Kiekkokaukaloiden kiertolainen Iiro Vehmanen pelaa tällä kaudella Italiassa, ValpEaglen riveissä. Hän on joukkueensa ainoa kokonaan ulkomaalainen ja asuu todella pienessä kylässä Torinon lähellä. Vehmasen alkukauteen on mahtunut kaikenlaista. Muun muassa tuomareiden lakko.
Vehmanen vietti kesänsä kalastaen, treenaten ja viettäen aikaa tyttöystävänsä kanssa. Hänen hyvä ystävänsä Tommy Flinck toimi Vehmasen kesävalmentajana. Pelipaikan löytymisessä kuitenkin meni pitkään, mikä muistutti Vehmasta hänen edellisestä kesästään. Uusi koti löytyi lopulta Italiasta.
− Viime kauden jälkeen sanoin jollekin pelien menneen niin hyvin Puolassa, ettei varmaan joudu odottamaan yhtä pitkään kuin viime kaudella. Tuntui, että minulla on montakin vaihtoehtoa. Kesä meni ja huomasin, ettei olekaan mitään. Pääsin kuitenkin harjoittelemaan jäälle Karhu HT:n kanssa, mikä on ollut iso juttu jo monena vuonna, Vehmanen kertoi videopuhelun välityksellä.
− Aloin itse etsimään pelipaikkaa ja kyselin tuntemiltani ihmisiltä, jos he tietäisivät jotain. Koko ajan oli verkot vesillä. Yksi päivä ValpEaglen johtoportaalta laitettiin viestiä, että kiinnostaako sopimus. Meni varmaan kaksi päivää ja sopimus oli tehty. Siitä vielä pari päivää ja olin jo Italiassa.
Porin Ässien kasvatin koti sijaitsee noin 40 kilometriä Torinosta. Paikka on vuorten keskellä sijaitseva pieni kylä. Vehmasesta tuntuu, että kaikki tuntevat kaikki, mutta ihmiset ovat kuitenkin erittäin ystävällisiä toisilleen.
− Halli sijaitsee Torre Pellicessä ja asun siitä noin kahden kilometrin päässä Lusernassa. Torre Pellicessä on varmaan 6000 asukasta. Savonlinnakin oli pieni, mutta oli siellä ihmisiä muistaakseni 30 000 pintaan. Tämä on aika paljon pienempi paikka, puolustaja sanoo.
ValpEaglen joukkueessa on kaksi ulkomaalaista, mutta toisella on Italian passin lisäksi myös Viron passi. Näin Vehmanen on joukkueensa ainoa kokonaan ulkomaalainen. Italian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla on sääntö, että joukkueessa saa olla vain kaksi ulkomaalaista pelaajaa.
"Voisitko nyt yrittää?"
Puolustaja yllättyi italialaisten kielitaidosta, sillä se on parempi kuin esimerkiksi Puolassa, missä hän pelasi viime kaudella. Italialaiset ottivat Vehmasen hyvin vastaan, mutta hän huomasi paikallisten ajattelevan, että kyseiseen liigaan mennään vain pitämään hauskaa ja pelailemaan.
− Jos hankitaan yksi ulkomaalainen, joka saa todennäköisesti enemmän palkkaa kuin paikalliset, syyttävä sormi kääntyy aika äkkiä meikäläiseen, jos peli ei kulje. Painetaso on paljon kovempi.
− Kun pelasin Mestiksessä ja minulla meni huonosti, ei ollut paineita, että saisin esimerkiksi potkut. Piti vain yrittää kääntää peli paremmaksi. Jos täällä ei tule tulosta, sitä ei katsella hyvällä ja ystävällisesti kysytä, että "Voisitko nyt yrittää?", Vehmanen toteaa.
Iiro Vehmanen kertoo, että pelaaminen Italiassa on välillä henkisesti raskasta, koska joutuu yksin miettimään ja käymään asioita läpi. Toisaalta tilanne on sellainen, missä ValpEaglen puolustaja haluaa olla. Pelit ovat kuitenkin kulkeneet todella hyvin, sillä tehoja on kasassa yhdeksän ottelun jälkeen yhdeksän (5+4).
− Syöttö jäi saamatta yhdessä pelissä ja kysyin asiasta. Minulle kerrottiin, että he tekevät aina kotipeleissä tilastot itse. Seuraavassa kotipelissä, kun teemme maalin missä ei ole kahta syöttäjää, merkataan syöttö minulle.
− Kaksi ensimmäistä peliä ja kolme maalia. Ehkä ajattelin, että täällä lyödään hattutemppuja jokaisessa pelissä.
Tällä hetkellä sarjan kärkipaikkaa pitää Varese. Ennakkosuosikki Merano on toisena. ValpEagle majailee sijalla neljä, ja Vehmasen mukaan vähintään sitä sijoitusta joukkueen nimilista edellyttääkin.
Italia ei ole jääkiekkoilijan unelmapaikka, mutta maasta löytyy silti taitavia pelaajia, hyviä luistelijoita ja hyviä kiekon käsittelijöitä. Vehmasen mukaan niitä on ollut jokaisessa maassa, missä hän hän on pelannut, mutta taktinen puoli on jäljessä esimerkiksi Suomesta.
− Suomi on yksi taktisen puolen edelläkävijä varmaan koko maailmassa. Suomessa ei usein tule kolmella yhtä vastaan hyökkäyksiä. Tuntuu siltä, että täällä niitä tulee erässä kaksi kertaa. Se on sellaista hurlumheitä.
− Olen yrittänyt opettaa paikallisille, että jos halutaan voittaa pelejä, 20 pelaajan täytyy tehdä kaikkien hommia. Ei niin, että hyökkääjät hyökkää, puolustajat puolustaa ja luotetaan, että voitetaan. Taktiikat ovat vähän mitä sattuu ja paikkoja tulee melkein kuin olisi hammaslääkärissä, Vehmanen naurahtaa.
Porilainen on viihtynyt Italiassa hyvin, vaikka tekemisen puutetta on ollut. Treenit ovat illalla, sillä yli puolet joukkueesta käy päivätöissä. Vehmanen on kuitenkin löytänyt seuraa naapurin koirasta.
− Piha on aidattu ja naapurin koira juoksenteli siellä joka päivä. Yksi päivä GM kävi kanssani täällä ja pyysin häntä kysymään, että haittaako koiran omistajaa, jos otan koiran välillä sisälle kotiini. Omistajaa ei haitannut ja nyt koira on täällä käytännössä joka kerta, kun tulen kotiin.
− Varsinkaan huonolla säällä koira ei oikein suostu lähtemään täältä pois. Se on ollut ihan kivaa, kun ei ole ollut mitään tekemistä. Tykkään koirista paljon, 191-senttinen puolustaja kertoo.
Vehmanen kehuu hallien olosuhteita. Hän kehuu erityisesti hallia Meranossa ja on tyytyväinen myös oman joukkueensa kotihalliin. Torre Pellicen entisellä hallilla on puolustajan mukaan oma tarinansa. Vuonna 2000 kaupungin vieressä oleva joki tulvi ja vaurioitti rakennusta pahasti. Uusi halli rakennettiin vuoden 2006 olympialaisiin.
Ässien kasvatti ei ole kuitenkaan ollut aivan tyytyväinen jokaiseen vierashalliin Italiassa. Kehuja ei sadellut Varesen hallille. Vessassa oli käytännössä reikä lattiassa, mikä laittoi puolustajan ihmettelemään.
− Eräs pelaajavalmentaja kertoi muistavansa, kun hän pelasi 80-luvun puolivälissä kyseisessä hallissa ensimmäisiä kertoja. Siellä ei ole muuttunut mikään. Se on sellainen vanha ja pieni lato, Vehmanen toteaa.
− Jäässä ei ollut mitään vikaa ja katsomo oli aika pieni, mutta pukukoppi oli aivan järkyttävä. En varmasti olisi mennyt suihkuun ilman sandaaleja. Ei ole mikään ihme, jos siellä on hometta tai jotain muuta, jos sitä ei ole remontoitu rakentamisen jälkeen.
Kotipelit Torre Pellicessä ovat lauluntäyteisiä. Porilaisen mukaan ValpEaglen peleissä käy ylivoimaisesti eniten porukkaa koko liigasta, yli tuhat ihmistä. Kaikkialla jääkiekko ei kuitenkaan vedä ihmisiä halleihin.
ValpEaglen vieraspeleissä ei ole käynyt kauheasti ihmisiä, mutta peli Allegessa sai Vehmasenkin hämmästelemään. Ensin joukkue matkusti 8-9 tuntia määränpäähän ja peliä tuli katsomaan noin 40 ihmistä.
"Monenlaista tuomaritoimintaa olen nähnyt, mutta ei tämä kärkipäästä ole"
Porilainen on päässyt toimimaan myös turistioppaana, vaikka omien sanojensa mukaan hän oli vain autonkuljettajan roolissa. Vehmasen kaksi hyvää ystävää tulivat käymään Lusernassa ja vieraiden oli tarkoitus nähdä kaksi ValpEaglen ottelua, mutta tuomarit puuttuivat peliin.
− Sami Österlund ja Markus Santavuori olivat täällä. Piti olla kaksi peliä, mutta kävi niin, että tuomarit menivät lakkoon. Olimme päiväunilla ja herätyskello soi. Toivoin, etteivät pojat heränneet siihen ja yritin vielä torkkua muutaman minuutin.
− Sami tuli koputtelemaan ovelleni ja sanoi "En ole ihan varma, mutta Google-kääntäjän perusteella teidän peli on varmaan peruttu." Ajattelin, että mitä hemmettiä. Aloin selvittämään asiaa ja kyllä, keskiviikon peli oli peruttu, puolustaja kertoo tuomarien lakosta.
Keskiviikon harjoituksissa joukkueelle kerrottiin, että tuomarien lakko oli totisinta totta. Vehmanen alkoi kyselemään asiasta ja kävi ilmi, että tuomarit olivat kesästä asti vaatineet suurempia palkkioita. Kukkaron nyöri ei tuollon joustanut tuomarien toiveiden mukaan ja tuomarit ilmoittivat yhtäkkiä menevänsä lakkoon.
− Torstaina ilmoitettiin, ettei lauantainakaan ole peliä. Sami ja Markus olivat täällä näkemättä yhtään peliä, mutta oli meillä silti hauskaa. Monenlaista tuomaritoimintaa olen nähnyt, mutta ei tämä ainakaan kärkipäästä ole.
− Vitsailin valmentajan kanssa, että voisivat tuomarit olla pidempäänkin lakossa. Ovat niin paljon viheltäneet, että ovat sen ansainneet, Vehmanen naurahtaa.
Puolustaja sai auton samana päivänä, kun ystävät saapuivat. Hänelle kerrottiin, että vapaapäivänä kolmikko suuntaisi Monacoon. Vehmasen mukaan Österlund suunnittelee matkat ennen kuin niitä on edes varattu, joten suunnitelmat olivat reissun kannalta selkeät.
− Ajettiin 180 kilometrin matka sellaista alppitietä ihan kuin jotain vuoristorataa, ja matka kesti noin neljä tuntia. Oli vielä ihan uusi auto. Muutenkin pelottaa ajaa sillä, koska en halua kolhia sitä mitenkään. Sitten menet kaksisuuntaista tietä, jolle mahtuu yksi auto. Vähän jännitti, mutta hyvin se meni.
Kolmikko vietti Monacossa päivän ja lauantaina suuntasivat Torinon Oktoberfesteille. Vehmasen mukaan kaljafestareilla oli suomipoikien lisäksi muutama ValpEaglen pelaaja. Porilainen uskoo, että vaikka pelit jäivät näkemättä, vierailla oli silti hauskaa.
Vehmanen on löytänyt italialaisesta ravintolasta kantapaikan. Paikalliset kertoivat hänelle, että ulkomaalaiset käyvät usein kyseisessä ravintolassa. Puolustaja meni ravintolaan ja siellä oli jääkiekkomailat seinillä.
− Ravintolaa pitää hollantilainen nainen ja italialainen mies. Nainen kysyi heti, että olenko uusi pelaaja ja tarjoutui antamaan erityisen hinnan ruuista, jos haluan käydä ravintolassa useammin. Nyt olen käynyt siellä melkein joka päivä. Kuudella eurolla saa suuren annoksen pastaa ja siihen jonkun lisukkeen. Ei se paha hinta ole.
− Ihmiset eivät ihan turhaan italialaista pizzaa kehu. Joukkuekaverit hehkuttavat napolilaista pizzaa, joka on ylivoimaisesti paras heidän mielestään. Sitä täytyy päästä maistamaan, porilainen päättää.