Maajoukkueisiin pelaajat tulevat aina ympäri maailman. Jo nuorten MM-kisoissa pelaajia on sekä Pohjois-Amerikasta että kotimaasta. Toisinaan myös muualta Euroopasta.
Nuorten maajoukkueissa ikäryhmät etenevät kutakuinkin samassa kokonaisuudessa melko monta vuotta harjoitusturnauksissa ja ikäryhmien MM-kisoissa. Usein myös valmentajat kulkevat käsi kädessä pelaajiston kanssa samaa polkua. Vaikka eivät kulkisikaan, ovat he usein juniorivalmentajina perehtyneet pitkälti monen ikäryhmän esityksiin.
"nuorten kanssa pitää osata kanssakäydä ja luoda heihin luottamussuhde"
Nuorten maajoukkueen ruoriin kesken edellisten nuorten MM-kisojen hypännyt Jussi Ahokas pitääkin etuna sitä, jos pelaaja on entuudestaan tuttu.
− Onhan se vahvuus minulle, jos meillä on pelaajan kanssa jo entuudestaan yhteistä historiaa. Osan kanssa olemme olleet samoissa kuvioissa siitä asti, kun pelaajat ovat olleet 16-vuotiaita ja osan olen tuntenut ihan pikkupojasta. Olen näitä 1999, 1998 ja 2000 syntyneitä pelaajia nähnyt aika paljon. Valtavat pelimäärät olen heitä katsellut, Ahokas sanoo.
Junioreiden kanssa toimiminen on myös muutoin hieman erilaista kuin aikuisten kanssa työskenteleminen. Lähestymistapa pitää olla hieman erilainen, että hyvä lopputulos saavutetaan.
− Jotta voi valmentaa hyvin, täytyy tuntea ihminen ja pelaaja. Se on kaiken lähtökohta. Jos tätä ei ole pohjana, niin sitten on hyvin vaikeaa mennä eteenpäin.
− En tietenkään voi puhua kuin omasta puolestani, mutta nähdäkseni nuorten kanssa pitää osata kanssakäydä ja luoda heihin luottamussuhde. Ajatukseeni kuuluu, että sitä kautta pelaajat saa mukaan yhteiseen asiaan. Se on menestymisen edellytys.
Persoonat luovat myös ympäristön, jossa joukkue harjoittelee ja pelaa ottelunsa. Ahokas näkee, että toimintakulttuuria tulee miettiä ennakkoon. Kaikki toiminta ei välttämättä sovi kaikille joukkueille. Kyse on lopulta yksilöiden kokonaisuudesta.
− Toimintakulttuuri pitää luoda sellaiseksi, että siellä pystyy toimimaan ja olemaan oma itsensä. Siellä pyritään jatkuvasti parhaaseen mahdolliseen suoritukseen, jonka kulloinenkin joukkueen jäsen voi sillä hetkellä tehdä. Paljon on kiinni joukkueen yhteisestä toiminnasta, jossa ihmisen pitää päästä vaikuttamaan. Päävalmentaja toki lopulta päättää, miten toimitaan.
Joukkuehengen merkitys korostuu
Olennaisena osana maajoukkuevalmentamista on pelaajien tarkkailu ympäri maailman. Ahokas sanoo, että kilometrejä tulee mittariin vähintään 40 000 vuodessa, mutta reissupäiviä on muutoin senkin edestä. Vielä ennen joulukuun MM-leiriä Ahokas kiertää Suomen kiekkosarjoja ja käy myös Pohjois-Amerikassa tarkkailemassa suomalaislupauksia.
− Seuraamme sitä, miten yksilö suoriutuu eri pelitilanteista ja miten hän hyödyntää omia vahvuuksiaan. Katsomme myös hieman sitä, pystyykö hän pelaamaan kansainvälistä peliä ja löytyvätkö siihen vaadittavat ominaisuudet. Tempo ja luisteluvaade ovat kuitenkin kansainvälisessä pelissä aika suuret.
− Kokonaisuus ratkaisee lopulta. Mietimme sitä, miten me haluamme joukkueena pelata, ja pystyykö kyseinen pelaaja ominaisuuksillaan sitten pelaamaan haluamaamme nopeaa viisikkolätkää. Se vaatii taas omat ominaisuutensa pelaajilta.
Kun sopiva pelaajisto joukkueeseen on saatu kasattua, alkaa turnausta edeltävällä leirillä yksityiskohtaisempi roolin läpikäyminen. Maajoukkueissa harjoitusten määrä ei ole mitenkään valtava, joten olennaisiin asioihin tulee keskittyä. Esimerkiksi ennen marraskuun harjoitusturnausta Nuorilla Leijonilla oli kolme jääharjoitusta.
− Käymme yksilölle ennakkoon läpi sen, miten hän toimii. Asioita käydään paljon läpi myös videolta. Koko maailmaa ei kannata yrittää syleillä lyhyessä ajassa, eikä kaikkea voi saada läpi.
− Keskitymme meille olennaisiin asioihin. Paljon asioita tapahtuu ryhmädynamiikan ja joukkuehengen kautta. Maajoukkueessa on olennaista, että ryhmä hitsautuu nopeasti yhteen, koska kaikki tulevat eri seuroista. Silloin ei tarvitse myöskään murehtia, että joukkueessa olisi jännitteitä.
Vaikka Ahokas puhuu mielellään paljon kanssakäymisestä ja persoonien valmentamisesta sekä joukkuehengestä, on joukkueella kuitenkin aina pelitapa. Nuoret Leijonat haluaa olla viisikkona nopea joukkue, joka pysyy kiekossa mahdollisimman paljon.
− Haluamme yksinkertaisuudessaan puolustaa läheltä ja riistää läheltä. Meidän hyökkäyksemme pitää olla riittävän hyvä, että pystymme aktiivisesti puolustamaan ja pystymme mahdollisimman nopeasti saamaan kiekon takaisin meille. Peliä pitää lukea ja toimia tilanteen vaatimuksen mukaan.
Pieneen kaukaloon sovitettu pelitapa
Kuitenkin ennen pelin sisäänajoa täytyy pelaajan ja valmentajan Ahokkaan mukaan pystyä kommunikoimaan. Kun yhteys ja joukkuekulttuuri on luotu, voidaan pelitapaa lähteä ajamaan sisään. Turnaukseen ei voi lähteä ilman pelitapaa.
− Pelitapaa tietysti kehitetään koko ajan videoiden, palautteiden ja pelitapaharjoitusten muodossa. Pääpointit pyritään viemään jo harjoituksissa läpi: kuinka pelaamme, kuinka karvaamme ja kuinka hyökkäämme.
− Siinä mielessä olen Suomi-kiekon ihminen, että haluan painottaa, mikä on meidän puolustusalueemme hyökkäyspeli, mikä on meidän keskialueemme hyökkäyspeli ja mikä on meidän hyökkäysalueemme hyökkäyspeli. Miten teemme meidän yläpelimme ja alapelimme hyökkäysalueella. Ja niin edelleen.
Ahokas innostui avaamaan myös hieman yksityiskohtia Nuorten Leijonien pelaamisesta.
− Pyrimme paineistamaan karvauksessa aina, kun on mahdollisuus. Menemme kolmivaiheisesti. Meillä on neljän paine, jossa puolustajat ovat aktiivisia ja mukana. Puhutaan niin sanotusti viuhkasta, jos etäisyydet ovat liian pitkät, jolloin pystymme silti puolustamaan etuperin, Ahokas aloittaa ja jatkaa:
− Silloin painollisen puolen kaista ei niin sanotusti iske, vaan silloin se tapahtuu syöttölinjan yläpuolella ja pakit pelaavat silloin tiiviinä keskustaa. Sitten on totta kai myös ohjausvaihe, kun peli sitä vaatii. Aina se paine tai nopean puolustuksen vaihe tulee ensin.
Kysymys on lopulta siitä, että joukkueella on pelitapa. Eri joukkueet pelaavat eri tavalla, mutta Nuoret Leijonat haluaa pelata nopeaa viisikkokiekkoa. Ahokkaan mukaan olennaista on se, että pelaajat saadaan sitoutumaan yhteiseen toimintatapaan. Oli se sitten mikä tahansa.
"Tavoitteet ovat korkealla, sehän on ihan selvä"
− Suomen mestaruuksia on voitettu valuvalla trapilla ja kolmeykkösellä. Peli kuitenkin muokkautuu koko ajan. Liigapelaaminen on tietyssä määrin aika paljon erilaista kuin alle 20-vuotiaiden pelaaminen ja pienen kaukalon peli.
− Olemme koko harjoituskauden pyrkineet menemään pienen kaukalon ehdoilla, vaikka isossa kaukalossa olemme pelanneetkin. Siinä on taas erilaisia asioita. Meidän pelitapamme pitäisi olla sellainen, että se toimii tuolla pikkuloorassa.
Tavoitteena mestaruus
Nuorten MM-kisoja Buffalossa edeltää parin viikon jakso Pohjois-Amerikassa, jossa joukkue pääsee harjoittelemaan pienessä kaukalossa yhteisiä asioita. Samaisella leirijaksolla valikoituu hiljalleen lopullinen joukkue peliesitysten mukaan.
− Olemme toki harjoitteiden ja videoiden kautta käyneet läpi asioita jo nyt, mutta määräharjoitteita on kuitenkin ollut aika vähän. Olemme olleet elokuussa ja marraskuussa nyt yhdessä, eli on ollut pitkiä pätkiä, että emme ole harjoitelleet yhdessä.
− Tässä tullaan siihen, että meidän pitää saada asioita vietyä nopeasti läpi. Tällaisessa turnauksessa pelin täytyy kehittyä koko ajan. Varsinkin turnauksen aikana pienillä nyansseilla ja harjoitteilla kehitys tapahtuu. Iso osa asiaa tulee videoiden kautta, jotka ovat etenkin maajoukkuetoiminnassa keskeisessä roolissa.
Suomi saa tänä vuonna jalkeille varsin väkevän joukkueen ja hyviäkin pelaajia tulee jämään rannalle odottamaan vuoroaan. Vuoroa, jota kenties ei koskaan tulekaan.
NHL-sopimuksella pelaavista Janne Kuokkanen on esimerkiksi vielä mahdollinen lisä joukkueeseen, joskin se vaatisi NHL-seuran suostumuksen kisalupaan. Se ei läheskään aina irtoa. Paljon riippuu myös siitä, pelaako esimerkiksi Kuokkanen AHL:n vai NHL:n puolella kyseisenä ajankohtana.
Joukkueeseen ilman heitäkin saataisiin silti valtava potentiaali. KHL:ssä pelaava Eeli Tolvanen olisi joukkueelle ensiluokkainen vahvistus hyökkäyspäähän. Puolustajista huippulupaus Miro Heiskanen on Tolvasen tapaan hakemassa paikkaa A-maajoukkueesta talviolympialaisiin.
Ahokas luottaa siihen, että Nuoret Leijonat pystyy tänä vuonna mihin vain.
− Meille tulee hyvä ryhmä, jossa on paljon hyviä pelaajia. Meillä on mahdollisuudet ihan mihin vain. Muilla mailla on myös aina hyviä ryhmiä, kun puhutaan, että sielläkin on ensimmäisen kierroksen varauksia.
− Totta kai uskomme itseemme. Tavoitteet ovat korkealla, sehän on ihan selvä. Varmasti on siinä mielessä hyvä tämän ikäryhmän suhteen, että on laajuutta ja saadaan hyvä roolitus. Moni niin sanottu kova nimi voi jäädä poiskin. Kilpailu pelipaikoista on kyllä todella kova.