Keskiviikkoisessa ottelussa Ilveksen vieraana HIFK:n hankala alkukausi näkyi varsinkin ensimmäisessä erässä. Joukkue tuli otteluun varovaisesti, virkamieskiekkomaisesti ja jossain määrin jopa välinpitämättömästi. Ja tämä jos mikä on hälyttävä merkki.
Virheiden pelko paistoi Lappiin saakka pelaajista ja maalintekopaikoissa puristettiin mailaa rystyset valkoisina.
Nämä ovat seurausta siitä, että voittoja ja onnistumisia ei ole vielä tullut. Asiaan on vaikuttanut iso poissaololista.
Loukkantumisten takia katseet ovat kiinnittyneet ruotsalaiskaksikkoon, Erik Thorelliin ja Patrik Carlssoniin. Ruotsalaiset hankittiin HIFK:hon tekemään tulosta, tekemään maaleja ja johdattamaan joukkuetta. Näin ei ole tapahtunut.
Thorellin ja Carlssonin tehot kuudessa ensimmäisessä runkosarjan ottelussa ovat 0+1. Tehotilastokin on pakkasen puolella molemmilla
Taustatukea ei ole liiemmin tullut alemmista ketjuistakaan. HIFK ei varmaan itsekään tajunnut, kuinka kapea heidän maalinteko-osastonsa onkaan, ennen kuin loukkaantumiset iskivät.
Jotkut tietysti lähtevät alkukautta perustelemaan loukkaantumisilla. Se on totta, HIFK:lla on pitkä lista poissaolijoita, mutta se ei ole kuitenkaan koko totuus.
Totuus on, että kun voittoja ei ole tullut, onnistumisia maalien merkeissä ei ole tullut, pelaajien itseluottamus on lähtenyt laskuun ja epävarmuus iskenyt puseroon. Kun voittoja ei ole tullut, Ari-Pekka Selin ei ole saanut omia ajatuksiaan pelaajien selkärankaan. Sen takia pelaaminen näyttää välillä sekavalta ja varovaiselta.
Jääkiekko kun on itseluottamuspeli.
Kurssi voi vielä kääntyä. Aikaa on runsaasti, on vasta pelattu kuusi ottelua. Pari hassua pomppumaalia ja tämän kautta pari voittoa. Johtavien pelaajien pitää olla oikeasti johtavia pelaajia.
HIFK on kuitenkin luonut jokaisessa ottelussaan riittävän määrän maalipaikkoja voittoon. Ennen pitkään maaleja alkaa tulla ja maalien kautta voittoja.
On päivänselvää, että HIFK tarvitsee voittoja, sillä voitot ruokkivat voittoja. Ilman niitä alkaa paine näkyä kohta jo maalipaikoissa ja niiden luomisessa negatiivisesti.
Voittojen myötä Selinkin saisi paremmin ajatuksiaan ja ajamaansa pelitapaa pelaajien selkärankaan.
Tällä hetkellä mitataankin HIFK:n luonnetta, niin pelaajistossa kuin valmennuksessa. Jos voittoja ei tule, niin paine ja mailan puristaminen jatkuu. Pelaaminen menee vielä pahemmin solmuun.
Kriisi? Jos se ei ole päällä, niin ainakin se on lähellä.
