Moni saattoi hieraista silmiään, kun ilmoitettiin, että Etelä-Korea tulisi osallistumaan tämän vuotiseen Venäjän EHT-turnaukseen. Miten piskuinen kiekkomaa voi pärjätä isompien joukossa, pohdittiin.

Vastaus on, että ei mitenkään. Se ei ole myöskään Etelä-Korean tavoitteena. Entisen NHL-pelaajaan Jim Paekin valmentama ryhmä tiedostaa oman tilanteensa, eikä ole saapunut Moskovaan hakemaan voittoja.

- Meidän täytyy tehdä enemmän ja enemmän töitä, maalit ja voitot seuraavat kyllä silloin. Vielä emme ole valmiita, kommentoi Etelä-Korean joukkueen puolustaja Alexander Plante Jatkoajalle.

Siinä missä muut joukkueet hakevat Moskovasta vain ja ainoastaan voittoja, ei Korean joukkueella ole kaukalossa muita tavoitteita kuin kehittää omaa peliään. Tulos on toisarvoinen heille. Realistista siihen nähden, ettei Etelä-Korea missään kohtaa kunnolla kyennyt esimerkiksi Suomea haastamaan.

Se, mitä tuleva olympiaisäntä Moskovaan on tullut hakemaan, on mediahuomio. Jokainen annettu haastatteluminuutti ja lausunto parantavat korealaisen kiekkoilun tunnettuutta kiekkoyhteisössä.

Esimerkiksi Suomea vastaan käydyn ottelun jälkeen päävalmentaja Paek jaksoi antaa haastatteluja yhteen putkeen lähes puoli tuntia käymättä edes kopissa. Todellista joukkuepelaamista omalla sarallaan.

Jo se, että Etelä-Korea osallistuu turnaukseen, on heille iso asia. Ruotsi, Kanada ja Suomi ovat vastustajia, joita vastaan pelaamalla jääkiekko saa aivan erilaista huomiota myös maan omissa urheilupiireissä.

Huomion muuttuu usein kiinnostukseksi, joka taas muuttuu pitkällä aikavälillä harrastajiksi. Jokainen voi miettiä, mitä tapahtuu, jos 50 miljoonan asukkaan kansa alkaa tuottaa myös omia laatupelaajia ulkomaalaisten "täsmähankintojen" rinnalle.

Tietenkään Etelä-Koreaa mukanaoloa ei kannata lähteä perustelemaan vain heidän oman hyödyn kautta. Ei edes sen tosiseikan kautta, että korealaiset ovat kahden kuukauden kuluttua isäntiä maailman suurimmalle urheilutapahtumalle.

Uusien maiden Kanadan, Sveitsin ja Etelä-Korean mukana olo on tuonut raikkaan tuulahduksen muutoin vuodesta toiseen itseään toistavaan EHT-turnausformaattiin. Tästä hyötyvät pidemmän päälle kaikki ja on kehitys, joka kannattaa säilyttää olympiavuoden jälkeenkin.

Yksittäisille joukkueille Etelä-Korea tarjoaa lisäksi lähes ihanteellisen harjoitusvastustajan. Pelaamalla onnistuneesti omaa peliä, ei ole epäselvyyttä, etteivätkö kärkimaat Koreaa voittaisi. Toisaalta virheistä Korea pystyy myös rokottamaan, kuten nähtiin ottelussa Kanadaa vastaan.

Mitä Suomi sai Korea-pelistä, oli kaksi ja puoli tuntia "ilmaista" kiekollista harjoitusta ja oman hyökkäyspelin hiomista. Maajoukkueen tiukassa ohjelmassa tämä ei varmasti ole huono asia.

Kehittyä voi muutenkin kuin hampaat irvessä pelaamalla, eikä jokaisen ottelun tarvitse olla toista huippumaata vastaan. Ei varsinkaan Euro Hockey Tourilla.