Vappu on ohi, joten moni jääkiekosta piittaamaton kiroaa jo mielessään MM-kisojen alkua. Kaikki kohkaavat yli parin viikon ajan vain yhtä asiaa. Kaikista tulee hetkeksi asiantuntijoita. Kaikkien on päästävä sanomaan mielipiteensä.
Aurinko hellisi ulkona, mutta Suomen peli on nähtävä, kyllä jämpti on niin. Eikä asia huono ole, päinvastoin, mutta kisojen ympärille syntyvien ilmiöiden jokavuotinen toisteisuus on hupaisaa.
MM-turnausta on tapana vähätellä. Kisat pidetään joka kevät, joten arvo tietysti monien mielestä laskee. Kilpailut ovat saaneet pääsponsorinsa mukaan liikanimen Skoda Cup. Höntsäturnaus, jossa parhaat eivät edes ole mukana. Läjä EHT-tason nippuja paremmuudesta kilvoittelemassa.
Kun ei se Kanadassakaan kiinnosta. Sinä ihmisparka, kun jaksat moisesta Ö-sarjan pelaajien turnauksesta innostua. No, samalla periaatteella MM-kisaseuraajan tulisi varmasti seurata lacrossea, onhan se kanadalaisille melko iso juttu. World Cup oli floppi ja olympialaisiin eivät NHL-pelaajat ole näillä näkymin tulossa, joten ehkä MM-kisat ovat nyt muutakin kuin Skoda Cup.
Väärin valitut. Hetkinen, ilmaiskanavalla selostaa Mika Saukkonen? Eipä tosin Antero Mertarantaakaan jaksaisi, kun hänellä menee pelleilyksi. Mieluummin Saukkonen ainaisine pelikatkoineen. Toisaalta hänen asiantuntemuksensa puute ärsyttää, minäkin tiedän paremmin. Mutta Mertarannan mielestä tilanne on vaaaaaarallinen jo silloin, kun norjalainen luistelee Suomen siniviivan yli.
Torjuihan Pasi Nurminenkin silloin pian talvisodan jälkeen hyvän pronssiottelun, vaikka oli kolmosvahti.
Ja mitä suhaajia tähän joukkueeseen on valittu? Mitä tuo tekee kisoissa, oli seurajoukkueessa aivan onneton. Että saakin pelätä, kun kiekko on hänellä lavassa.
Mainitunlaisia kommentteja on kuultavissa ja luettavissa myös tänä vuonna. Sosiaalisessa mediassa menun täydentää maalivahtispekulaatio. Jos Leijonien ykkösvahdiksi kaavailtu Joonas Korpisalo päästää vähänkin kriittisemmässä paikassa yhden helpon, on Suomella tolppien välissä kriisi.
Kun kakkosvahdistakaan ei ole paikkaajaksi, on molemmat torjujat heitettävä junan alle. Jäljellä on yksi vaihtoehto: YouTube-klassikkoa mukaillen on laitettava Ortio maaliin. Torjuihan Pasi Nurminenkin silloin pian talvisodan jälkeen hyvän pronssiottelun, vaikka oli kolmosvahti.
Yksi kisabingon helpoimmista osumista on Juhani Tamminen veljineen ja hyvine ystävineen. On helppo arvata, että kisaisäntä-Ranskan yllättäessä jonkun isompansa Tamminen muistaa mainita Ranskan-vuotensa ja tittelinsä. Ja hauskaahan se vain on. Vuosittain kisakatsojalle tulee kuitenkin yllätyksenä, miten monta hyvää ystävää jääkiekkoleijonalla on eri maiden penkkien takana.
Pepsipojat. Tänä keväänä Ilja Kovaltšuk, Aleksandr Ovetškin ja Aleksandr Radulov eivät edusta Venäjää. Suomessa muistetaan yhä, kuinka Kovaltšuk ja Radulov jakoivat limonadin MM-kisapelin aikana. Ovetškin ei nyt maansa ryhmään saavu, vaikka Capitals NHL:n pudotuspeleistä ulos pullahtaisikin.
Ovetškinilla on maine pelaajana, joka kesken turnauksen Venäjää vahvistamaan tullessaan sekoittaa siihen asti yhtenäisesti pelanneen punakoneen.
Mainetta on myös slaavimailla. Kaiken maailman Neuvostoliiton ja Jugoslavian alaisia valtioita on keskusteluista päätellen vähintään puolet osallistujista, ja Slovek... Slovan... no ne suunnilleen eilen itsenäistyneet maat ovat mentaliteetiltaan kaikki samanlaisia ja pelaavat tismalleen yhdenmukaisesti.
YKSI KISABINGON HELPOIMMISTA OSUMISTA ON JUHANI TAMMINEN VELJINEEN JA HYVINE YSTÄVINEEN.
Kun Suomi yllättäen häviää tunnetusti Jugoslavian ja Itä-Timorin välissä sijaitsevalle Slovenialle, alkaa huolestuminen. Ajaudummeko piru vie karsintasarjaan? Onko riskinä, että ensi vuonna pelaamme jotain B-sarjan Mongoliaa vastaan?
On hyvä muistaa, ettei karsintasarjaa ole. Jos Suomi ei ole lohkon kahdeksas, pelaa se kisoissa myös ensi vuonna.
Riski joutumisesta Mongolian B-sarjan kisoihin ei olisi silti tietenkään itse aiheutettua. Tuomarien vika, koska vastustajalle ei vihelletä mistään. Ettekö te puusilmät nähneet, että kaverin polvi kävi suomalaisen korvassa? Ihan selvä ulosajon paikka. Kyllä on liigatuomareita ikävä, vaikka vihkoon nekin vetävät suurimman osan ajasta.
Lopuksi on hyvä mainita juomapeli. Alkoholipitoisuus ja pelisäännöt kannattaa pohtia tarkkaan, sillä sievään hiprakkaan pääsee jo kulauttamalla Ruotsin olympiapakistosta (joka tänä vuonna melkein jopa on sitä) tai Yhdysvaltain yliopistojoukkueesta kuullessaan. Samat fraasit kuulee aina, eikä latvialaispelaajien nimistä väännetyiltä vitseiltäkään voi välttyä.
Kun Suomi kaikesta huolimatta sitten voittaakin loppuottelussa esimerkiksi Yhdysvaltain neljä yliopisto- ja parisenkymmentä NHL-pelaajaa sisältävän joukkueen, kelpaa menestyshullun suomalaisen suunnata torille. Tämä kolumni ei toimi oppaana lähimpään keskustaan, siinä jokin karttapalvelu on käytännöllisempi.
Silti kisoilla on oma paikkansa suomalaisten sydämissä joka toukokuussa. Se on vain ja ainoastaan hieno asia, ja ilman suurta kansallista tunnekokemusta ei mainittuja ilmiöitäkään olisi. MM-turnaus alkakoon!