"Pyrimme olemaan poliittisten asioiden ulkopuolella", Kalervo Kummola sanoi kaksi vuotta sitten Ilta-Sanomien haastattelussa, kun jääkiekon MM-kisat myönnettiin Minskille.
No, hyvin meni, Kale.
Koskaan aikaisemmin nimittäin jääkiekko ja politiikka ei ole ollut näin tiiviisti julkisessa liitossa.
Myöntämisen jälkeen lähes jokainen varteenotettava media on muistuttanut urheilusivuillaan Valko-Venäjän diktaattorin Aleksander Lukashenkan harjoittamasta kansaa sortavasta politiikasta.
Se on ollut sitä julkista painetta, jota myös allekirjoittanut peräänkuulutti kaksi vuotta sitten.
Minskille oli aikoinaan helppo myöntää MM-kilpailut. Siellä infrastruktuuri saatiin nopeasti kasaan, eikä julkisia vastalauseita syntynyt. Kustannustehokasta, sanoisi kauppatieteilijä.
Enemmän rahaa kansainväliselle jääkiekkoliitolle, jolle MM-kisat toki muutenkin ovat käytännössä sama asia kuin hanhi munisi kultaa suoraan toimiston kassakaappiin.
Kyllä, sitä kultaa tarvitaan, jotta tuote kehittyy ja pystyy jatkossakin vastaamaan kuluttajien odotuksia. Mutta tämän laskun inhimillistä hintaa ei pystytä koskaan maksamaan takaisin.
Ihmisiä heitetään edelleen mielivaltaisesti vankilaan. Perheet joutuvat edelleen muuttamaan vasten tahtoaan kotoaan pois. Vastustajat edelleen tapetaan.
Nyt Valko-Venäjällä on kuitenkin jotain, mitä siellä ei ole aikaisemmin ollut; kansainvälinen media. Siellä on silmät, jotka näkevät, eivätkä pelkää.
Kisajärjestäjä oli jo hiljentämässä paikalle saapuvia joukkoja, mutta joutui paineen puserruksessa nöyrtymään lehdistönvapaudelle.
Median onkin tehtävä se, mikä toimeenkuvaan kuuluu. Tilanteen avaaminen edesauttaa keskustelua, joka mahdollistaa paremman tulevaisuuden valkovenäläisille.
Kyllä ne urheilu ja poliitikka vain sekoittuvat. Sanoi Kummola mitä vain.
