Tilastoanalyysissa pureudutaan Leijonien pelaamiseen siniviivojen kohdalla. Eräkohtaisesti on laskettu, kuinka usein Leijonat ylitti tasaviisikoin hyökkäys- ja puolustussiniviivansa kiekon kanssa ja kuinka usein turvauduttiin siirtokiekkoihin. Myös siniviivojen ylityksien yhteydessä tapahtuneet kiekonmenetykset on laskettu.

Kolme maalia määrittivät pelin suunnan – Suomi lähti puolustamaan johtoaan

Leijonien MM-kisojen kolmannen ottelun selvänä teemana oli tunne. Ylimääräinen jarruttelu oli jätetty pelistä pois, ja pelaaminen oli aktiivista ja raikasta – jopa rohkeaa.

Tavallaan pelaamisesta oli jätetty "aivot narikkaan". Se näkyi myös tilastoissa. Kun pelaaminen meni vahvasti kaksinkamppailupainotteiseksi "kaahottamiseksi", kiekonmenetysten ja siirtokiekkojen osuus siniviivojen ylityksissä oli varsin suuri.

"Aivot narikkaan" oli kuitenkin onnistunut lähestymistapa katastrofaalisen Ranska-ottelun jälkeen. Leijonat vaikutti pirteämmältä kuin kertaakaan aikaisemmin koko kauden aikana.

Toki sillä oli omat haittapuolensa. Jatkuvat kiekonmenetykset johtivat siihen, että tasaviisikoin Tšekki pyöritti peliään Suomen päädyssä. Leijonilla oli kiekollisena vaikeuksia Tšekin aktiivisuuden kanssa. 

Leijonat kuitenkin onnistui itse riistämään kiekkoja ja iskemään terävästi ja ennen kaikkea nopeasti vastaan. Vastahyökkäysten nopeus ja niihin reagointi ovat loistaneet poissaolollaan aikaisemmissa otteluissa.

Kaikki kolme Suomen maalia avauserässä luotiin nopean päätypelin ja voitetun kamppailun jälkeen. Maalit olivat hyvä osoitus pelitunteen ja intensiteetin merkittävästä kasvusta.

Paine kasvoi Suomen alueella

Suomi säilytti johtonsa toisenkin erän jälkeen, vaikka Tšekki onnistui pyörittämään pitkiä hyökkäyksiä. Leijonien erittäin alas valunut puolustusalueen puolustussumppu pystyi kuitenkin pitämään vastustajan poissa parhailta maalintekopaikoilta.

Suomen hyökkääminen oli vähäistä toisessa erässä. Paikkoja pystyttiin luomaan lähinnä vastahyökkäyksistä. Pitkien hyökkäyksien määrän pystyi laskemaan yhden käden sormilla.

Edelleen siirtokiekkojen määrä kentän kaikilla osa-alueilla oli varsin suuri. Peli oli ajoittain puskemista väysneenä, mutta toisaalta tunnetaso ja kaksinkamppailuhalukkuus pysyivät korkeana.

Tšekki nousi osin ansaitusti tasoihin

Pahat enteet olivat ilmassa jo toisessa erässä. Tšekin paine kasvoi kasvamistaan, vaikka Leijonat pystyi kolmannen erän alussa pelaamaan myös ihan laadukastakin hyökkäyspeliä.

Kolmas erä oli Leijonilta kokonaisuutena hyvin samanlainen kuin kaksi aikaisempaakin. Tšekki vei, ja Suomi lähinnä iski vastaan, minkä pystyi. Muutama pitkä hyökkäys kolmannessa erässä ei kokonaiskuvaa muuttanut.

Siirtokiekkojen osuus siniviivojen ylityksissä oli jälleen merkittävä. Etenkin omalla alueella Leijonat joutui roiskimaan kiekkoa keskialueelle. Myös kiekonmenetyksiä ratkaisevilla alueilla ja hetkillä nähtiin.

Lopulta Tšekki nousi kolmen maalin takaa tasoihin. Yksinkertaisesti niin vähällä pelin hallinnalla ja hyökkäyspelillä, mitä Suomella oli, pelejä harvoin voittaa. Leijonat laukoi maalia kohti kolmannessa erässä onnettomat kaksi kertaa.

Yhteenveto: Vähäisellä pelin hallinnalla vaikea voittaa tai säilyttää kolmen maalin johtoa

Lähdetään positiivisuudesta: Leijonat pesi osittain kasvonsa ja onnistui keräämään itsensä nöyryyttävän Ranska-ottelun jälkeen. Toinen puoli jäi tosin pesemättä, kun kolmen maalin johto suli. Joka tapauksessa kamppailuhalukkuus, puolustuspelaaminen ja taisteluilme olivat sitä tasoa, mitä MM-kisoissa täytyy olla.

Kasvojen pesu alkoi menettää hohdokkuuttaan, mitä pidemmälle ottelu eteni. Leijonat luopui jatkuvasti kiekollisuudestaan, aktiivisuudestaan ja rohkeudestaan. Peli oli kolmen maalin jälkeen selviytymistä, joka lopulta kostautui viimeisessä erässä.

Kokonaisuudessaan verrattuna perjantain Valko-Venäjä-otteluun muutosta nähtiin oman siniviivan ylityksissä. Niissä jouduttiin turvautumaan huomattavasti enemmän siirtokiekkoihin. Perjantain kamppailun kahden ensimmäisen erän kiekollinen kliinisyys loisti poissaolollaan. Nyt kiekkoa roiskittiin ja menetettiin pahoissa paikoissa.

Valko-Venäjä-ottelussa Leijonat pystyi koko ottelussa 58 prosenttia oman siniviivan ylittämään kiekon kanssa. Tšekkiä vastaan lukema tippui 14 prosenttiyksikköä. Kiekonmenetysten ja siirtokiekkojen osuus kasvoi.

Toisaalta hyökkäyssiniviivan Leijonat onnistui ylittämään useammin kiekon kanssa kuin käyttämään siirtokiekkoa. Se tosin kielii siitä, että Leijonien pelaaminen nojasi vahvasti vastahyökkäyksiin, joissa kiekko pystyttiin helposti viemään alueelle.

Pelaajamateriaalin osalta kummallakaan joukkueella ei ollut etua. Nyt kuitenkin kentällä näytti siltä, että dominoiva Tšekki vei ja Suomi taisteli, minkä pystyi. Näytti kuin Tšekillä olisi ollut merkittävä etu pelaajamateriaalissa. Ilman kolmea maalia avauserässä olisi pistekin jäänyt todennäköisesti Suomella haaveeksi.