– Isot housut on täytettävänä, kun tulee mestarijoukkueeseen eikä ole aiemmin ollut ykkösmaalivahtina NHL:ssä.
Colorado Avalanchen maalivahtivalmentaja Jussi Parkkila muistuttaa reaaliteeteista, jotka seuraan hankittu Aleksandr Georgijev on kohdannut – Parkkila mainitsee myös itse valmentajana nauttivansa tällaisesta haasteesta. 26-vuotias venäläis-bulgarialainen torjuja onkin suoriutunut painetilassa erinomaisesti.
Ennen Tampereella pelattuja Global Series -otteluita, jolloin tämä haastattelu toteutettiin, Georgijev oli NHL:n kolmanneksi paras GSAx-tilastossa, joka analysoi torjujan suoritustasoa suhteessa vastustajan luomaan maaliodottamaan. Koko kauden otannalla Georgijevin suoritustaso on petraantunut, vaikka sijoitus onkin alkukauteen verrattuna huonompi.
– Hyvin on Georgijevin kanssa lähtenyt yhteistyö liikkeelle. On asioita, joita haluan hänen pelaamisessaan muuttaa ja minulla on perustelut, miksi niin tehdään. Katsomme videolta, mitä pitää muuttaa, ja teemme sen pohjalta erilaisia harjoitteita.
– Hän on halukas oppimaan uutta ja todella potentiaalinen torjuja. Näen hänessä kykyjä ottaa iso askel, mutta otanta on vielä pieni. Georgijevillä on sopimus kevääseen 2025, itselläni on tämä ja ensi kausi, niin saadaan työskennellä rauhassa.
Maalivahdit ja iso odotusarvo
Parkkila on jo toista kautta peräkkäin tilanteessa, että edelliskauden ykkösmaalivahti on vaihtanut maisemaa rahakkaamman sopimuksen perässä.
Philipp Grubauerin suomalainen valmensi toissa kaudella Vezina Trophy -finalistiksi, ja saksalainen jatkoi matkaansa laajennusjoukkue Seattle Krakeniin. Darcy Kuemper puolestaan kehittyi yhdessä kaudessa Stanley Cup -voittajaksi Parkkilan valmennuksessa ja teki vapaana agenttina sopimuksen Washington Capitalsiin.
Meritoitunut valmentaja yhtyy ihmettelyyn maalivahtien asemasta NHL-bisneksessä.
– Onhan se hassua, että on kenttäpelaajia, jotka tienaavat moninkertaisesti verrattuna ykkösmaalivahtiin. Kuitenkin maalivahtiin kohdistuu iso odotusarvo, eikä ohipelejä saisi tulla. Pitkässä juoksussa niitä väkisinkin tulee jokaiselle.
Georgijev teki viime kesänä Avalanchen kanssa kolmivuotisen sopimuksen, jonka vuosipalkka on 3,4 miljoonaa dollaria. Yhteensä 32 NHL-maalivahdin palkkakattovaikutus on suurempi kuin hallitsevan mestarin ykköstorjujan – sama pätee 11:een Avalanchen kenttäpelaajaan.
Montréal Canadiensin Carey Pricen sopimuksessa on maalivahdeista korkein palkkakattovaikutus, peräti 10,5 miljoonaa dollaria. Florida Panthersin Sergei Bobrovski pääsee kymmenen miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiollaan kakkossijalle.
Price pelasi viime kaudella vain viisi ottelua ja on ollut tämän kauden kokonaan pelaamatta. Alkoholiriippuvuudestaan avoimesti puhuneen maalivahtilegendan uran jatkumisesta ei ole takeita. Neljättä kauttaan Panthersissa pelaava Bobrovski puolestaan on ollut muhkeaan palkkaansa peilaten jättimäinen floppi.
Tampa Bay Lightningin Andrei Vasilevski on 9,5 miljoonan dollarin keskimääräisellä vuosiansiollaan kolmanneksi kallein maalivahti. 28-vuotias venäläinen on torjunut seuralle kaksi Stanley Cupia ja on henkilökohtaisella tasolla voittanut sekä parhaan maalivahdin Vezina Trophyn että pudotuspelien arvokkaimman pelaajan Conn Smythe Trophyn.
– Lightningia jos miettii esimerkkinä, niin varmaan siellä on hieno pelata, kun maalilla on ukko, joka pystyy ryöstämään voittoja. Useimmat maalivahdit eivät tienaa läheskään samaa, mihin on totta kai syynsä, mutta jokaiselta ykkösmaalivahdilta odotetaan lähes vastaavaa tilipussin koosta riippumatta. Se on aika mielenkiintoinen asetelma.
Vasilevski on tällä hetkellä NHL:n kiistatonta eliittiä, mutta jättisopimuksensa päättyessä hän on 34-vuotias, joten suoritustason lasku on todennäköistä. Juuri riskinhallinnan näkökulmasta maalivahteja varataan harvakseltaan ensimmäisellä kierroksella.
Vuosina 2020–21 varatut Jaroslav Askarov, Jesper Wallstedt ja Sebastian Cossa on poikkeuksellinen tahti, sillä koko 2010-luvulla varattiin ensimmäisellä kierroksella yhteensä seitsemän maalivahtia.
Palapeliä kasaamassa
Parkkila valmentaa Avalanchessa kuudetta kauttaan, ja viime kausi huipentui mestaruusjuhliin. Hallitsevan mestarin kausi on ollut haastava muun muassa lukuisien loukkaantumisten vuoksi, mutta mestariehdokkaiden joukosta Avalanchea ei kuitenkaan ole syytä pudottaa.
– Totta kai nälkä kasvaa syödessä ja haluan voittaa uudelleen, mutta se on monen tekijän summa. Helpolla voitto ei tullut, ja kaikki asiat täytyy osua kohdalleen.
Viime keväänä vammat osuivat myös Parkkilan valmennettaviin, kun Kuemper loukkaantui ensimmäisessä konferenssifinaalissa. Pavel Francouz kuitenkin torjui vaikeassa tilanteessa tarvittavat voitot.
– Maalivahtivalmentajan näkökulmasta olisi voinut pelata paremminkin, mutta pudotuspeleissä voitot ratkaisevat. Se on hänellekin ihan erilainen kokemus, kun on omalla pelaamisellaan vaikuttanut mestaruuteen eikä vain aukonut luukkua ja pitänyt lämpöä yllä.
Francouz jatkaa Avalanchessa Parkkilalle tuttuna torjujana, mutta Georgijevin kanssa yhteistyö on vasta alussa.
– Päivittäin tutustutaan toisiimme paremmin, en voi vielä väittää häntä kovin hyvin tuntevani. Pelinlukua olemme paljon työstäneet, ja hän opettelee pelaamaan joitain tilanteita eri tavalla kuin ennen.
Tilanteet tulevat todella nopeasti, eikä maalivahdilta riitä, että on sijoittunut ihan hyvin.
– Toisaalta haluan hyödyntää hänen vahvuuksiaan eli palapeliä tässä kasataan ja toivottavasti keväällä olemme taas isoissa peleissä. Aikaa ei ole paljon eikä kauden aikana treeniä ole hirveästi.
Vaikka Suomessa pelatut Global Series -ottelut olivat hieno kokemus, aiheutti reissaaminen ylimääräistä haastetta juuri harjoitteluun.
– Olimme edeltävän viikon New Yorkissa ja pelasimme tiistaina, perjantaina ja lauantaina, niin keskiviikkona harjoiteltiin ja sekin oli ensimmäinen joukkuetreeni kymmeneen päivään, Parkkila muisteli ensimmäisen Global Series -ottelun jälkeen.
– Sitten lensimme Suomeen ja harjoittelimme tiistaina, mutta kaksi päivää oltiin pois jäältä, niin siitä on helppo laskea, ettei niitä treenikertoja montaa tule. Välillä sitä toivoo, että olisi enemmän mahdollisuuksia harjoitteluun, mutta näiden pelisääntöjen kanssa on elettävä ja tulosta on tultava.
"Välillä tuntuu unohtuvan, että pelaajat ovat tavallisia ihmisiä"
Kiekkomaailman kirkkaimmalla huipulla menestyksekkäästi operoiva Parkkila tietää NHL:n vaatimustason ja painottaa pelinopeuden ja yksilötaidon korkeaa tasoa.
– Tekninen osaaminen auttaa useimmissa tilanteissa, mutta pääkoppa on kaikkein isoimmassa roolissa: pelin ymmärrys ja tilanteiden tunnistaminen, ettei ole myöhässä. Tilanteet tulevat todella nopeasti, eikä maalivahdilta riitä, että on sijoittunut ihan hyvin.
Parkkila muistuttaa myös inhimillisestä tekijästä, joka vaikuttaa huipputasolla pärjäämiseen.
– Suorittamisen pitää olla ihan tapissa illasta toiseen eikä se ole helppoa, kun matkustetaan paljon ja on myös se jääkiekon ulkopuolinen elämä hallittavana. Välillä tuntuu lajin seuraajilta unohtuvan, että pelaajat ovat tavallisia ihmisiä, vaikka pelaavat lajin huipulla.
Vaikka dataa on paljon tarjolla, Parkkila luottaa valmennuksessaan enemmän omiin havaintoihinsa.
– Analyytikoilta tulee tietoa, mutta en käytä sitä liikaa, koska dataa tulee niin paljon. Katson pelivideot tarkalla silmällä ja teen peleistä omat muistiinpanot. Analytiikka on hyvä lisätyökalu, mutta ei ainakaan itselläni kovin keskeisessä roolissa.
Oli kyllä epätodellinen olo, kun sitä kannua katseli aamupalapöydässä.
Kyky lukea peliä ja tunnistaa tilanteita sen sijaan on maalivahtipelissä ja -valmennuksessa keskeistä.
– Maalivahdin pitää pystyä lukemaan peliä ja visualisoimaan tilanteet, on kyseessä suora hyökkäys, päätypeli tai ylivoimakuvio ja samanaikaisesti pitää pystyä huippusuoritukseen. Oma tavoitteeni on helpottaa maalivahtien työtä, että pelaaminen olisi rentoa ja luonnollista.
Viime kaudella Parkkila muokkasi Kuemperin pelityyliä, vaikka aikaa oli vähän ja valmennettavalla maalivahdilla runsaasti kokemusta. Georgijevin pelaamisessa puolestaan on tällä kaudella ollut nähtävissä hillitympää vastaantuloa ja tilanteiden ylipelaamisen vähenemistä.
– Viime kaudella otin ison riskin Kuemperin kanssa, kun lähdettiin muuttamaan hänen pelaamistaan. Tiesin, että muutos ei tapahdu leikiten, mutta silti tuli mietittyä, uskallanko sohaista tuohon suuntaan, ja mitä se antaisi joukkueelle.
– Yksi kausi on lyhyt aika tehdä muutoksia, ja yli 30-vuotiaalla Kuemperilla on jo niin paljon kokemusta, ettei voi muokata yhtä rajusti kuin jotain nuorempaa, kuten Georgijeviä. Myös ruumiinrakenne on otettava huomioon niin, että valmennus palvelee juuri kyseistä torjujaa.
Poika saunoi
Parkkila pääsi kesällä nostelemaan kannua ensimmäisenä suomalaisvalmentajana. Juhlallisuuksiin kuului myös päivä Stanley Cupin kanssa, jonka Parkkila vietti alkuperäisessä kotikaupungissaan Tampereella.
– Oli ihan huikea päivä! Kunpa olisi nauhuri, että voisi elää alusta sen päivän. Ensin äidin luo, missä itsekin lapsena asuin. Syötiin aamupala kaikessa rauhassa, sitten oli pieni julkinen juttu ja lounas.
Stanley Cupista syömisen Parkkila sanoi jättäneensä väliin, mutta pojan saunottamisen hän järjesti
– Illaksi vuokrasin vielä saunalautan kaveriporukalle. Stanley Cupin vartijat antoivat sen verran löysää, että saunan puolella sai ottaa kannun kanssa kuvan, mutta löylynheittoa ei sallittu, mikä on ihan ymmärrettävää.
Päivä Tampereella Stanley Cupin kanssa oli erityinen elämys sekä Parkkilalle että maljan turvallisuudesta vastanneille työntekijöille.
– Nämä Stanley Cupin vartijat olivat aivan myytyjä saunalautasta. Heistä toinen saunoi meidän kanssa kolme tuntia ja kävi Pyhäjärvessä uimassa. Oli kyllä epätodellinen olo, kun sitä kannua katseli aamupalapöydässä. Se kolahti kovaa ja oli upea kokemus voittaa mestaruus.