HC TPS järjesti viime perjantaina Pride-teemaisen ottelun antaakseen tukensa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille.
Kun ensimmäisen kerran kuulin ideasta, en pitänyt sitä juuri minään. Omaan läheiseen kaveripiiriini on vuosikymmeniä kuulunut sateenkaariporukkaa ja liikun lähes yksinomaan porukoissa, joissa kukaan ei voisi kuvitellakaan olevansa vähemmistöjen oikeuksia vastaan.
Emmekö me yhteiskuntana muka ole päässeet tästä jo yli? Eivätkö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt jo hyväksytä porukkaan siinä missä muutkin?
Ajattelin Pride-pelistä, että se oli järjestävältä taholta puolitylsää huomionkalastelua. Eihän kukaan vuoden 2018 Suomessa voisi ääneen sanoa olevansa mitään muuta mieltä kuin Priden puolella.
Ajattelin, että ehkä ottelu järjestettäisiin Pride-kulkueen tyyppisellä positiivisella ja värikkäällä karnevaaliteemalla. Eihän muunlaiselle ollut tarvetta.
Sitten ottelumainokset pullahtivat someen ja todistivat minun olleen täysin väärässä.
+++
Ensimmäiseksi paikalle someen tulivat netin perusääliöt syyttämään Tepsiä "homostelusta" ja jo sinällään todistivat teemaottelun tarpeelliseksi. Enemmän kiinnitin kuitenkin huomiota niihin, jotka arvostelivat Pride-teemaa ja käskivät "keskittymään olennaiseen" eli jääkiekkoon.
Vuosien varrella liigajengit ovat antaneet otteluilleen vaikka mitä teemoja: naistenpäivä, Oktoberfest, itsenäisyyspäivä, Roosa nauha -ottelut, koulukiusaamisen vastaiset pelit. Esimerkkejä on pilvin pimein. Vuonna 2016 Jukurit pelasi HIFK:ta vastaan Movember-teemalla; seuraavana vuonna Ilveksellä oli KalPaa vastaan Halloween-teema. Käskikö kukaan keskittymään olennaiseen? Ei.
Sateenkaariväestö sen sijaan halutaan yhä sulkea omaan lokeroonsa, jolla ei ole asiaa täysin arkipäiväisiin paikkoihin kuten lätkämatseihin.
Ajatus siitä, että sateenkaariliike olisi jääkiekosta täysin erillinen asia, ei kestä päivänvaloa. Liigassa pelaajia on nelisensataa. Siihen määrään mahtuu valtava määrä erilaisia ihmisiä. On korkeakoulutettuja ja koulut kesken jättäneitä, malli-isiä ja vaimonhakkaajia, homoja ja heteroita. Joku todennäköisesti käyttää kokaiinia vapaa-ajallaan, toinen katsoo telkkarista pelkkiä luontodokumentteja.
Ihmisiä ne ammattijääkiekkoilijatkin ovat.
Eri arvioiden ja tutkimusten mukaan muita kuin heteroja on väestöstä noin 5-10%. Ammattiurheilijoiden keskuudesta kukaan ei ole tutkimusta tehnyt, mutten keksi yhtään syytä, miksi prosentti olisi nolla. Toisin sanoen sinun lempijengissäsi voi hyvinkin pelata yksi tai useampi tyyppi, joka ei olekaan heteromies.
Mahtaako Pride heidän mielestään olla epäolennainen?
+++
Pride-teeman signaalin tärkein kohderyhmä ovat mielestäni kuitenkin tulevat pelaajat. Suomalaisen kiekon vankkumattomana fanina en halua, että yksikään nyt kasvava Teemu Selänne tai Patrik Laine jättää lätkän nuorena siksi, ettei koe seksuaalisuutensa takia kuuluvansa porukkaan.
Seksuaalivähemmistöön kuuluvia urheilijoita, jotka ovat kertoneet suuntautumisestaan julkisesti, on vain kourallinen. Miesten jääkiekon puolella kuuluisin tapaus lienee vuonna 2010 auto-onnettomuudessa menehtynyt julkisesti homo Brendan Burke, joka oli Toronto Maple Leafsin GM:n Brian Burken poika ja pelasi – ei NHL:ää, ei edes AHL:ää tai Liigaa, vaan yliopistolätkää.
Nyt kasvavilla sateenkaariporukkaan kuuluvilla junioripelaajilla ei ole ainuttakaan kaltaistaan esikuvaa ammattilaisjäillä, vaikka sellaiselle varmasti olisi kysyntää.
Lätkä ei ole muusta maailmasta erillinen osa. Se on yritystoimintaa, harrastustoimintaa ja kulttuuria. Lätkä muokkaa sitä, millaisessa maailmassa elämme – ja koemme elävämme.
Sen lisäksi jääkiekko on joukkuelaji. Maailman paras kiekkoilija ei ole kentällä mitään ollessaan yksin. Jääkiekon luonteeseen urheilulajina sisältyy oletus siitä, että kaikki ovat tervetulleita yrittämään ja vain yhdessä tekemällä voidaan menestyä.
NHL:ssä julkaistiin vuonna 2012 Brendan Burken innoittama kampanja, joka tähtää homofobian hävittämiseen ammattilaisurheilusta. Kampanjan slogan kuuluu: "If you can play, you can play." Vapaasti suomennettuna: Jos osaat pelata, saat pelata.
Ja jos se ei ole jääkiekossa olennaista, en tiedä, mikä on.
Keskitytään siis tärkeimpään: siihen, että kaikki halukkaat saavat osallistua lätkän pelaamiseen ja kulttuuriin riippumatta sukupuolesta, seksuaalisuudesta, ihonväristä tai muusta epäolennaisesta.
Tuuli Määtän jääkiekkokulttuuriin keskittyvää Paitsiossa-palstaa julkaistaan joka toinen sunnuntai.