Leijonat aloitti turnauksensa nihkeällä 3−2-voitolla Valko-Venäjästä. Toisessa ottelussa isäntämaa Ranska pyyhälsi Antoine Rousselin johdolla Suomen yli 5−1-lukemin.
Lukemat mairittelevat Ranskaa, sillä Leijonat kärsi tehottomuudesta ja samaan aikaan kohtalokkaista puolustuspelillisistä virheistä. Turnauksen alku on kuitenkin osoittanut räikeitä esimerkkejä siitä, ettei Lauri Marjamäki optimoi leijonamiehistön kokoonpanoa parhaalla mahdollisella tavalla.
Jesse Puljujärveä Marjamäki panttasi vaihtoaition penkin päässä koko Valko-Venäjä-ottelun. Ensipiirtonsa MM-tasolla Puljujärvi pääsi ottamaan vasta Ranska-ottelun päätöserässä. Silloin, kun joukkue oli jo 1−3-takaa-ajoasemassa.
Sitä ennen Puljujärven edellä pelaajahierarkiassa kurvaili Juhamatti Aaltonen, joka ei nykykunnossaan tuo erityistä lisä-arvoa joukkueelle etenkään A-maajoukkuetasolla.
19-vuotissyntymäpäivänäkin Puljujärvi on pelaaja, joka suorittaa kokonaisvaltaisesti Aaltosta tehokkaammin, niin johto- kuin takaa-ajoasemassakin.
Marjamäki joutuikin nieleskelemään egoaan, kun kahdessa ensimmäisessä vaihdossaan Puljujärvi loi ykkössektorilla kaksi maalintekopaikkaa ja laukoi itse samoilta sijoilta kahdesti.
puhe pelaajien optimoimatta jättämisestä On täysin oikeutettua
Surkuhupaisat esimerkit eivät suinkaan pääty vielä tähän.
Antti Pihlström viiletti molemmissa otteluissa kakkosketjun keskellä, laidoillaan Mikko Rantanen ja Veli-Matti Savinainen − pelaajia, joiden tasoon Pihlström ei yllä edes parhaissa päiväunissakaan.
Oli taso mikä hyvänsä, kakkosketjunkin keskushyökkääjä kantaa huomattavaa hyökkäyspelillistä vastuuta. Kysymysmerkkejä pelaajavalintojen suhteen voidaan asettaa edelleen, sillä taso keskikaistalla tippuu ylipäätänsä merkittävästi heti Valtteri Filppulan jälkeen.
Tällä hetkellä parhaiten Pihlströmin paikalle sopisi Jani Lajunen, joka Ranskaa vastaan pelasi noin viisi minuuttia Pihlströmiä vähemmän. Iso ero pelaajan hyväksi, jonka vaikutus peliin on nelosketjussa pelannutta Lajusta vähäisempi.
Lisäksi Suomen absoluuttisesti kiekollisesti etevintä puolustajaa, Julius Honkaa, ei nähty ylivoimalla ennen Ranska-ottelun viimeisiä minuutteja. Hongan sijasta ylivoiman siniviivalla hääräsivät Juuso Hietanen ja Ville Lajunen.
Hietanen täyttää jokseenkin maajoukkuetason ylivoimapelaajan vaatimukset, mutta Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa pitää Honkaa poissa ylivoimalta. Kyseessä on puolustaja, joka ihastutti heti ylivoimapelaamisellaan NHL:ssä.
Mikäli Marjamäki tukee valintojaan periaatteella ja leireillä jaetuilla lupauksilla, on puhe pelaajien optimoimatta jättämisestä täysin oikeutettua.
