Tasan kymmenen vuotta sitten vuonna 2013 New Jerseyssä järjestetyssä varaustilaisuudessa varattiin runsaasti pelaajia, joista on tullut joukkueidensa runkopelaajia. Jos heistä keräisi tähdistökokoonpanon, se näyttäisi tältä.
Kokoonpanoa tähdittää muutama supertähti ja yhteensä seitsemän Stanley Cupin kokemus. Viime vuosina tiensä varausluokan eliittiin on raivannut Carter Verhaeghe, joka pelasi juuri uransa parhaimman kauden Florida Panthersissa.
Elias Lindholm – Nathan MacKinnon – Jake Guentzel
Elias Lindholm, Calgary Flames
743 ottelua, 203+310=513 tehopistettä
Carolina Hurricanes varasi tilaisuuden viidennellä vuorolla ruotsalaisen Lindholmin. Hän debytoi Hurricanesissa kaudella 2013–2014 ja pelasi joukkueessa muutaman vuoden ajan.
Kuitenkin kaudeksi 2018–2019 hän siirtyi Flamesiin, jossa hän on noussut uudelle tasolle ja joukkueen eturivin pelaajaksi. Lindholmin aikana Flames on kuitenkin ollut ailahteleva eikä menestystä pudotuspeleissä ole juurikaan tullut.
Lindholm on edustanut Ruotsin maajoukkuetta useamman kerran MM-kisoissa. Hän saavutti kultamitalin MM-kisoissa vuonna 2017.
Nathan MacKinnon, Colorado Avalanche
709 ottelua, 284+475=759 tehopistettä
Avalanche varasi tilaisuuden ensimmäisenä kanadalaisen MacKinnonin. Hän debytoi kaudella 2013–2014 Avalanchessa ja nousi heti joukkueen keulahahmojen joukkoon.
MacKinnonin ensimmäisinä vuosina Avalanche kynsi vielä NHL:n pohjamudissa, mutta joukkue alkoi hiljalleen nousta kohti sarjan kärkeä. Lopulta MacKinnon oli johdattamassa Avalanchea keväällä 2022 Stanley Cup -voittoon.
MacKinnon on voittanut NHL:n henkilökohtaisista palkinnoista Calder- ja Lady Byng Trophyn. Lisäksi MacKinnon edusti kultaa voittanutta Kanadan maajoukkuetta World Cupissa 2016.
Jake Guentzel, Pittsburgh Penguins
453 ottelua, 197+217=414 tehopistettä
Penguins varasi 77. vuorolla yhdysvaltalaisen Guentzelin. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2016–2017 ja on ollut alusta saakka Penguinsin tärkeimpiä maalintekijöitä.
Heti avauskaudellaan Guentzel oli keskeisessä roolissa Penguinsin voittaessa Stanley Cupin tekemällä pudotuspeleissä 25 ottelussa 13 maalia. Huolimatta ajoittaisista terveyshuolistaan Guentzel on pystynyt rikkomaan 35 maalin rajan kolmena kautena.
Pavel Butšnevitš – Aleksander Barkov – Andre Burakovsky
Pavel Butšnevitš, St. Louis Blues
437 ottelua, 135+203=338 tehopistettä
New York Rangers varasi 75. vuorolla venäläisen Butšnevitšin. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2016–2017. Viiden kauden aikana Rangersissa Butšnevitšista kasvoi tasaisen varma pisteidentekijä.
Kaudeksi 2021–2022 hän siirtyi Bluesiin. Siellä hän nousi uudelle tasolle joukkueen avainpelaajaksi, joka tekee tehoja piste per peli -tahtia.
Butšnevitš on edustanut Venäjän maajoukkuetta ja hän oli voittamassa MM-pronssia vuonna 2017.
Aleksander Barkov, Florida Panthers
664 ottelua, 243+388=631 tehopistettä
Panthers varasi tilaisuuden toisella vuorolla Barkovin ja suomalainen debytoi NHL:ssä heti seuraavana syksynä. Barkov on kasvanut Floridan palmujen alla yhdeksi sarjan parhaista kahden suunnan keskushyökkääjistä.
Barkov oli kapteenina johdattamassa Panthersia Stanley Cup -finaaleihin kuluneella kaudella. Mestaruus jäi kuitenkin vielä haaveeksi Vegas Golden Knightsin vietyä finaalit nimiinsä voitoin 4–1.
Barkov voitti NHL:n parhaalle puolustavalle hyökkääjälle myönnettävän Selke Trophyn kaudella 2020−2021. Tämän lisäksi Barkov on edustanut useita kertoja Suomen maajoukkuetta saavuttaen MM-hopeaa ja kerran olympiapronssia.
Andre Burakovsky, Seattle Kraken
568 ottelua, 136+198=334 tehopistettä
Washington Capitals varasi Burakovskyn tilaisuuden 23. vuorolla. Ruotsalainen debytoi joukkueessa 2014–2015. Hän pelasi Capitalsissa viiden kauden ajan, jolloin hän voitti myös ensimmäisen Stanley Cupinsa keväällä 2018.
Kaudeksi 2019–2020 Burakovsky siirtyi Colorado Avalancheen, jossa hänen potentiaalistaan saatiin enemmän irti: ruotsalainen nousi pelillisesti ja tehopisteiden osalta seuraavalle tasolle. Viimeisellä kaudellaan Avalanchessa hän pääsi toistamiseen nostamaan Stanley Cup -pokaalia.
Mestaruuskauden jälkeen hän teki monivuotisen sopimuksen Krakenin kanssa.
Carter Verhaeghe – Bo Horvat – Sean Monahan
Carter Verhaeghe, Florida Panthers
254 ottelua, 93+84=177 tehopistettä
Toronto Maple Leafs varasi 82. vuorolla Verhaeghen. Hän ei kuitenkaan koskaan pelannut Maple Leafsissa, vaan teki debyyttinsä Tampa Bay Lightningissa kaudella 2019–2020.
Todellisen läpimurtonsa hän kuitenkin teki kaudella 2020–2021, kun hän siirtyi Florida Panthersiin. Sittemmin hän on ollut Panthersin kärkihyökkääjiä rikkoen viime kaudella ensi kertaa urallaan 40 maalin rajan. Verhaeghe pelaa jatkossakin pantteripaidoissa.
Bo Horvat, New York Islanders
651 ottelua, 208+228=436 tehopistettä
Canucks varasi yhdeksännellä vuorolla Horvatin, ja hän debytoi joukkueessa kaudella 2014–2015. Horvatista kasvoi nopeasti vahva kahden suunnan keskushyökkääjä ja hän toimi joukkueen kapteenina neljän kauden ajan.
Kahdeksan täyden kauden jälkeen Canucks oli päässyt vain kahdesti pudotuspeleihin. Kesken viime kauden Horvat kaupattiin New York Islandersiin. Islanders kipusi lopulta pudotuspeleihin mutta putosi jo ensimmäisellä kierroksella.
Horvat teki siirron jälkeen Islandersin kanssa kahdeksan vuoden sopimuksen, joka ulottuu vuoteen 2031 saakka.
Sean Monahan, Montréal Canadiens
681 ottelua, 218+261=479 tehopistettä
Flames varasi tilaisuuden kuudennella vuorolla Monahanin. Kanadalainen debytoi kaudella 2013–2014 ja osoitti muutaman ensimmäisen kauden aikana, että hänestä voisi kasvaa joukkueelle uusi kärkisentteri.
Hän ajautui kuitenkin hieman sivuraiteille joukkueessa − osin loukkaantumisten takia. Lopulta hänet kaupattiin Canadiensiin viime kaudeksi. Canadiensissa Monahan teki 25 ottelussa 17 tehopistettä ja hankki vuoden mittaisen jatkosopimuksen.
Max Domi – Andrew Copp – Anthony Duclair
Max Domi, Dallas Stars
581 ottelua, 121+249=370 tehopistettä
Phoenix Coyotes varasi 12. vuorolla kanadalaisen Domin. Hän debytoi joukkueessa parin vuoden päästä. Domi on osoittanut potentiaalia nousta merkittäväksi hyökkäyssuunnan pelaajaksi, mutta samalla hän ollut pelillisesti varsin ailahtelevainen.
Domista on tullut niin kutsuttu kiekkokiertolainen: kahdeksan kauden aikana otteluita on kertynyt kuudessa eri seurassa. Coyotesin lisäksi hän on ehtinyt pelata Starsissa, Canadiensissa, Hurricanesissa, Columbus Blue Jacketsissa ja Chicago Blackhawksissa.
Andrew Copp, Detroit Red Wings
565 ottelua, 91+153=244 tehopistettä
Winnipeg Jets varasi Coppin 104. vuorolla. Hän pelasi jo kaudella 2014–2015 yhden ottelun joukkueen riveissä, mutta ensimmäinen kokonainen kausi oli sitä seuraavalla kaudella.
Jetsissä Copp kasvatti vuosi vuodelta rooliaan alkuvuosien alaketjujen raatajasta päteväksi kahden suunnan hyökkääjäksi. Kesken kauden 2021–2022 Copp siirtyi Stanley Cupia tavoitelleeseen Rangersiin.
Rangers ei kuitenkaan onnistunut voittamaan Stanley Cupia, ja Copp siirtyi viime kaudeksi Red Wingsiin monivuotisella sopimuksella.
Anthony Duclair, Florida Panthers
490 ottelua, 122+139=261 tehopistettä
Rangers varasi tilaisuuden 80. vuorolla Duclairin. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2014–2015. Hän kuitenkin pelasi vain 18 ottelua ja siirtyi jo seuraavaksi kaudeksi Coyotesiin.
Duclairin uraa ovat muutenkin sävyttäneet useat siirrot. Rangersin ja Coyotesin lisäksi hän on pelannut Blackhawksissa, Blue Jacketsissa ja Ottawa Senatorsissa. Senatorsissa Duclairin pelaamisen taso alkoi nousta ja hän sai otteisiinsa tasaisuutta.
Viimeisin seuran vaihto tapahtui kaudeksi 2020–2021, kun Duclair siirtyi nykyiseen seuraansa. Duclair on ollut olennainen osa Panthersin hyökkäystä viime vuodet, ja hän jatkaa myös seuraavalla kaudella seurassa.
Josh Morrissey – Seth Jones
Josh Morrissey, Winnipeg Jets
501 ottelua, 56+186=242 tehopistettä
Jets varasi 13. vuorolla Morrisseyn. Hän debytoi joukkueen riveissä kaudella 2015–2016. Hän on koko uransa Jetsissä ja jatkaa vielä kauteen 2027–2028 saakka.
Morrissey on tullut tunnetuksi erityisesti kahden suunnan pelaamisestaan. Kanadalaispuolustajan kiekollinen pelaaminen otti merkittävän loikan eteenpäin tehojen muodossa viime kaudella, kun hän takoi tehot 16+50=76.
Seth Jones, Chicago Blackhawks
730 ottelua, 82+292=374 tehopistettä
Nashville Predators varasi tilaisuuden neljännellä vuorolla Jonesin, joka debytoi taalajäillä heti syksyllä. Muutaman vuoden jälkeen Jones kaupattiin Blue Jacketsiin, jossa hän nousi joukkueen ykköspuolustajaksi.
Vajaan kuuden kauden aikana Blue Jackets selviytyi neljästi pudotuspeleihin. Kuitenkin joukkueen orastavan alamäen myötä Jones kaupattiin Blackhawksiin, jonka kanssa hän teki kahdeksan vuoden ja yhteensä 76 miljoonan dollarin sopimuksen.
Jones oli voittamassa vuonna 2018 MM-pronssia Yhdysvaltain maajoukkueessa,
Darnell Nurse – Shea Theodore
Darnell Nurse, Edmonton Oilers
559 ottelua, 66+169=235 tehopistettä
Oilers varasi seitsemännellä vuorolla Nursen. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2014–2015 pelaten kaksi ottelua. Ensimmäinen kunnollinen kausi oli kuitenkin vasta seuraavalla kaudella, kun Nurse sementoi paikkansa Oilersin puolustuksessa 69 ottelussa.
Nurse on vuosien aikana noussut yhdeksi Oilersin keskeisimmistä pelaajista. Kuitenkin hänen otteitaan voi pitää vielä melko ailahtelevina huomioiden puolustajan kausitienestit, joita hän saa keskimäärin yhdeksän miljoonaa dollaria.
Shea Theodore, Vegas Golden Knights
450 ottelua, 66+198=264 tehopistettä
Anaheim Ducks varasi Theodoren ensimmäisen kierroksen lopulla vuorolla 26. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2015–2016. Hän ei kuitenkaan saanut merkittävää roolia Ducksissa, ja Vegas Golden Knights nappasi puolustajan riveihinsä laajennusvaraustilaisuudessa.
Golden Knightsissa Theodore on noussut tärkeäksi kiekolliseksi puolustajaksi. Hän oli johdattamassa joukkuetta sen historian ensimmäiseen Stanley Cupiin tänä kesänä.
Brett Pesce – MacKenzie Weegar
Brett Pesce, Carolina Hurricanes
557 ottelua, 36+149=185 tehopistettä
Hurricanes varasi Pescen kolmannella kierroksella 66. vuorolla. Hän debytoi joukkueen riveissä kaudella 2015–2016. Pesce on pelannut koko NHL-uransa Hurricanesissa.
Pesce on tullut tunnetuksi vahvana puolustavana puolustajana ja alivoimapelaajana. Kuitenkin vuosien varrella hän on kehittynyt myös hyökkäyspelaamisessa ja hänestä on kasvanut vakuuttava kahden suunnan puolustaja.
MacKenzie Weegar, Calgary Flames
387 ottelua, 31+121=152 tehopistettä
Panthers varasi Weegarin tilaisuuden viimeisillä vuoroilla, 206. vuorolla. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2016–2017 pelaten kolme ottelua. Ensimmäisen täyden NHL-kautensa hän pelasi seuraavalla kaudella.
Weegar alkoi toden teolla näyttää kykyjään kaudella 2020–2021 ollen Panthersin kärkipuolustajia ja noustessaan ykköspariin Aaron Ekbladin rinnalle. Weegar kuitenkin siirtyi Flamesiin kesällä 2022 suuressa pelaajakaupassa, jossa Jonathan Huberdeau siirtyi Flamesiin ja Matthew Tkachuk Panthersiin.
Juuse Saros – Tristan Jarry
Juuse Saros, Nashville Predators
286 runkosarjaottelua, 91,9 %
Predators varasi 99. vuorolla Saroksen. Hän pelasi ensimmäisen NHL-ottelunsa kaudella 2015–2016 vietettyään suurimman osan kaudesta AHL-joukkue Milwaukee Admiralsissa. Seuraavaksi kaudeksi hän nousi Predatorsin kakkosmaalivahdiksi.
Pekka Rinteen lopetettua uransa kevääseen 2021 Saros nousi kiistattomaksi ykkösmaalivahdiksi. Aiempaa suurempaa vastuuta saatuaan hän on myös saanut tunnustusta nousemalla Vezina Trophy -finalistiksi. Menestystä pudotuspeleissä ei ole kuitenkaan tullut, sillä Predators ei ole päässyt pudotuspelien 1. kierrokselta jatkoon sitten kevään 2018.
Tristan Jarry, Pittsburgh Penguins
206 runkosarjaottelua, 91,4 %
Penguins varasi 44. vuorolla Jarryn. Hän debytoi joukkueessa kaudella 2016–2017 pelaten yhden ottelun. Kakkosmaalivahdiksi hän nousi kaudeksi 2017–2018.
Kaudella 2020–2021 Jarry nousi Penguinsin ykkösmaalivahdiksi. Hyvistä runkosarjaotteistaan huolimatta Jarry ei ole pystynyt auttamaan Penguinisia voittamaan pudotuspelisarjaa.
Artikkelia muokattu 29.6.2023 klo 13: Korjattu MacKinnonin voittamat henkilökohtaiset palkinnot ja Barkovin voittamat maajoukkuemitalit.