Naisten maajoukkue kokoontui sunnuntaina Vierumäelle pelileirille, jonka aikana Naisleijonat kohtaa alkaneella viikolla Tšekin kahdesti. Mukana on 27 pelaajan ryhmä, joka tiivistyy vielä hiljalleen katseen kääntyessä kohti Pekingin olympiaturnausta.
Päävalmentaja Pasi Mustonen toteaa ryhmän olevan realistisesti jo lähellä olympiajoukkueen kokoonpanoa, mutta muutoksiakin vielä voivan tulla muutoinkin kuin pelaajamäärän karsimisen suhteen.
− Muutoksia voivat tuoda ensi viikon suoritukset, arki ja viikot seuroissa ennen kuin valinnat tehdään 20. tammikuuta, Mustonen linjasi leirin alla joukkueen julkistamisen yhteydessä.
Mustosen suojatit saivat marraskuussa karua oppia Kanadan maajoukkueen vieraillessa Suomessa. Naisleijonia kolmesti pöllyttänyt vierasjoukkue oli Mustosen mukaan kenties paras Kanada, jonka hän on valmennusurallaan nähnyt. Vastaavanlaista panosta on Pekingiin tultaessa lupa odottaa toiselta naiskiekkoilun suurmaalta Yhdysvalloilta.
Leijonaluotsi tiedostaa, että minkäänlaiset kotimaan panostukset eivät nosta Suomea valmistautumisen edellytyksissä kovimpien kilpakumppaneiden tasolle. Siksi kilpailuetua pitäisi pystyä synnyttämään pelaajien jokapäiväisessä työssä maajoukkueen ulkopuolella.
− Se on se arki seuroissa, kotona. Jokaisen päivän jokainen harjoitus. Meillä ei ikinä ole sellaisia edellytyksiä kuin pohjoisamerikkalaisilla, olla puoli vuotta ammattilaisjoukkue ja ansaita siitä ihan mukiin menevä taloudellinen korvaus. Ne ovat periaatteessa kuin liigajoukkueita, ovat olleet heinäkuusta saakka esimerkiksi Kanada kasassa.
− Urheilija kehittyy siellä omassa seurassaan, jos kehittyy, Mustonen summaa.
Vahva arki kantaa kohti arvokisaunelmia
Naisten Liiga on ollut syyskauden osalta monella tapaa esillä kiekkokeskusteluissa. Tasoerot ja kansallisen pääsarjan arvostus lajiliitossa ovat huolettaneet monia naiskiekkoilun seuraajia. Mustonen vakuuttaa kuitenkin olevansa tyytyväinen nykytilanteeseen – kunhan huomioidaan, että kehityskaaressa ei pikavoittoja kannata odotella.
− Totta kai matka on ollut pitkä, mutta seurat ovat koko ajan muuttuneet laadukkaammiksi. Töitä on vielä paljon, mutta siellä on hyvin rakennettuja seuroja ja lisää on tulossa. Se on pitkä matka, että me saadaan olosuhteet sellaisiksi, mitä ne on olleet jo pitkään pojilla ja miehillä, Mustonen muistuttaa.
Olympiakisojen jälkeen päävalmentajan pestistä väistyvä Mustonen palaa ajatukseen arkisen työn laadusta. Se on maajoukkuetta ajatellen hänen mukaansa ainoa tekijä, joka arvokisatasolla voi antaa Suomelle kestävän mahdollisuuden haastaa mitalitilastoja dominoivat pohjoisamerikkalaiset.
Naisleijonat on viime vuosina osoittanut pystyvänsä järkyttämään Kanadaa ja Yhdysvaltoja yksittäisissä kohtaamisessa, kun kaikki osuu nappiin.
− Yksittäinen peli voi päättyä miten vaan, se me ollaan jo nähty. Mutta pitkässä juoksussa se ei muutu kuin laadukkaalla valmentautumisella ja se vaatii aikaa. Meillä on sukupolvenvaihdos käynnissä, MM-kisoissa oli kahdeksan ensikertalaista, todella nuoria pelaajia. Pandemia vähän varasti meiltä vuoden tai kaksi, hidasti prosessia.
Mustonen tarjoilee kuvaavan yksilötason esimerkin, pitkäaikaisen luottopelaajansa Jenni Hiirikosken. Suomen joukkueen kokenein pelaaja debytoi MM-tasolla jo 2004 – eräänlainen kehityskaaren kulminaatiopiste nähtiin kotikisoissa 15 vuotta myöhemmin, kun Hiirikoski palkittiin MM-turnauksen arvokkaimpana pelaajana.
− Meidän kapteenilla kehitys vei 15 vuotta siitä päivästä, kun hän sanoi itselleen, että hänestä tulee maailman paras puolustaja. 2019 Espoossa hän oli lopulta se maailman paras puolustaja. Jos meille tulee nyt 16-vuotias tai 18-vuotias pelaaja mukana, he voivat olla kolmekymppisenä parhaimmillaan naiskiekkoilijana, Mustonen pohtii.
Päävalmentaja arvioi viime vuosien kollektiivisen kehityksen olevan osittain myös henkistä. Tämän hetken Naisleijonat tietää voivansa voittaa kenet tahansa. Näin ei ole aina ollut.
− Tänä päivänä pelaajat uskovat siihen. Mun mielestä se muutos tapahtui 2017 MM-kisoissa Michiganissa, kun voitettiin Kanada ensimmäistä kertaa arvoturnauksessa. Ja lopullinen niitti oli Espoo ja hetkeksi voitettu maailmanmestaruus. Kyllä se oli meille yhtä iso asia kuin miesten maailmanmestaruus 95 Globenissa, se henkinen kynnys on ylitetty.
Mustonen muistuttaa siitä tylystä realismista, että olympiakaudella naiskiekkoilun jättiläisten haastaminen on vaikeinta pohjoisamerikkalaisten mittavien panostusten vuoksi. Se ei silti ole syy olla yrittämättä. Pasi Mustonen lupaa, että altavastaajanakin Naisleijonat lähtee nykyään aina voittamaan jokaista peliä, nujertamattomia peikkoja ei vastapuolella enää näy.
− Meillä on koppi täynnä pelaajia, jotka tietävät, ettei me voiteta yhdeksää peliä kymmenestä, mutta yksi riittää oikealla hetkellä. Espoossa me voitettiin kaksi peräkkäisinä päivinä, vaikka joku saksalainen väittää, ettei voitettu.
− Tämä pelaajasukupolvi tietää, että kun kaikki natsaa ja kaikki ovat parhaimmillaan, se on mahdollista. Se todennäköisyyden koko vaan vaihtelee sen mukaan, missä tämä joukkue menee omalla aikajanallaan, Mustonen arvioi.