#Godlamode
”He's our hero. He's a rock star. He's everything for us, our god.”
Teksti: Mika Pukkinen, Kuvat: Samppa Toivonen
Samuel Petras kuvaili ingressin mukaisilla sanoilla joukkueensa maalivahtia Denis Godlaa lehdistön haastattelualueella, kun Slovakia kairasi mitalit vuoden 2015 nuorten maailmanmestaruuskisoissa Kanadassa Ruotsia vastaan pelatussa pronssiottelussa.
Se oli valtaisa yllätys, sillä lähtökohtaisesti joukkue oli valmistautunut ennen turnausta selättämään karsintapeikkoa, eikä kukaan odottanut slovakeilta oikeastaan yhtään mitään. Eivät he itsekään.
Godlan ansiota oli suurilta osin, tai jopa kokonaan, että Slovakia selvisi tuossa turnauksessa historialliseen suoritukseen ja nappasi ensimmäisen mitalinsa nuorten MM-kisoista tällä vuosituhannella. Suorituksellaan Godla nousi yleisön suosikiksi yli kansallisuusrajojen:
Goalie, goalie, goalie!
Äänekkäät Goalie-huudot kaikuivat vain päivää ennen pronssiottelua samassa turnauksessa vajaa kaksikymmentuhatpäisen kanadalaisyleisön suista.
FAKTAT: Denis Godla
- S. 4.4.1995, Kežmarok, Slovakia
- 80 kg / 180 cm
- Nykyinen seura
- Kokkolan Hermes
- Aikaisemmat seurat:
- HC Slovan Bratislava
- HK Spišská Nová Ves
- ŠHK 37 Piešťany
- (HK Orange 20)
- (MHK Kežmarok)
- Saavutukset:
- U20 MM MVP (2015)
- U20 MM Paras maalivahti (2015)
- U20 MM All-Star maalivahti (2015)
- U20 MM Pronssimitali (2015)
Suosionosoitukset olivat osoitettu Godlalle, jota ei Kanadan ja Slovakian välisen puolivälierän jälkeen valittukaan Slovakian joukkueen ottelun parhaaksi pelaajaksi, vaikka hän oli tappiosta huolimatta juuri pelannut huikean ottelun turnauksen isäntäjoukkuetta vastaan.
Kuultuaan Pavol Skalickýn valinnan ottelun parhaaksi pelaajaksi, olivat pukuosaston edustajat lehtereillä yhtä ihmeissään.
− Ihme, ettei Godla saanut tuota, ihmettelivät kommentaattorit televisiossa palkintojen jaon aikaan, kun lopulta koko turnauksen arvokkaimmaksi pelaajaksi ja parhaaksi maalivahdiksi valittua Godlaa ei palkittu parhaaksi kyseisessä ottelussa 39 torjunnasta huolimatta.
Godlanator!
Tuo huuto puolestaan tulee slovakkivahdin nykyisen joukkuekaverin suusta, kun Kokkolan Hermes harjoittelee tammikuisessa aamupäivässä kotiareenallaan Keski-Pohjanmaalla. Vielä yli puoli tuntia varsinaisten harjoitusten jälkeen muutama pelaaja heittelee Godlalle kiekkoa ja showmies esittää tyylilleen ominaisia, hašekmaisiksikin kuvailtuja, torjuntoja ja temppuja.
Kuvausta varten kaukalon nurkka-aukolle viimein saapunut slovakkinuorukainen on varsin tyyni ja hiljainen. Loputkin taustalla harjoitelleesta joukkueesta poistuvat hiljalleen pukusuojien puolelle. Muuten äänettömän hallin hiljaisuuden rikkovat ainoastaan kuvaajan ohjeet slovakialaiselle.
− Olen rauhallinen ja teen joka päivä paljon töitä. En vain urheilussa, vaan yleisesti elämässä. Pidän erittäin tärkeänä sitä, että on nöyrä kaikessa tekemisessään, kuvailee tyynenoloinen 20-vuotias slovakialainen itseään.
Rauhallisen oloisen slovakialaisenkin sisältä löytyy kuitenkin showmies. Olipa harjoituksien jälkeenkin hetki, kun jäähdyttelemässä olleet joukkuetoverit huusivat lehtereiltä kuittailuja jäällä kuvattavana olevalle Godlalle. Siihen nuori veskari reagoi esittämällä heittävänsä mailaa katsomoon joukkuetovereitaan vastapalloon.
No!
Joukkuetoverit huusivat katsomosta vastaukseksi. Eikä showmies jätä koskaan muutenkaan haastetta ottamatta.
− Olemme välillä pitäneet pieniä vichy-kisoja harjoituksissa, ja kyllä Denis on muutaman kerran joutunut niissä maksumieheksi. Taitaa olla niin, että näissä rankkareissa Huttu (Teemu) on tehnyt eniten maaleja Godlalle, Hermeksen kapteeni Jussi Nättinen kertoo.
Vaikka nykyään Godla pystyy jo osallistumaan kisailuihin, oli kielimuuri aluksi ongelma. Saapumisensa jälkeen Godla on kuitenkin ollut henkilökohtaisessa kieliopissa, kun Hermes onnistui järjestämään miehelle asianmukaista kielikoulutusta. Vieläkään englanti ei kuitenkaan taivu kuin vanhalta mestarilta.
− Täällä Kokkolassa on kommunikointi hiukan vaikeampaa, koska en osaa suomea juurikaan, ja vain vähän englantia, mutta etenkin Slovakiassa olen sellainen showmies. Tykkään hiukan esiintyä ja pelleillä joukkuekavereiden kustannuksella ja heidän kanssaan, slovakki avaa sielunmaisemaansa.
Mutta slovakialainen on oppinut kuitenkin vähän suomeakin sen noin puolen vuoden aikana, mitä on maassa viettänyt.
− Olen oppinut perussanat ja kirosanat, Godla naurahtaa.
Eli perisuomalainen tapa opettaa kirosanat ensimmäisenä pätee myös Kokkolassa.
Mutta mistä uusi jäähalli?
Ennen vuosituhannen loppua Slovakian Tatra-vuoriston kupeessa Kežmarokissa saatiin pakkaskelit joulukuun loppupuolella. Kaupungissa, jonka nimi juontaa alkuperäiset juurensa saksalaiseen Käsemarkt-sanaan (juustotori), on lähes joka vuosi jonkinlainen talvi, sillä kaupunki sijaitsee yli 600 metrin korkeudessa ja ilma on ajoittain kylmäkin.
− Täällä (Kokkolassa) on kyllä todella kylmä, slovakialainen hymähtää.
Hän toteaa kotikaupunkinsa, pienen ja historiallisen Kežmarokin, olevan "kesäisempi" kylä kuin Kokkola. Voisi kuvitella, että talviurheilu olisi kaupungissa kuitenkin suosiossa, sillä alue mahdollistaa sen. Muun muassa yksi Slovakian suosituimmista hiihto- ja matkailukeskuksista, Štrbské Pleso, sijaitsee sen välittömässä läheisyydessä. Näin ei kuitenkaan ole, eivätkä kesälajitkaan suosiota kerää.
− Ei siellä ole talviurheilua, eikä myöskään kesäurheilua. Voi varmaan sanoa, ettei siellä ole nykyään urheilua ollenkaan, slovakki kertoo yllättäen.
− Kežmarokissa on lentopallojoukkue ja jalkapallojoukkue, mutta ne pelaavat niin alhaisella sarjatasolla, ettei niitä oikein sarjoiksi voi sanoa. Lähinnä harrastesarjalaisia, hän muotoilee.
Tätä seikkaa ei varmasti helpota sekään, että pienissä kaupungeissa rahaa menee muuhunkin kuin urheiluun. Aina ei ole helppoa löytää rahoitusta isoon projektiin, kuten uuden jäähallin rakentamiseen. Kežmarokissa tämä tuli haasteeksi joitain vuosia sitten, kun paikallinen purkualan yritys kärräsi konearsenaalinsa tontille ja viimeisteli kaupungin ainoan jäähallin maan tasalle.
− Kežmarokissa ei tällä hetkellä ole jäähallia, koska se purettiin. Rahat, jotka uuden hallin rakentamiseen piti käyttää, käytettiinkin johonkin aivan muihin tarkoituksiin, jotka olivat poliitikkojen mielestä tärkeämpiä, slovakkiveskari harmittelee.
− Joskus Kežmarokin edustusjoukkue pelasi muutaman kauden Extraligaa (Slovakian pääsarja), mutta enää siellä ei jääkiekkoa pelata. Hallia ei ole purkamisen jälkeen uudelleenrakennettu, hän huomauttaa.
Kun tuolloin ennen vuosituhannen vaihdetta pieni Denis-poika eleli Kežmarokissa, oli kaupungin jäähalli vielä voimissaan ja kevyt pakkanen paukkui. Tuossa kyseisessä hallissa myös Godla teki ensimmäiset luistimenpiirtonsa jäähän, kun ikää oli ehtinyt kertyä mittariin kokonaista neljä vuotta. Vaikka jääkiekko ei ole Godlan sukulaji, yhteyksiä jääkiekkoon löytyy kuitenkin perheen vanhemmalta Godlalta.
− Isäni pelasi aikoinaan hiukan jääkiekkoa, joten vanhemmat veivät minut myös ensimmäistä kertaa pelailemaan, kertoo nuorempanakin ainoastaan jääkiekkoa harrastanut Godla.
Itseoppinut veräjänvartija
Uransa alkuvaiheessa pelaajat saattavat kokeilla montaakin pelipaikkaa, mutta slovakialaiselle maalivahdin rooli on maistunut aina. Kenttäpelaajavuosia Godlalle ei kertynyt juurikaan.
− Kun aloitin, pelasin vuoden kenttäpelaajana, koska silloin oltiin niin pieniä, että maalivahteja ei ollut. Siitä lähtien olen pelannut aina maalivahtina. En enää taida edes tietää, miltä normaalit pelaajaluistimet näyttävät, koska olen niin tottunut maalivahdin luistimiin, nuorukainen hymähtää.
Kežmarokin ollessa pieni kaupunki, ei joukkuekaan ollut järin suuri: pieni kokoonpano ja rajalliset harjoittelumahdollisuudet tekivät pelaamisesta ajoittain hankalaa. Valmennusosaamista nuorelle Godlalle ei ollut juurikaan tarjolla, joka saattaakin olla selitys sille, miksi slovakialainen esittää vielä tänäkin päivänä mitä erikoisempia torjuntaliikkeitä, joita ei näe enää juuri keneltäkään nykykiekossa.
− Olen ollut aina itseoppija, sillä nuorempana minulla ei ollut juurikaan valmentajia. Nuorempana itselläni oli ainoastaan yksi valmentaja. Hän kertoi aina välillä jotain, mutta pääasiassa kaikki jäi omalle kontolle. En näe, että torjuntatavalla on niinkään väliä. Tärkeää on se, että kiekko pysyy poissa maalista, Godla asettelee.
Nuoren Godlan harjoittelu oli siis melkoisen vapaata, mikä antoi omalle luovuudelle tilaa rakentaa omanlaisensa tavan venyä pikkumustan eteen. Ensimmäistä kertaa näitä opittuja taitoja hän pääsi hyödyntämään paikallisen juniorisarjan ottelussa, jonka lopputulosta mies ei itsekään muista. Se tulos lienee hävinnyt ikuisesti historian syövereihin.
− En muista ensimmäistä kiekkopeliäni oikein hyvin. Sen tosin muistan, että se pelattiin neljänneksellä kokonaisesta kentästä. Lopputulosta en kyllä muista yhtään. Silloin olin kolmannella tai neljännellä luokalla peruskoulussa, joten aikaa siitä on, palailee slovakialainen historiaan.
Näissä ympyröissä Godla kuitenkin kasvoi korkoa aina 15-vuotiaaksi saakka. Vaikka paikka itsessään ei ollutkaan osaamiseltaan se paras paikka, jätti se kuitenkin slovakkiveskarille myös positiivisia kokemuksia.
− Kežmarokin joukkue oli todella pieni, eikä pelaajia ollut kovinkaan paljon, joten siksi olimme aina sarjataulukon häntäpäässä. Se oli kuitenkin itselleni oikeastaan ihan hyvä asia, koska pelit olivat vaikeita ja sain pelata lähes kaikki ottelut silloin, joten arvokasta kokemusta kertyi paljon.
"Muutama viikko lähtömme jälkeen Kežmarokin jäähalli suljettiin kokonaan, eikä sitä ole sen jälkeen enää ollut olemassa."
Godla kavereineen jätti rauniot taakseen
Noihin aikoihin, kun vuosiluvut kääntyivät 2010-luvulle, Kežmarokissa höyryteltiin betoniporia tulille hallin purkamista varten. Ennen kuin jäähalli oli vain kasa romua, ehti Godla kuitenkin siirtymään isompiin ympyröihin, joskin aikataulu meni lopulta kohtalaisen tiukaksi. Slovakkiveskari ehti kuitenkin jättää rauniot taakseen riittävän ajoissa.
− Meitä oli kolme tai neljä kežmarokilaista nuorta pelaajaa, jotka siirryimme HK Spišská Nová Vesiin. Yhdellä meidän siirtyneiden isällä oli kontakteja seuraan, minkä kautta saimme mahdollisuuden siirtyä Spišskáan, taustoittaa Godla siirtoaan.
− Se oli oikeastaan erittäin loistava aika siirtymiselle, sillä muutama viikko lähtömme jälkeen Kežmarokin jäähalli suljettiin kokonaan, eikä sitä ole sen jälkeen enää ollut olemassa, hän jatkaa.
Slovenský rajn vuoristojonon liepeillä sijaitsevassa vajaan 40 000 asukkaan Spišská Nová Vesissä on pitkät kiekkoperinteet. Kaupungin oman kiekkoseuran HK Spišská Nová Vesin juuret juontavat jo 1930-luvulle. Seuran juniorit pelaavat Slovakian pääsarjatasolla ja edustusjoukkue Slovakian Extraligassa, joten kiekkoilulla on edelleen vahva asema kaupungissa.
Myös lähikaupungin Kežmarokin uudet tulokkaat saivat lämpimän vastaanoton uudessa seurassa ja ympyröissä.
− Pääsimme erinomaisesti joukkueeseen mukaan ja meidät otettiin hyvin vastaan. Pääsimme ensin pelaamaan Slovakian pääsarjatasoa omassa ikäluokassamme, eli paikallista yhdeksäsluokkalaisten sarjaa. Siirtyminen oli lopulta hyvin ajoitettu ja viisas siirto, Godla muistelee.
Kyseisellä kaudella Godla pääsi pelaamaan myös paljon ikäistään vanhempien kanssa yhden ottelun, vaikka olikin joissain otteluissa jo aiemmin luukkuvahtina. Sen slovakkinuorukainen pelasi karsintasarjassa, johon HK Spišská Nová Vesin alle 20-vuotiaat tuona kautena joutuivat. Tuossa ottelussa Godla venyi kiekon tielle hyvällä varmuudella.
− Pelasimme karsintaottelun muistaakseni Košicea vastaan ja voittolukemat taisivat olla 5−4. Se oli alle 20-vuotiaiden karsintaa, enkä tuona vuonna saanut paljoa mahdollisuuksia pelata siinä joukkueessa. Kausi meni pääasiassa alle 18-vuotiaiden joukkueessa.
− Ottelua ennen pelasin alle 18-vuotiaiden joukkueessa, mutta seuraavalla kaudella alle 20-vuotiaiden otteluita kertyi jo hiukan enemmän, Godla jatkaa.
"Muistan erittäin hyvin tuon turnauksen. Se oli kauheaa."
Ensimmäiset maajoukkuepelit – "Se oli kauheaa"
Kaudella 2011−12 Godlalle kertyi tilille ensimmäiset maajoukkueottelut Slovakian alle 17-vuotiaiden mukana sen lisäksi, että pelasi enemmän otteluita HK Spišská Nová Vesin alle 20-vuotiaiden mukana. Ensimmäinen maajoukkueturnaus ulkomailla, missä Godla tosin oli ainoastaan luukkuvahtina, ei ollut varmasti kenenkään tuolloin mukana olleen mieleen.
− Muistan erittäin hyvin tuon turnauksen. Se oli kauheaa, Godla hymähtää.
Eittämättä tuloksien puolesta näin voisi päätellä. Hän ei itse torjunut Venäjää vastaan pelatussa turnauksen avausottelussa, mutta se ei aiheuttanut siitä huolimatta hurraa-huutoja, vaikka sitä sai seurata turvallisesti vaihtoaition puolelta.
− Pelasimme Venäjää vastaan, eikä siitä tullut mitään. He olivat ihan eri tasolla. En pelannut tuossa turnauksessa enkä pelissä, mutta sen me hävisimme 14-1.
Tuossa turnauksessa Godla ei saanut vielä maalivahdin paikkaa täytettäväkseen, mutta sitä seuraavassa turnauksessa mies pääsi myös tolppien väliin. Maajoukkuedebyytti tapahtui niin ikään Venäjää vastaan, joten turhan helppoa tonttia slovakkinuorukaiselle ei debyyttiin tarjottu. Hän kuitenkin selvisi siitä kunnialla - ainakin päätöserään asti.
− Tuon turnauksen jälkeen menimme turnaukseen Valko-Venäjälle. Pelimme alkoivat siellä erittäin hyvin ja olimme avausottelussa sielläkin Venäjää vastaan. Kolmen erän jälkeen olimme tappiolla vain 3−0, joten kaikki ylistivät minua, Godla hymyilee.
Mutta loppu on surullisempaa historiaa.
− Kolmannessa erässä venäläiset kuitenkin iskivät viisi maalia kymmeneen minuuttiin, joten minut vaihdettiin pois siinä vaiheessa. Lopulta hävisimme ottelun sitten 9−1, Godla nauraa nyt, vaikka fiilis silloin varmasti olikin hiukan erilainen.
Karsintapeikko nurin putoamissarjassa
Haastava tilanne Slovakian junioreissa ja juniorimaajoukkueissa oli siis myös Godlan ongelma, kun hän pelasi ensimmäisiä maaotteluitaan ja hävisi ne lähes järjestään. 2000-luvun puolivälissä juniorituotanto Slovakiassa seisoi, eikä uusia maan kiekkokykyjä ollut tulossa. Uutena ajatuksena vuonna 2007 syntyi HK Orange 20, joka vastaa käytännössä suoraan maan alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta.
Orange 20 perustettiin siksi, että paikallaan polkevaa juniorituotantoa saataisiin vietyä hiljalleen eteenpäin. Nykyään Orange pelaa pelinsä Slovakian Extraligassa, joskin joukkue pelasi useamman kauden Slovakian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Myöhemmin vastaava formaatti kehiteltiin myös alle 18-vuotiaille pelaajille, joka pelaa ottelunsa nykyään Slovakian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla.
Godla pääsi jo varsin nuorella iällä, 17-vuotiaana, kokeilemaan kykyjään tässä alle 20-vuotiaiden kehitysjoukkueessa ennen vuoden 2013 alle 18-vuotiaiden MM-kisoja. Slovakkinuorukainen näkee projektijoukkueessa paljon hyvää.
− Pelasin muutaman ottelun Orange 20:n kanssa Slovakian toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Projektijoukkue toimii siinä mielessä, että nuoremmat pelaajat saavat alleen haastavampia miesten pelejä. Se on hyvä tapa saada oppia niistä ja se valmistaa tuleviin miesten peleihin, joita kaikilla todennäköisesti on edessään enemmänkin. Mielestäni konsepti on hyvä ja toimiva.
Vuonna 2013 Godla siis pelasi ensimmäisen varsinaisen MM-turnauksensa Slovakian alle 18-vuotiaiden maajoukkueessa Sotšissa. Oppia oli haettu alle 20-vuotiaiden projektista, mutta myös useista harjoitusmaaotteluista Slovakian alle 18-vuotiaiden mukana ympäri mantereen. Pääosa kaudesta 2012-13 kului kuitenkin Spišská Nová Vesin alle 20-vuotiaiden ja seuran edustusjoukkueen mukana.
Maajoukkuevalinnan saanut slovakkinuorukainen ei ollut joukkueensa suorittamiseen järin tyytyväinen Sotšin MM-turnauksessa.
− Se ei mennyt hyvin, Godla naurahtaa.
Tuloksellinen suorittaminen ei ollut kieltämättä kovinkaan erikoisella tasolla. Slovakia hävisi järjestään joka ainoan alkulohkopelinsä. Jopa Saksalle, jonka piti olla se vastus, minkä voittamalla Slovakia olisi selvinnyt lähes jokavuotiseen tapaansa puolivälieriin. Slovakia kuitenkin onnistui pitämään paikkansa korkeimmalla sarjatasolla voittamalla Latvian putoamissarjassa lukemin 5−2 ja 3−2.
Godla kertoo, että miehiä oli sivussa. Paljon.
− Tuossa turnauksessa meillä oli sivussa useita avainpelaajia, jopa viisi tai kuusi heistä. Esimerkiksi Martin Réway ei pelannut, joten joukkueemme ei ollut läheskään parhaimmillaan ja se näkyi tuloksissa. Siitä ei tullut kyllä yhtään mitään, slovakki taustoittaa.
Penkin alle menneen Sotšin MM-turnauksen jälkeen Godla mietti uusia kuvioita tulevalle kaudelle. Vaihtoehtoja oli tuolloin slovakkinuorukaiselle tarjolla, sillä potentiaali ja kyvyt oli jo tuossa vaiheessa ainakin Slovakiassa huomattu. Spišská Nová Vesin pölyt Godla kuitenkin kauden jälkeen suunnitteli pyyhkivänsä.
Slovakialainen jääkiekko on tunnettu maajoukkueensa lisäksi KHL-organisaatio Slovan Bratislavasta. Sen voidaan mieltää olevan eräänlainen koko maan edustusjoukkue, mutta sitä se ei kuitenkaan ole. Slovan on ikään kuin Jokerit Suomessa, joskin Slovanin takana slovakialaiset seisovat huomattavasti laajemmin.
Tuohon organisaatioon Godla siirtyi kaudeksi 2013-14 mahdollisuuden saatuaan.
− Slovanin päästä kyseltiin ja haluttiin minut sinne pelaamaan. Vanha pelaaja-agenttini onnistui asian lopulta järjestämään. En odottanut, että pelaisin paljoa tuolla kaudella, mutta lopulta olin useassa KHL-ottelussakin kakkosmaalivahtina ja pääsin joukkueen kanssa Venäjälle, slovakki kertoo.
Novosibirskiin - "Hän ei koskaan pääse perille"
Slovakkinuorukaisen KHL-puolen pelit jäivät tuolla kaudella pelaamatta, mutta kakkosvahtina hän istui useammassakin ottelussa. Eräs Venäjän reissuista, johon hän sai pikakomennuksen kakkosvahdiksi, ei mennyt aivan putkeen. Mies ei ollut matkan aikana aina perillä edes siitä, mitä kello on. Skolko seychas vremeni, eli suomeksi "mitä kello on", olisi liennyt ihan hyvä kielitaidollinen seikka osata.
Lievästi hymyilevä Godla hörppäsi hieman kokista kokkolalaisessa ravitsemusalan liikkeessä ja aloitti tarinan matkastaan Siperiaan.
− Slovan oli pelaamassa Venäjällä, mutta jäin itse tuolloin kotiin. Siellä eräässä ottelussa ykkösmaalivahtimme kuitenkin loukkaantui, joten he soittivat, että sinun pitää lähteä Venäjälle nyt tältä istumalta ja aivan yksin. Silloin en osannut oikeastaan ollenkaan muita kieliä, eikä minulla ollut kokemusta matkustelusta muutenkaan kummoisesti, Godla aloittaa tarinoinnin.
Joukkueen sisältä ei löytynyt juurikaan uskoa siihen, että Godla koskaan peliin saapuisi. Kieltämättä se ei lähtökohtia peilaten ollut edes todennäköisin vaihtoehto.
− Minulla oli matkassa kaksi pelaajalaukkua, kolme kappaletta mailoja ja muut tarvikkeet, joita pelaaminen vaatii. Minun täytyi lentää yksin Novosibirskiin saakka, joka siis sijaitsee kaukana Bratislavasta. Joukkueen sisältä tuli kuittia, että en koskaan pääse sinne perille, Godla nauraa.
Moskovan lentokenttäkompleksit ovat kohtalaisen kookkaita, minkä Godla joutui tuolloin toteamaan. Nuori slovakkiveskari koitti parhaansa mukaan suunnistaa oikeaan paikkaan, mutta aivan kaikki ei mennyt suunnitelmien mukaan.
− Moskovassa piti vaihtaa lentokonetta ja siellä oli noin 50 lähtöselvitystiskiä, jotka olivat lennoille pois Venäjältä ja varmaan noin sata lennoille Venäjän sisällä. En tiennyt yhtään, mihin pitäisi mennä. Lisäksi kelloni oli vielä Slovakian ajassa, enkä tiennyt oikeaa aikaakaan, huvittunut Godla jatkaa reissutarinaansa.
Jos kello on vinossa pari tuntia, saattaa se lentokentällä olla jokseenkin surullinen asia. Paikallisen moppausalan firman edustaja kuitenkin pelasti slovakialaisen nuoren veräjänvartijan pulasta lentokentällä.
− Luulin koko ajan, että lentoon on vielä viisi tuntia, vaikka siihen todellisuudessa oli ilmeisesti ainoastaan noin kolme tuntia. Siivooja lopulta kertoi minulle, että aikaa on vähemmän kuin oletin. Lisäksi tavarat piti viedä toiseen paikkaan kuin normaalisti, sillä laukut olivat poikkeuksellisia ja tarvitsivat erillisen hyväksynnän. Koneeseen selvisin kymmenen minuuttia ennen nousua ja pääsin lopulta perille.
Vaikka kauteen mahtui kommelluksia, toi se slovakkinuorukaisen arsenaaliin paljon uutta. Valmennus oli aiempaa laadukkaampaa ja pelikaverit kokeneempaa kalustoa, joka takasi paremmat olosuhteet kehittymiseen.
− Kausi Slovanissa kehitti paljon, sillä pääsin harjoittelemaan ja pelaamaan kokeneiden ja vanhempien pelaajien kanssa samassa joukkueessa. Sitä kautta sain paljon uutta pelaamiseen, mutta erilaisten pelireissujen ja organisaatiossa toimimisen yhteydessä kasvoin myös ihmisenä, slovakialainen näkee.
Fiilaten ja höyläten – kuviot kuntoon Orange 20 mukana
Toinen kausi Slovanissa, kausi 2014−15, on varmasti Godlan päällimmäinen muisto uralta, vaikka saman asian ottaisi esiin 20 vuoden päästä uudelleen. Syksyllä Slovakian alle 20-vuotiaiden maajoukkue aloitti hiljalleen valmistautumisensa kohti vuodenvaihteen nuorten maailmanmestaruuskisoja Kanadassa.
Keskinäisissä harjoituksissa olivat mukana tällä kertaa lähes kaikki kynnellekykenevät, vaikka Pohjois-Amerikassa pelaavat slovakit tulivatkin mukaan kokoonpanoon vasta joulun alla. Tällä kertaa avainpelaajia ei kuitenkaan ollut poissa kokoonpanosta siinä määrin, mitä esimerkiksi Sotšin turnauksessa, joka meni rankasti penkin alle tältä sukupolvelta.
Valmistautuminen sisälsi otteluita Orange 20:n mukana, jotka olivat slovakkinuorukaisen mieleen. Tällä kertaa he pysyivät ajoittain hyvinkin mukana peleissä.
− Syksyn pelasin Orange 20:n mukana. Ottelut menivät hyvin ja yritimme parhaamme mukaan kehittää itseämme nuorten maailmanmestaruuskisoja varten. Yleensä pelit ovat liian epätasaisia, mutta tuolloin vain muutama ottelu päättyi rumilla lukemilla kaverin eduksi.
− Hyvää oli myös se, että sain pelata useimmat ottelut, joten siitä oli paljon hyötyä ajatellen tulevaa turnausta, Godla summailee.
"Jos olisin Suomi-ottelussa joutunut vaihtopenkille kesken ottelun, niin olisin varmasti menettänyt ykkösmaalivahdin paikan."
Tuskin kukaan lähti lyömään rahojaan likoon Slovakian puolesta vuoden 2015 alle 20-vuotiaiden maailmanmestaruusturnaukseen, jos peilasi tämän vuosituhannen aiempia suorituksia. Voittoyhdistelmänä vedonlyöntifirmat olisivat antaneet varmasti muhkean kertoimen mitalikolmikolle Kanada, Venäjä ja Slovakia.
Slovakialaiset lähtivät perinteisellä tavoitteella tähän turnaukseen, eikä kukaan varmasti Godlan mainitsemaa enempää odottanut tai vaatinut.
− Yleensä tavoitteemme on joka vuosi päästä puolivälieriin, ja sen asetimme tavoitteeksi myös vuoden 2015 nuorten MM-turnaukseen, hän paketoi tavoitteen.
Slovakian ensimmäinen ottelu ei ollut sieltä helpoimmasta päästä. Avausottelussa vastaan asettui vaahteranlehtipaidat, eli jääkiekon suuri ja mahtava Kanada. Slovakit hävisivät tuon ottelun rumilla 8−0-lukemilla, mutta Godla ei jäänyt sitä murehtimaan.
− Ottelu Kanada vastaan oli todella vaikea, eikä meillä ollut oikeastaan mitään mahdollisuuksia. Se oli meidän ensimmäinen ottelumme Kanadassa Kanadaa vastaan, joten heillä oli myös kotietu. Se ottelu meni lähinnä ihmetellessä areena ja pohtiessa, että mitäs täällä oikein tapahtuu, hän nauraa vuosi turnauksen jälkeen.
Lohko A:n ensimmäisten otteluiden jälkeen Suomella oli allaan hyvä taistelu Yhdysvaltoja vastaan ja Slovakialla puolestaan ruma tappio isäntäjoukkuetta vastaan. Joukkueilla oli lähtökohtaisesti kohtalaisen suuri tasoero, joten olisi voinut odottaa, että Suomi voittaisi maiden keskinäisen kohtaamisen joukkueiden turnauksen toisessa ottelussa. Itse asiassa nämä olivat Suomelle kategoriassa varmat pisteet.
Slovakian kopissa oltiin kuitenkin aivan toista mieltä. Valmistautuminen hoidettiin eri tavalla kuin Kanada-otteluun.
− Puhuimme Kanada-ottelun jälkeen, että haluamme seuraavassa ottelussa pelata tasapainoisesti, ettei vastaavaa pääsisi tapahtumaan. Jos olisin Suomi-ottelussa joutunut vaihtopenkille kesken ottelun, niin olisin varmasti menettänyt ykkösmaalivahdin paikan. Emme odottaneet, että voittaisimme Suomen tasoisen joukkueen, mutta onnistuimme siinä.
Niin siis kävi, että Slovakia nappasi 2-1-voiton Suomesta varsinaisella peliajalla, joka mutkisti Suomen taivalta turnauksessa ja toisaalta helpotti Slovakian omaa. Ottelun voitto oli suurilta osin Godlan ansiota, sillä slovakki venyi kiekon tielle 37 kertaa, kun virkaveli Juuse Saros selvisi toisella maalilla ainoastaan kymmenellä torjunnalla.
- En niin ajattele, kuka siellä on maalissa, vaikka tuollainen kaveri olisikin. Yritän vain saada laukauksen lähtemään mahdollisimman nopeasti, yli vuosi turnauksen jälkeen Godlan kekkereiden MVP:nä muistanut Suomen Jesse Puljujärvi toteaa.
Slovakit jäivät seuraavassa ottelussa Yhdysvaltoja vastaan pahasti jalkoihin, sillä jenkit nuijivat Slovakian 3-0-lukemin. Ottelu olisi voinut silti mennä tuloksellisesti surkeamminkin, sillä Godla joutui tuossa ottelussa torjumaan 42 kiekkoa. Yhdysvaltojen jälkeen tuli kuitenkin Slovakialle se ottelu, jonka sen pitäisikin voittaa, eli ottelu Saksaa vastaan. Slovakit hoitivat sen kunnialla ja lopulta kolme pistettä irtosi 5−2-lukemin.
Ottelu ei ollut kuitenkaan Slovakialle helppo pala, mutta se otti tärkeät kolme pistettä. Positiivisia uutisia tuli myös toisesta lohkosta.
− Saksa-peli oli meille aika vaikea, koska tiesimme, että voitolla voisimme saada edes pienen mahdollisuuden puolivälieräotteluun. Ajattelimme ennen ottelua, että tulemme pelaamaan Venäjää vastaan puolivälierässä, mutta Tšekki onnistui voittamaan Venäjän ja näin ollen vastaan tulikin Tšekki. Se toki sopi meille.
Historiallinen hetki
Vaikka vastus oli lähtökohtaisesti helpompi, niin Slovakia lähti otteluun altavastaajana. Se kuitenkin pystyi hyödyntämään parhaiten omaa osaamistaan, eli puolustuspelaamista ja Godlan maalivahtitaitoja. Tšekki kaatui puolivälieräottelussa lukemin 3−0 ja Godla torjui 34 kiekkoa nollapelinsä eteen.
Viimeistään tässä vaiheessa viimeisetkin heräsivät Godlan maagisiin otteisiin turnauksessa. Jälleen kerran hän pystyi olemaan voiton takuumies ja johdattamaan joukkueensa mitalipeleihin. Vaikka välierässä tuli vastaan jälleen isäntäjoukkue Kanada, jota vastaan Slovakian mahdollisuudet olivat laihat, niin mitalipelipaikka oli Slovakialle jo kova suoritus.
− Kun lähdimme Tšekkiä vastaan, niin uskoimme itseemme ja siihen, että meillä on mahdollisuus voittaa tämä ottelu ja selvitä mitalipeleihin. Kun tiesimme, että Kanada tulee vastaan välierässä, niin tavoitteemme oli vain pelata tasapainoinen ottelu ja tehdä parhaamme.
Lopputuloskin välierässä miellytti, vaikka numerot eivät olleetkaan Slovakialle suotuisat.
− Lopulta hävisimme Kanadalle vain 5−1, eli se meni hyvin, ottelussa 39 kertää kiekon tielle venynyt Godla nauraa.
Välierän jälkeen Slovakialla oli edessään pronssiottelu Ruotsia vastaan. Ruotsalaiset olivat alusta asti puhuneet ainoastaan kultamitalista, joten pronssiottelu oli länsinaapurillemme karvas pettymys. Slovakian pukusuojien syövereissä tämä oli tiedostettu ja se käytettiin armotta hyväksi.
− Ruotsalaiset olivat täysin varmoja, että he menevät finaaleihin asti, mutta hävisivät välieräottelun. Tavoitteemme oli käyttää sitä hyväksi ja iskeä muutama nopea maali heti ottelun alkuun. Se loisi meille uskoa, että pystymme voittamaan tämän ottelun, Godla avaa valmistautumista Juniorkronoria vastaan.
Ajatus toimi kuin se kuuluisa junan vessa ja Slovakia siirtyi reilussa kolmessa minuutissa 2-0-johtoon David Soltesin ja Mislav Rosandićin maaleilla. Vaikka Ruotsi pääsi vielä ensimmäisen erän aikana tasoihin, pystyi Slovakia silti rakentamaan peliä ja pysymään ottelussa mukana.
Otteluun saatiin ratkaisun makua aivan toisen erän lopussa, kun Julius Bergman täräytti mailalla Slovakian Patrik Koyšia kupoliin. Tästä seurasi Slovakialle viiden minuutin ylivoima, jonka se onnistui hyödyntämään kolmannen erän alussa, kun Skalický pääsi laittamaan kiekon pussiin Réwayn hienosta esityöstä.
Loppu on historiaa ja Slovakia kesti Godlan johdolla Ruotsin jokaisen yrityksen kolmannessa erässä. Lienee kohtalon ivaa myös se, että 4−2-lukemat tyhjään maaliin viimeisteli juuri toisen erän lopulla kolatuksi joutunut Koyš.
Ennen tuota vuoden 2015 pronssiotteluvoittoa Slovakia oli napannut mitalin nuorten MM-kisoista viimeksi vuonna 1998. Historiallinen mitali maistui koko joukkueesta varsin herkulliselta.
− Emme aluksi tietenkään uskoneet, että olimme pystyneet saavuttamaan mitalin nuorten MM-kisoissa. Ottelun jälkeen fiilis oli aivan hurja ja alkoi hiljalleen valaistua, miten uskomattoman ja historiallisen saavutuksen saimme, kun voitimme ottelu, Godla muistelee.
Lopulta Godlan huikeat otteet turnauksessa nostivat hänet yleisön suosikiksi. Olipahan hänellä jopa oma tunniste #Godlamode, hän voitti pronssimitalin, oli turnauksen paras maalivahti, turnauksen arvokkain pelaaja ja lunasti paikan myös turnauksen tähdistöjoukkueessa.
Tuntemattomuudesta komeetan tavoin koko yleisön tietoon noussut Godla jaksaa edelleen hämmästellä koko pariviikkoista Kanadassa.
− Oli todella hienoa olla siinä asemassa joukkueena ja henkilönä. Sitä ei ymmärrä varmaan pitkään aikaan, mitä kaikkea sai aikaiseksi kyseisessä turnauksessa. Suoritukseni oli kiinni myös joukkueen pelistä ja puolustus pelasi loistavasti, mikä antoi mahdollisuuden pelata sellaisen turnauksen, jonka pelasin, slovakialainen jakaa kiitosta myös joukkuetovereiden suuntaan.
Finanssipoliittista Jaakobin painia
Kauan ei slovakialainen ehtinyt lasketella pronssimitalin jälkeen, kun arki taas koitti Slovanin riveissä. Tällä kertaa Godla kuitenkin pääsi jo pelaamaan KHL-joukkueen riveissä ensimmäisen ottelunsa Moskovan Dinamoa vastaan. KHL-pelejä mies ei kuitenkaan saanut kovinkaan montaa alleen, vaan pääosa kevätkaudesta kului ŠHK 37 Piešťanyn riveissä pelatessa Extraligaa.
Talousongelmien kanssa viime kaudella paininut Slovan ei ollut tuohon aikaan ehkä se miellyttävin paikka pelata, vaikka KHL-kokemusta olisi tilille saanutkin. Tuohon aikaan oli jo lähes varmaa, että Slovan ei lähde kauteen 2015−16 ollenkaan, mutta onnistui kesän aikana korjaamaan tilanteen kuitenkin toisin.
− Silloin Slovanissa oli talousongelmia ja useita muitakin pelaajia lähti tuolloin pois kesken kauden ja kauden jälkeen. Ne olivat haastavia aikoja meille kaikille. KHL-debyytti Dinamoa vastaan oli osaltani ihan hyvä, mutta muuten Slovanissa pelaaminen oli tuolloin hankalaa, koska silloin meillä oli vain vähän pelaajia ja olimme viimeisiä, Godla myöntää.
Kokonaisuutena kevätkausi ei kuitenkaan ollut jatkumoa Kanadan MM-turnauksen loisteliaisuudelle, vaan arkiset haasteet tulivat vastaan jokaisen kulman takana.
− Kevätkausi oli ylä- ja alamäkeä. Matkustin paljon Bratislavan ja Piešťanyn väliä. Pelasin kevätkaudella kummassakin joukkueessa aika ajoin. Oli vaikea tottua harjoituksiin kahdessa paikassa. En päässyt lopulta pelaamaan KHL:ssä montaa peliä, mutta tein niissä aina parhaani ja koitin sitä kautta kehittyä pelaajana.
Kun peilaa siihen, mitä kaudella 2014−15 tapahtui Godlan kiekkouralla, oli vaikea uskoa, että mies löydettäisiin Suomen toiseksi korkeimmalta sarjatasolta Mestiksestä syksyllä 2015. Se ei ollut slovakialaisen alkuperäinen ajatuskaan, mutta kun kausi oli jo alkanut, täytyi tehdä ratkaisuja. Kokkola valikoitui vaihtoehdoksi, kun aika oli kortilla.
− Tavoite oli pelata jossain paikassa Slovakian ulkopuolella. Aluksi suunnitelmani oli pelata Amerikassa ECHL:ssä, mutta se asia ei lopulta edistynyt mihinkään. Alkoi olla jo syyskuu ja myöhä kauden osalta, joten piti tehdä ratkaisuja. Ystäväni sai kontaktin agentilleni ja sain mahdollisuuden tulla tänne Kokkolaan ja käytin sen, Godla taustoittaaa siirtymistään Mestikseen.
Suomessa uutinen otettiin vastaan hiukan yllätyksenä, mutta positiivisena sellaisena. Mestiksen hiukan inflaatiota kokenut imago sai yksin Godlan myötä jo paljon nostetta ja mielenkiintoa, sillä persoonana hän lienee Suomen divisioonissa mielenkiintoisin persoona vuosiin.
Myös Kokkolassa uutinen otettiin iloisena vastaan.
− Olin totta kai todella innoissani, että saatiin tällainen mielenkiintoinen kaveri tänne Kokkolaan. Miehen historian jos tuntee, niin tietää, että potentiaalia hänellä on vaikka mihin, Hermeksen maalivahtivalmentaja Jens Friis tiivistää päällimmäisiä fiiliksiään slovakkiveskarin saapumisuutisesta.
− Jo ennen uutisen julkaisemista olin etukäteen vähän kuullut, että tällainen kaveri voisi olla tulossa. Aivan positiivisella mielellä otimme vastaan pojan joukkueeseen. Se on tuo meidän oma Peksi, Hermes-kapteeni Nättinen heittää.
"Pitäisiköhän sen syödä jotain"
"Pitäisiköhän sen syödä jotain"
Uutispommin jälkeen Godla vihdoin laskeutui syksyllä Kruunupyyssä sijaitsevalle Kokkola-Pietarsaaren lentokentälle. Vastaanottamassa ei kenties ollut paraatia, mutta ovathan kokkolalaiset ehtineet järjestää miehelle sittemmin jopa lempinimikilpailun, josta miehelle leivottiin nimeksi Godlanator.
Kun Godla aikoinaan saapui Kokkolaan, ei hänelle saapumisillaksi oltu onnistuttu vielä järjestämään omaa asuntoa kaupungista. Niinpä Godla vietti ensimmäisen illan vieraissa. Hermes-kapteeni Nättinen muistelee Godlan saapumispäivää huvittuneena.
− Godlalla ei ollut ensimmäisenä päivänä vielä kämppää, kun hän tänne Suomeen tuli. Herra vietti sitten minun ja Juntheikin (Jesse) kanssa samassa kämpässä ensimmäisen päivän ja yön. Meillä oli vaikeuksia kommunikoida, kun Godla ei osannut kuin pari sanaa englantia ja oli aluksi toki muutenkin vähän arka. Joitain käsimerkkejäkin siinä koetettiin käyttää, Nättinen kertoo.
− Jossain vaiheessa iltaa meinasimme laittaa iltapalaa ja mietimme, että pitäisiköhän sen syödäkin jotain. Ennen kauppareissua koitimme kysyä, mitä herra haluaisi suuhun laittaa, mutta mitään selkeää siihen ei saatu. Jotain meidän omaa siinä illasta tehtiin ja kyllä se sitten miehelle maistui, Nättinen nauraa.
Seuraavana päivänä saapumisesta Godla sai kuitenkin majan alleen, jossa tulisi "koisailemaan" ainakin tämän kauden loppuun saakka. Vaikka aluksi kielimuuri oli merkittävä ongelma, on Godla hiljalleen sopeutunut Keski-Pohjanmaan keskuksen elämään. Jääkiekko on keskiössä slovakialaisen elämässä.
− Keskityn lähinnä pelaamaan jääkiekkoa, enkä opiskele täällä. Vapaa-aikana lähinnä rentoudun ja oleilen, mutta joskus käyn kaupungilla. Nyt kun tyttöystäväni asuu täällä, käyn enemmän kaupungilla hänen kanssaan.
Hermeksen mukaan mies pomppasi saapumistaan seuraavissa treeneissä. Joukkueen maalivahtivalmentaja Friis näki miehessä paljon hyvää, joskin joitain ongelmiakin oli korjattavana, kun slovakialainen joukkueeseen saapui.
− Hänellä oli aluksi näitä slovakkityylisiä ongelmia. Suurin ongelma oli se, mikä muillakin valmennettavillani entisen itäblokin maalivahdeilla on ollut, eli kauhea kiire oli joka paikkaan. Ensin piti opettaa, ettei siellä tarvitse laidan läpi yrittää juosta, Friis naurahtaa.
− Määrätyt osa-alueet olivat kuitenkin erittäin hyviä jo silloin. Esimerkiksi kädet olivat loistavat. Kokoa miehellä ei ole kuitenkaan liikaa ja siksi hänen täytyy liikkua enemmän, jolloin hän pääsee lähemmäs kiekkoa ja on siten peittävämpi, Friis jatkaa.
Friisin näkemykset valmennuksesta lienevät kuitenkin Godlan mieleen, joka kertoo melko paljon oppineensa itse. Ennen muuta slovakialainen on tunnettu varsin erikoisista torjunnoistaan, eikä Friis niitä lähtenyt suotta karsimaan pois, vaikka ne eivät kaikkien papereissa välttämättä olisikaan kriteeristön kärkipäässä.
− Niiden vuosikymmenien aikana, kun olen valmennusta tehnyt, niin olen oppinut, ettei pidä karsia hyviä asioita pois, vaikka ne eivät aina välttämättä suoraan miellyttäisikään, Friis näkee.
− Joku olisi varmaan Godlaltakin lähtenyt karsimaan lähes kaiken pois, koska hänellä ei mennyt kaikki paperinivaskan mukaan. Ajattelen niin, että otetaan ne määrätyt pahat asiat pois, mutta jätetään vanhasta se hyvä, mitä voidaan ottaa irti. Ne luovat oman torjuntatavan, Friis pyörittelee.
"If you don't win, I will kill you!"
Kohti pudotuspelejä - "If you don't win, I will kill you!"
Godla on näyttänyt godlamaisia otteitaan myös Mestiksen puolella, kun kausi on edennyt. Vastustaja toisensa jälkeen on joutunut toteamaan, että Hermes-veskari pystyy parhaimmillaan kohtalaisen huikeisiin suorituksiin.
Esimerkiksi TUTO joutui tämän kotijäällään toteamaan tammikuun puolivälissä, kun vierailija Hermes nipisti turkulaisilta pisteen. Suoritus onnistui Godlan johdolla, sillä maalivahti venyi 55 kertaa kiekon eteen ja päästi ainoastaan yhden osuman taakseen.
− Hän on pelannut ennenkin isojen yleisöjen edessä, eikä ota muutenkaan turhaan paineita mistään. Se näkyy hänen otteissaan, joukkueen maalivahtivalmentaja kehaisee slovakialaista.
Myös mies itse näkee itsensä hyvin samankaltaisena.
− Pelissä yritän pysyä rauhallisena, keskittyneenä ja motivoituneena riippumatta siitä, mitä tulostaulu näyttää. Jos minulle tehdään maali, niin en hätkähdä siitä, vaan jatkan pelaamista, hän summaa.
Mutta voiko tämän kontrolloidun keskittymisen sitten jokin seikka rikkoa?
− Ennen kuin menen jäälle, aloitan pukemisen aina oikealta puolelta ja oikeasta luistimesta. Muuten en saa oikeaa latausta peliin ja silloin menee huonosti, slovakialainen hymyilee.
Godla ei siis turhaan stressaa, vaikka pukuosastolta laitettaisiin voittopaineita nuorukaisen niskaan. Showmies Godla nauttii enemmän tilanteessa, jossa pääsee torjumaan ja pelaamaan omimmillaan. Siksi ripaus huumoriakin on hyvä heittää ennen peliä.
− Tuossa jokunen viikko sitten menimme yhteen peliin, jossa oli jaossa meidän kannalta äärimmäisen tärkeät pisteet. Sanoin Godlalle ennen ottelua, että: "If you don't win, I will kill you". Hän ei ottanut siitä mitään paineita, vaan me voitimme pelin ja otimme täydet pisteet, Friis nauraa.
Hermeksen uusi aika Mestiksessä alkoi viime syksynä hiukan kangerrellen, mutta nyt joukkue roikkuu pudotuspelipaikassa hyvin vahvasti kiinni. Hiljalleen enemmän ja enemmän pisteitä napsinut kokkolalaisnippu tähtääkin nyt mestaruusjahtiin, kun runkosarjan loppu häämöttää nurkan takana.
Godlalta löytyy luottoa, että tällä kokoonpanolla mennään keväällä pitkälle. Slovakialainen tietää myös ne asiat, joissa vielä pitää parantaa.
− Kausi on ollut mukava, mutta aika haastava tähän mennessä. Otteet ovat vaihdelleet aika paljon ja puolustuksessa meidän pitäisi parantaa, mutta aina siihen on mahdollisuus kauden edetessä. Tavoite on totta kai päästä pudotuspeleihin ja menestyä siellä, Godla summaa kautta lyhyesti.
− Olen oppinut täällä paljon uutta, sillä täällä ovat uudet paikat ja ihmiset. Pelityyli on hyvin erilainen, mitä Slovakiassa. Se luo myös omat haasteensa. Kausi on auttanut paljon pelaajana ja olen pyrkinyt saamaan jatkuvasti uusia asioita peliini, slovakialainen jatkaa.
Uusi joukkue on ollut myös persoonien kannalta slovakkinuorukaisen mieleen.
− Joukkuehenki on hyvä, eikä ongelmia ei ole ollut ollenkaan kenenkään kanssa. Meillä on paljon nuoria pelaajia, mutta hyviä sellaisia. Uskon, että voimme mennä pitkälle, maalivahti valaa uskoa.
Meni Hermes miten pitkälle tahansa tämän kauden Mestiksessä, on todennäköistä, että Godla siirtyy isompiin ympyröihin kauden päätteeksi. Mikä se tuleva paikka sitten on, sitä ei tiedä mies itsekään. Tähtäin on kuitenkin aseteltu korkealle. Kun potentiaalia on, miksi pitäisi olla liian vaatimaton?
− Varmasti kaikki pelaajat haaveilevat nuorempana pelaamisesta isoissa sarjoissa kuten NHL:ssä. Se on myös oma haaveeni ja tavoitteeni. Uskon, että olen tällä hetkellä oikealla tiellä sinne. Se ei ole helppo tie, mutta pitää edetä koko ajan ylöspäin. Ensimmäinen askel on saada sopimus Liigasta ja siitä on hyvä jatkaa eteenpäin urallaan, Godla kertoo suunnitelmistaan.
Godla on mielenkiintoinen persoona, joka nousi Kanadan nuorten MM-kisoissa maailmankartalle. Kuinka tämän miehen omaperäisen torjuntatyylin ja persoonan voisi tiivistä hyvin lyhyesti muutamalla sanalla? Hermeksen maalivahtivalmentaja Friis on onnistunut siinä aika hyvin.
− Dominik Hasekillekin aikoinaan sanottiin, että et torju tyylillä. Hän totesi siihen, ettei sillä tyylillä ole väliä, kunhan se kiekko ei mene maaliin. Godlassa on mielestäni hyvin paljon samaa.
