Ottelusta osattiin odottaa vaikeaa, sillä USA:n joukkue oli yllätysvalmis Scott Gomezin poisjäännistä huolimatta. Iso kaukalo ja liike tiedettiin Suomen aseiksi, mutta miten Leijonat tulisivat toimeen suoraviivaisen ja taklaavan USA:n kanssa?
USA rokotti puolustusvirheistä
Molemmat joukkueet pääsivät heti avausminuutilla kokeilemaan maalintekoa. USA:n Erik Westrum pääsi pienestä kulmasta kokeilemaan Norosen yllättämistä, mutta tuloksetta. Suomelta puolestaan Niko Kapaselle siunaantui avoin tilaisuus maalintekoon, mutta tämän esti Mike Dunham.
Ensimmäiset minuutit olivat Suomen selvää hallintaa. USA ei saanut peliään millään liikkeelle ja leijonapaidat painoivat hyökkäyksen toisensa perään kohti Dunhamin maalia. Paras tilaisuus maalintekoon osui Kimmo Rintaselle, jonka laukaus b-pisteen kaarelta jäi Dunhamin hanskaan. Loistavan syötön tilanteeseen tarjosi Esa Pirnes.
Suomen hallinta johti lopulta USA:n jäähyyn. Ajassa 9.14 Jeff Jilson pääsi tutustumaan jäähypenkin rauhaan. Ylivoimalla Suomi ei saanut aikaiseksi juuri mitään. USA piti alueensa hyvin, eikä laukaisupaikkoja tullut. Erikoistilanne päättyi varsin nolosti. Janne Niinimaa kompuroi siniviivalla kiekon kanssa ja USA karkasi jäähyn päätyttyä 3-1-ylivoimahyökkäykseen. Jeff Halpern ja boksista pois päässyt Jeff Jillson esittivät komean klap-klap-klap-kuvion ja Halpernin kunniaksi jäi siirtää kiekko tyhjän suomalaismaalin kattoon.
USA sai hieman otetta maalin jälkeen. Muun muassa Dustin Brownilla oli hyvä maalintekotilanne, mutta Suomi säästyi vielä toiselta takaiskulta. Kotvan kuluttua USA:n toinen osuma näkikin päivänvalon. Petteri Nummelin siirsi kiekon Tuukka Mäntylälle, jonka kimppuun iski Richard Park. Park sai kiekon ja syötti Chris Druryn vapaaksi. Sabres-hyökkääjä ei tilanteessa erehtynyt vaan harhautti Norosen jäihin ja siirsi kiekon varmasti maaliin.
Peli pysyi edelleen USA:n hallussa. Noronen torjui Jeff Jillsonin terävän laukauksen. Aloitusvoiton jälkeen kiekko jäi pyörimään Suomen maalille, mutta puolustus selvitti tilanteen. Lisämaaleja erässä ei enää nähty, joten taululla seisoivat numerot 0-2. Suomen hyvä hallinta ottelun alussa kuivui kokoon puolustuspään virheiden myötä. USA:n isokokoiset pelaajat pitivät Leijonat hyvin kurissa.
Suomen liike alkoi purra
Toiseen erään tuli päättäväisempi Suomi. Jo alussa Jukka Hentunen pääsi nousemaan hyvään paikkaan, mutta laukaus epäonnistui. Suomen nousutaisteluun toivat vaikeuksia kaksi jäähyä. Ensimmäisen otti Ville Peltonen, jonka maila kopsahti Erik Westrumin kasvoihin. Brett Hauerin sivuverkkoja heiluttanutta laukausta lähemmäs maalia ei USA ylivoimalla päässyt.
Toisen jäähyn otti puolestaan Niko Kapanen, joka ei muuten maalinedustalle noussutta jenkkipelaajaa sääntöjen mukaisesti pystynyt pysäyttämään. Hieman yllättäen tämän ylivoiman aikana paras maalintekotilaisuus oli Toni Söderholmilla. Antti Laaksonen kaivoi kiekon kulmasta ja syötti sen b-pisteiden väliin. Söderholmin laukaus pysähtyi Dunhamin paraatitorjuntaan. Ville Peltonenkin ampui vaarallisesti kohti Dunhamin maalia, mutta irtokiekkoon ei kukaan suomalainen päässyt. USA ei ylivoimalla saanut aikaiseksi mitään. Jäähyn jälkeen Tuukka Mäntylän kiekonmenetys tarjosi USA:lle paikan ratkaista ottelu kenties lopullisesti, mutta Mika Noronen venyi oikeassa paikassa.
Jäähyjen jälkeen pelin hallinta alkoi siirtyä Suomelle. Liikkuva peli alkoi nyt tuottaa tulosta, sillä myös USA sortui virheisiin omalla alueellaan. Suureen kaukaloon vasta totutelleet jenkit olivat välillä helisemässä leijonapaitojen hyökkäysten kanssa, mutta maalissa Mike Dunham seisoi ohittamattomana. Olli Jokisen ketju iski terävästi ja Kallio pääsi vapaaseen paikkaan. Terävä rannelaukaus b-pisteen kaarelta pysähtyi Dunhamiin.
Paikkoja alkoi tulla USA:n päätyyn yhä enemmän. Niko Kapanen pääsi jo nokikkain Dunhamin kanssa, mutta jäätä myöten lähteneen kudin ehti Dunham torjumaan. Hetken kuluttua Suomi sai uuden tilaisuuden, josta ansaittu kavennus syntyi. Sami Salo vapautti Jukka Hentusen läpiajoon. Hentunen uitti taitavasti kiekon Dunhamin längistä maaliin.
Kauaa ei ehtinyt ottelu vanheta, kun Suomi tuli jo tasoihin. Ville Peltonen ei ehtinyt ottaa pystysyöttöä haltuunsa, mutta ehti sen verran koskea kumilimppuun ettei pitkää kiekkoa vihelletty. Peltonen väänsi kiekon päädystä maalin kulmalle. Loistava rystypuolen syöttö selin maalia kohden osui kuin taikaiskusta Olli Jokisen lapaan. Jokinen ohjasi niin ikään rystyltä kiekon Dunhamin ohi. Tasoitus syntyi vain minuutin ja 44 sekuntia kavennusosuman jälkeen.
Erän lopuilla molemmilla oli vielä paikkoja maalintekoon, mutta maalivahdit pitivät tilanteen tasoissa. Ottelun edetessä kävi selväksi, että Suomen nopeus alkaa purra hieman kankeisiin amerikkalaisiin. Suomi onnistui myös voittamaan aloituksia jonkun verran, mikä oli avauserään verrattuna huomattava parannus.
Pirjetä näytti hauista
Kolmas erä alkoi hieman odotuksista poiketen tasaisena. USA oli löytänyt pukukopista uutta liikettä ja pystyi luomaan jälleen tilanteitakin. Molemmat osapuolet tyytyivät alussa odottelemaan ja katselemaan, mitä tuleman pitää.
Suomi alkoi kuitenkin viedä ottelua. Kimmo Rintanen nousi hienosti maalinedustalle, mutta laukaus livahti maalin ohitse. Päädystä kiekko pomppasi maalin eteen, mutta Leijonat onnistuivat kaksikin avopaikkaa töhrimään. Myöskään Timo Pärssisen ja Olli Jokisen yritykset eivät tulosta tuottaneet. USA sai oman paikkansa, kun Tuukka Mäntylä hukkasi kiekon maalin takana. USA käänsi kiekon nopeasti maalin eteen, mutta heittäytymisellään Mika Noronen esti johto-osuman synnyn.
Ottelu alkoi jo haiskahtaa tasapeliltä, kunnes paikalle saapui mies Oulusta ja Pittsburgh Penguinsista; Lasse Pirjetä. Antti Laaksonen toi kiekon yli siniviivan. USA:n puolustajat valuivat lähes Mike Dunhamin syliin, joten Laaksoselle jäi hyvin tilaa jättää kiekko takana olleelle Pirjetälle. Pirjetän tulinen lämäri napsahti yläpesään ja Suomi siirtyi johtoon.
Pian maalin jälkeen Suomi joutui testiin. Niko Kapanen torppasi poikittaisella mailalla USA:n pelaajan laitaa päin. Tuloksena 2+10 min ja Kapanen saattoikin poistua jo pukukoppiin, sillä kellossa oli aikaa jäljellä vain kuusi ja puoli minuuttia. Ylivoimalla USA oli jälleen hampaaton, eikä Suomella suurta hätää ollut. Antti Laaksonen pelasi jälleen mainiosti ja pääsi jopa puolittaiseen läpiajoonkin karvattuaan kiekon itselleen.
Jäähyn loputtua Suomi pelasi viisaasti. Leijonat eivät vetäytyneet liiaksi, vaan säilyttivät aktiivisuutensa pelaten kiekot varmasti USA:n päätyyn. USA otti aikalisän, kun peliä oli jäljellä reilu puolitoista minuuttia. Pitkään eivät jenkit saaneet tasoitusta ilman maalivahtia hakea, sillä kiri hyytyi Matt Cullenin ottamaan turhaan rangaistukseen.
Suomi rankaisi ylivoimalla vielä kerran. Antti Laaksonen järjesteli jälleen loistavan tilanteen ja Lasse Pirjetä kiitti. Tarkka laukaus maalin kattoon ja Suomelle voitto numeroin 4-2. Loppuhetkien torikokouksesta Olli Jokinen ja Jeff Halpern palkittiin vielä kaksiminuuttisilla.
Kannustava alku kaikesta huolimatta
Voitto maistui leijonaleirissä varmasti hyvältä. Ottelun alku oli puolustuksen osalta lähes katastrofi. Parhaiten onnistuivat Sami Salo ja Jere Karalahti. Molemmilta jämäkkää peruspeliä, eikä virheitä kohdalle osunut. Pahiten eksyksissä leijonapakistosta olivat Tuukka Mäntylä ja Janne Niinimaa. Niinimaata katsellessa tuli välillä epätodellinen olo, oliko kyseessä todellakin huippuluokan NHL-vahvistus New York Islandersista? Tuukka Mäntylän MM-debyytti oli myös vaikea, pienikokoisella puolustajalla oli alituinen kiire ja pari kunnon hasardiakin matkalla sattui.
Maalinteon kanssa on myös tekemistä. Paikkoja oli jälleen vaikka kymmeneen maaliin, mutta viimeistely takkuili jälleen. Mike Dunham pelasi toki erinomaisen ottelun, mutta jatkossa vähemmillä maalipaikoilla on tultava toimeen, jos Leijonat otteluita mielii edukseen kääntää. Tekopaikkojen luomisesta homma ei kuitenkaan jää kiinni, mikä on hyvä asia.
Vaikka murheita MM-avaus sisälsikin, oli toisessa erässä löytynyt taisteluilme hyvää katsottavaa. Suomi pelasi todellakin leijonan lailla ja nousi voittoon. Liike oli hyvällä tasolla ja aiheutti vastustajalle paljon ongelmia. Karvauspelikin toimi lopulta varsin hyvin. Puolustusvirheet on kuitenkin jatkossa karsittava pois. Omalla alueella ei jatkossa saa pelata yhtä huolimattomasti.
USA:n parhaimmistoa edusti ehdottomasti maalivahti Mike Dunham. Useat paraatitorjunnat pitivät amerikkalaiset pitkään pelissä mukana. Dunham ei yksin ottelua kuitenkaan pystynyt voittamaan. Hyökkäyspäässä yritteliäästi pelannut Richard Park ansaitsee maininnan, kuin myöskin terävästi esiintynyt Jeff Halpern. Puolustuksessa iso Jeff Jillson oli hyvä.