”Kiertolaiset”, joillekin kertynyt jo komea ura Mestiksessä, mutta jotka eivät vain tunnu löytävän paikkaansa kiekkokartalta. Naapuriseurasta etsitään vihreämpää ruohoa tai sitä oikeaa näyttöpaikkaa joka syksy. Samaan kleinbussiin mahtunee myös ne viimeiset viisi kautta hajaminuutteja liigassa pelanneet, jotka toivovat kuuluisaa uutta nostetta uralleen.
”Paluumuuttajat”. Koreista kevein, mutta arvostettavin. Kaikki kunnia Tuukka Pulliaiselle, Antti Virtaselle, Kim Nabbille, Esa Lehikoiselle ja kumppaneille. Olivat syyt paluuseen Mestikseen sitten ihan mitkä tahansa, niin nämä harvat kokeneemmat ja maailmaakin nähneet pelurit tekevät sarjasta edes jollain tasolla uskottavan.
”Omat juniorit”, eli vielä lainapelaajiakin ilmaisempi työvoima. Kotona asuva parikymppinen opiskelija tai varusmies, jolle vielä keväällä sopimuksen julkaisun yhteydessä povataan isoa roolia, mutta viimeistään harjoituspelien jälkeen edellä on niin monta tärkeämpää kasvatettavaa, että hänet nähdään kauden aikana korkeintaan paikkaajana neloskentän laidalla. Ja parin vuoden päästä tilalla on jo uusi juniori.
Kymmenen pisteen kysymys kuuluukin: mikä kasti joukosta puuttuu kokonaan?
Missä ovat tämän päivän vesamyllyahot? Tai tulevat tatukattelukset? Pelaajat, joilla ei ole mahdollisuuksia nousta liigatähdiksi, mutta jotka ovat oman Mestis-seuransa kantavia voimia vuodesta toiseen.
Jarkko Immonen ja Aki Nurminen jäävät laihaksi lohduksi – ainakin jos seuraavaksi lähimmäksi yltävät Heikki Puustinen ja Janne Ritamäki. Tai jo melkein perustutolaiseksi laskettava Aki Keinänen, vaikkei ole edes turkulainen.
Aivan kuin valtava musta aukko olisi nielaissut koko 80-luvulla syntyneiden ikäluokan Mestis-paikkakunnilta. Ja mikä huolestuttavinta: samaan kitaan kadotaan myös jatkossa. Puolet sarjan joukkueista on puhtaita farmiseuroja, eikä niitä muitakaan tunnu hirveästi kiinnostavan tulevaisuus.
Vaasa ja Joensuu tuottavat lupaavia nuoria entiseen malliin. Mutta missä vika, jos liigajunnujen sijasta Sportiin voi mahtua vasta, kun on ensin käynyt antamassa näyttöjä muualla? Tai kun viimein on onnistunut raivaamaan tiensä Jokipoikien junioreista edustusrinkiin, ja lopulta neloskentästä kolmoskenttään, mutta joutuu tekemään tilaa latvialaisille laina-avuille?
Kenen KooKoo-pelaajan paita voidaan kuvitella nostettavan tulevaisuudessa kattoon, kun sekä Helsingin että Tampereen kasvatit voittavat kumpainenkin oman kylän pojat pelaavassa kokoonpanossa mahdollisesti 4-0? Entä kuinka moni Talvisalossa kiekko-oppinsa saanut juhlii tällä kaudella maalia pässipaidassa?
Mestis tulee olemaan kasvattajasarja myös jatkossa. Mutta kannattaisiko seuroissa miettiä edes hitusen sitä, että ketä – ja ennen kaikkea kenelle – ne pelaajia kasvattavat?