Connor olisi kolmosparia korkeammalla.
Tehdyt maalit vastaan päästetyt ovat vielä suhteellisen hyvällä mallilla, vaikka toki tärkein saldo yksi voitto ja seitsemän tappiota kahdeksasta pelistä on surkeaa luettavaa.
Rintamäki: Ensinnäkin täytyy muistaa, että kausi on vasta alussa ja peli on monella muullakin joukkueella vielä keskeneräistä. Siinä olen Eskon kanssa samoilla linjoilla, että vaikeuksia keskellä peliä pitää saada yksinkertaistettua ja lähteä siitä rauhassa kääntämään kelkkaa.
"Valmentajan vaihtaminen tässä vaiheessa olisi turhaa paniikkinappulan painamista."
Valmentajan vaihtaminen tässä vaiheessa kautta olisi turhaa paniikkinappulan painamista. Jos touhu on samanlaista kuukauden kuluttua, on syytä lähteä harkitsemaan sitäkin vaihtoehtoa.
Iilomo: Otanta on tosiaan vielä lyhyt ja toistaiseksi tulos on ollut kenttäesityksiä heikompaa. HIFK on pystynyt hallitsemaan otteluita, mutta nukahdukset omalla alueella ja etenkin katsomon yläriville asti näkyvä mailan puristaminen viimeistelytilanteissa ovat kostautuneet karulla tavalla. Henkinen kantti on ollut koetuksella, siitä parhaina esimerkkeinä hyvänkin painostuksen täydellinen katkeaminen ensimmäisen vastoinkäymisen kohdalla.
Valmentajan vaihtaminen on hätiköityä nyt, minun mielestäni myös kuukauden päästä. Voivatko HIFK:n vuodesta toiseen jatkuvat ongelmat olla vain valmentajista kiinni?
Kallioniemi: Ei sikäli, että lähes kaikki saavat jonkunlaisen ajolähdön. Antti Törmäsen hurmos kesti edes hetken verran, mutta ei muistu mieleen mitään projektia, joka olisi pystytty viemään maaliin asti. Se Törmäsen hopeakauden pelitapa oli oma lukunsa, mutta ilo loppui lyhyeen.
Liigaseurojen erilaiset projektit ja missiot voivat joskus kuulostaa hassuilta. Mutta silloin on edes joku suunta ja tarkoitus, minkä varaan pystyy rakentamaan järkeviäkin asioita.
Rintamäki: Missään nimessä ei voi syyttää vain valmentajaa, sillä esimerkiksi nyt on uusi valmentaja, mutta ongelmat säilyvät. Totta kai silloin herää ajatuksia myös koko organisaation toiminnasta ja sen muuttamisesta parempaan suuntaan.
Iilomo: Yksittäisen kauden osalta suosta voi vielä nousta, mutta suuremmassa kuvassa muutoksia on tapahduttava suuremmassa kaavassa. Edellisen mestaruuden jälkeen joukkueessa on käynyt kaikkiaan kuusi päävalmentajaa, joista vain reiluksi kuukaudeksi palkattu Harri Rindell ei ole saanut potkuja kesken pestinsä. Myös pelaajisto on vaihtunut viime vuosien aikana täysin. Silti samat ongelmat seuraavat. Joukkue kärsi jo viime kaudella peliä rakentavan pelaajan puutteesta, eikä ongelmaa korjattu tälle kaudelle.
"Tom Nybondas tuskin jättää pestiään, järkevin vaihtoehto olisi hankkia hänen ympärilleen lisää asiantuntemusta."
Kaikki muut keinot on jo käytetty, seuraavaksi ratkaisua on etsittävä korkeammalta taholta. Urheilujohtaja Tom Nybondas tuskin jättää pestiään, joten järkevin vaihtoehto olisi hankkia hänen ympärilleen lisää asiantuntemusta. Organisaatio mällää vuodesta toiseen suuria summia pelaajiin, jotka tulevat rooliin, joihin heillä ei ole realistisia edellytyksiä. On harvinaista, että kilpipaidassa luisteleva joukkue olisi kasattu tasaiseksi ja toisiaan tukevaksi ryhmäksi.
Kannattaisiko osa pelaajiin käytettävästä summasta siirtää sitten uusiin pukumiehiin? Esimerkiksi täysipäiväinen pelaajakoordinaattori toisi Nybondakselle tukea.
Kallioniemi: Jos Satakunnan Kansassa ollutta Jari Korpisalon haastattelua luki, suurin piirtein nyt on urheilujohtajilla käsissään listaa pelaajista, jotka ovat mahdollisesti hankittavissa kaudelle 2018-19. Suuremmassa kuvassa Nybondas joutuu näilläkin eväillä kurkistamaan jo tulevaisuuteen.
Rintamäki: Ainakaan tämänhetkinen rahankäyttö ei tuota toivottua urheilullista tulosta, joten sikäli ylläoleva ajatus rahan käyttämisestä asiantuntemukseen ei kuulosta lainkaan hullummalta.
Ässät valitti Matti Lambergin saamasta pelikiellosta. Ymmärrettävää vai tekopyhää?
Rintamäki: Liiga ajoi itse Ässät valittamaan epätasaisella linjallaan. Ehdottomasti päähän kohdistuneista taklauksista tulee antaa tuntuvat tuomiot, mutta rangaistusten on oltava linjassa keskenään.
Kallioniemi: Sekä että. Seura osoitti tukevansa pelaajaa konkreettisella toimenpiteellä, ja virallinen meriselitys sisälsi paljon ymmärrettäviä asioita. Tekopyhän puolelle asia kääntyy kuitenkin siksi, että linjan korottaminen oli ehdottoman oikea toimenpide, vaikka sitten kesken kauden. Teoriassahan linja tiukentui jo kauden alussa, käytäntö vain osoitti muuta. Ja se on valituksenkin ydinkohtia.
Epäreiluuden uhallakin Liigan on yksinkertaisesti päästävä eroon päähän kohdistuneiden taklausten määrästä.
"Liigan on yksinkertaisesti päästävä eroon päähän kohdistuneiden taklausten määrästä."
Valituksessa toivottavasti varauduttiin imagotappioon, sillä katsojien silmissä se ei näytä parhaalta mahdolliselta toimenpiteeltä. Vaikutuskaan ei liene montaa peliä, mutta pelaajan tahtotila muuttaa 13 pelin huili vaikkapa kymmeneksi on inhimillisen ymmärrettävä.
Yllättävän monet pelaajat mainitsivat julkisesti, että he olisivat itsekin valittaneet, ja se signaali kannattaa ottaa vakavasti rangaistuksia jakavan tahon keskuudessa.
Iilomo: Osiltaan minäkin ymmärrän Ässien toimintaa, pelikielto ei ollut linjassa kauden ensimmäisten tilanteiden kanssa. Virheen kurinpito teki kuitenkin juuri noissa kauden ensimmäisissä otteluissa, ei Matti Lambergin kohdalla. Puheet ja teot päähän kohdistuneisiin taklauksiin puuttumisesta eivät olleet olleet linjassa ensimmäisellä viikolla.
Törkeisiin taklauksiin puuttuminen on jokaisen seuran ja jokaisen pelaajan asia, ei vain asianosaisten. Kokonaisuutena keskustelu on pyörinyt nyt kurinpidon ympärillä ja alkukierroksilla jaetut lepsut pelikiellot saivat ihmiset syyllistämään kurinpitoa päähän kohdistuneista taklauksista. Voidaanko tämä käsittää niin, että Lamberg joutui sijaiskärsijäksi kurinpitoa koskevassa kritiikissä?
Kallioniemi: Asia sisältää epäreiluja kohtia, mutta Valtteri Hietasen taklaaminen tajunnan rajan tuolle puolen oli lopulta Lambergin valinta. Nopeasti tehty, eikä välttämättä sellaiseksi tarkoitettu, mutta silti vastuuta ei voi poistaa.
Rintamäki: Valinta taklauksesta oli Lambergin ja hän kantaa siitä vastuun, mutta silti hän joutui tuomiossaan sijaiskärsijäksi. Linjan piti olla alusta saakka tiukempi, muttei ollut, ja vasta Lambergin kohdalla rangaistuksen pituus saatiin kohdalleen kurinpidon toimien ollessa muutenkin suuren yleisön tarkkailun alla. Tuomio oli siis sinällään oikea, mutta Lamberg koki vääryyttä suhteessa kauden aiempiin rangaistuksiin.
Tämän takia ymmärrän oikein hyvin Ässien halun seisoa pelaajansa tukena, vaikka seuran imagoon valitukset huonosti sopivat.
Iilomo: Kokonaisuutena kurinpidon syyllistäminen loukkaantumisista oli jo alun perin huomion viemistä itse teoilta. Jokainen pelaaja on vastuussa tekemisistään ja kunnioituksen puute kanssapelaajia kohtaan on paistanut useaan otteeseen alkukierroksilla.
"Jokaisen törkytaklauksen suorittaa pelaaja, ei kurinpitoryhmä."
Jokaisen törkytaklauksen suorittaa pelaaja, ei kurinpitoryhmä. On käsittämätöntä ajatella, että pienet pelikiellot tekevät mahdollisen aivovamman aiheuttamisesta jotenkin hyväksyttävämpää tai siirtävät vastuuta pois pelaajilta.
Kallioniemi: Käännän kysymyksen ylösalaisin: paljonko jatkossa jaetaan pelikieltoja tilanteista, joista 2+10 minuuttia riittäisivät kaikille osapuolille? Pieniä viitteitä siitäkin on nähtävissä. Ylimääräinen tutkinta ei ole paha juttu, mutta se 2+10 on edelleen valikoimassa mukana, eikä moni halua samassa pelissä toista kymppiä ottaa ja lentää siitä ulos.
Rintamäki: Esimerkkinä Eskon kysymykseen heitän tähän Antoine Laganièren tapauksen perjantailta. Filip Riska palasi peliin, ja Laganière oli lauantaina väliaikaisessa pelikiellossa. 2+10 olisi mielestäni ollut tuohon sopiva rangaistus. Vaikka kaikki varmasti haluavat pääkontaktit pois kaukaloista, tässäkään asiassa ei pidä kuitenkaan alkaa hysteeriseksi.
TPS jatkaa liitoaan uudessa valmennuksessa, missä on menestyksen ydin?
"Turussa on selvästi löydetty nippuun sopiva tasapaino"
Rintamäki: Ensimmäinen ajatus on selvä: vanhemmat herrat ovat olleet iskussa ja antaneet nuorille hyvää vetoapua. Turussa on selvästi löydetty nippuun sopiva tasapaino.
Kallioniemi: Jostain kuului epäilyjä, pystyvätkö Eric Perrin ja Tomi Kallio enää jatkamaan viime kauden tasollaan. Tätä menoa näyttää siltä, että esimerkiksi Perrin ei siihen tasoon tyydykään vaan pelaa vielä paremman kauden.
TPS alkaa olla esimerkki loistavista hankinnoista. Erik Nyström ja Lucas Ekeståhl-Jonsson eivät ole Liigan tunnetuimpia pelaajia, mutta kokeneen Henrik Tallinderin ohjauksessa he kotiutuvat Liigaan yllättävän hyvin. Mitäs siitä, jos Tallinder pelasi jo silloin, kun Ekeståhl-Jonsson opetteli kävelemään. Oskari Setänen-Rasmus Tirronen on se kaksikko, jolla ei ole varaa yhteenkään löysään peliin.
Vähän yllättäen on niin, että tällä kaudella HIFK:ssa vaikeuksissa oleva Ari-Pekka Selin on tärkeä palanen TPS:n nousua nykytasolleen.
Iilomo: Kokeneen osaston lisäksi on pakko nostaa esiin heidän siipiensä suojissa kasvavat nuoret pelaajat. Jasper Lindsten nousi viime kaudella suuren yleisön tietoon iskemällä 37 pistettä. 23-vuotias laitahyökkääjä on jatkanut kehitystään suurilla harppauksilla, sillä kahdeksan ottelun jälkeen mies on iskenyt kahdeksan pistettä. Lisäksi Petrus Palmu on ollut juuri niin hyvä kuin OHL:n pistepörssin neljäs sija antoi odottaa. Myös Patrik Virta on jatkanut kehitystään, joten joukkue ei lepää vain konkarien varassa.
Kokeneesta osastosta puheen ollen, sieltä löytyy vielä runsaasti potentiaalia kaivettavaksi. Esimerkiksi Ilkka Pikkarainen ja Jonne Virtanen ovat iskeneet tässä vaiheessa yhteensä vasta kaksi pistettä. Vaikka kaksikon selkeimmät vahvuudet ovat muualla, myös pistetilin karttumista voi odottaa nähtyä kovemmalla tahdilla. Kaikkiaan TPS on siis noussut varteenotettavaksi ehdokkaaksi runkosarjan voittokamppailuun.
Viikon pelaaja: Eric Perrin, TPS
Vielä kauden uraansa jatkanut kanadalaissentteri nousi merkittävään osaan, kun TPS nipisti itsensä sarjan kärkipaikalle. Viikon kolmessa ottelussa Perrin iski tehot 2+3 ja kaikkiaan mies on iskenyt kahdeksassa ottelussa tehot 5+5, jolla irtoaa Liigan pistepörssin kärkipaikka.
Viikon twitaatti:
Engrenin Atte kirjoittaa kotiin kirjeitä Helsingistä. #Liiga #HIFK pic.twitter.com/nnWjwfZGkR
— Emil Elo (@emilelo) 23. syyskuuta 2017