Kateus on meille luontaista. Jokainen on joskus kateellinen, on se sitten NHL-ura, pomon työhuone tai vaikka naapurin uusi vaimo. Kateuttakin on kuitenkin tutkimusten mukaan eri tasoja.
Kateus työelämässä -nimisessä teoksessa on tutkittu syitä kateudelle. Kirjassa kerrotaan, että "kateelliselle henkilölle pahasta mielestä on tullut turvasatama, todiste olemassaolosta.".
Parhaimmillaan kateus auttaakin arjessa. Venäjällä piirre jaetaan kahteen osaan: valkoiseen ja mustaan kateuteen.
Valkoinen auttaa eteenpäin, musta turruttaa aivot.
Istuin muutama vuosi sitten tilaisuudessa, jossa eri sosiaaliluokista tulleet keskustelivat saman pöydän ääressä yhteiskuntamme polttavista aiheista. Suomi oli juuri voittanut MM-kultaa, joten rupattelun punainen lanka liukui aika tiukasti kaukalon puolella.
Muu keskustelu pyöri talouspoliittisten ajatusten ja yleisen uutisilmapiirin ympärillä. En voinut olla huomaamatta, että kiekkohekumoinnin ja esimerkiksi yt-neuvotteluista keskustelun välillä oli selkeä raja, joka jakoi niskakarvojen korkeutta.
Musta kateus, joka ei johtanut keskustelua mihinkään. Pomo on paska, koska hän on paska. Naapuri on dorka, koska hän on dorka.
Mikko Koivun johtaman joukkueen tekemisestä oltiin kuitenkin aidosti iloisia. He olivat tehneet kovan työn päämääränsä eteen ja saaneet palkintonsa.
Jääkiekon nähtiin olevan tavoittamattomissa. Emme kadehdi, koska näemme lahjakkuuden ja kaikki tapahtuu silmiemme edessä. On turha kokea kateutta, kun omin silmin pystyy todistamaan, että sille tasolle ei olisi koskaan saumoja.
Sen sijaan esimiehemme ja naapurimme ovat kuten me. Ei suurta fyysistä lahjakkuutta, ei jokapäiväistä julkista työtä, ei pelaajaesittelyjä mahtipontisine taustakappalaineen.
"Vähän kuin sille on syynsä, miksi Mikko Koivu pelaa NHL:ssä ja Jonne Virtanen Liigassa."
Vaikka tosiasiassa emme ole lahjakkuuksiemme kanssa samalla tasolla. Se yt-neuvotteluja jakava pomo on todennäköisesti lahjakkaampi ja tehnyt asemansa eteen enemmän kuin kohteena oleva työntekijä.
Vähän kuin sille on syynsä, miksi Mikko Koivu pelaa NHL:ssä ja Jonne Virtanen Liigassa.
Keskustelin lahjakkuudesta ja työnteosta Mikko Koivun kanssa. Kävi nopeasti selväksi, että hänen suurin lahjakkuutensa ei välttämättä liity pelillisiin seikkoihin, vaan kilpailukykyyn.
Se on ollut sitä, että lapsesta pitäen keskushyökkääjä on halunnut voittaa. Aivan sama mikä alusta tai foorumi, niin Mikko Koivun on ollut oltava paras. Raha, kuuluisuus ja NHL:ään kuuluva good life muuttuvat toissijaiseksi, kun mieli pakottaa stahanovilaiseen työntekoon kärkisijan puolesta.
Valkoinen kateus on sitä, että naapurin uusi auto pakottaa minuakin yrittämään paremmin, jotta itsekin saisin uuden auton.
"Kateus on oman arvon ja ainutlaatuisuuden kunnioituksen puutetta. Jokaisella meistä on annettavana jotain sellaista, mitä ei kenelläkään toisella ole." – Franz Tyger