Blues nakutteli kiekon kummassakin pelissä Mikko Tolvasen selän taakse jo alkusekunneilla. Torstaina ottelua ehdittiin veivata vain 16 sekuntia, kun Ari Vallin täräytti Bluesin johtoon.
– Ei maalin päästäminen ikinä kivaa ole. Ihan sama, missä vaiheessa se maali tulee. Siinä täytyy vain pitää pää kylmänä ja jatkaa matkaa. Ei auta herpaantua, Tolvanen sivaltaa.
Herpaantumisen välttämiseen avittaa kokemus – ainakin ensimmäistä kauttaan ykkösvahdin rooliin totuttelemaan päässeen Tolvasen mukaan.
– Joka päivä oppii jotain uutta. Saa kokemuksia lisää, niin se auttaa. Ei ihan mistä vain hetkahda.
Alun jälkeenkään peli Bluesia vastaan ei sujunut torjujan kannalta lystikkäästi. Espoolaiset tulivat vauhdilla avauserään, latoivat sen aikana kaksi häkkiä ja lopun ottelusta lähinnä puolustivat. Tolvanen saikin seistä maalinsa suulla ensimmäisen erän jälkeen rauhassa. Koko matsissa torjuntoja miehelle kertyi vain 14 kappaletta.
– Vaikea peli minulle. Alkuun räpsähti, mutta sen jälkeen ei tullut tilanteita. Sain ylimääräistä hommaa tehdä, että vireeni pysyi päällä. Kaikkeen täytyy kuitenkin pystyä varautumaan. Välillä tulee 40 torjuntaa ja välillä 10, Tolvanen sanailee.
Kausi on Tolvaselta sujunut kaksijakoisesti. Syksyllä mies loisti Pallokerhon maalin suulla ja valtasi joukkueen ykkösvahdin aseman kokonaan itselleen. Oivan vireen katkaisi kuitenkin polven sivusiteen loukkaantuminen, mikä piti vahdin kaukalosta poissa puolisentoista kuukautta. Loukkaantumisensa jälkeen mies ei ole yltänyt syksyn tasolleen ja torjujan rooli on jäänyt pienemmäksi kuin syksyllä.
Suurimman vastuun viime peleissä Kerhon maalilla kiekkojen torjumisesta on kantanut Mika Järvinen, Tolvasen toimiessa varavahtina.
– Menemme ottelu kerrallaan. Se on joukkueelle hyväksi, kun on kilpailua maalilla. Joka pelissä, missä pääsen maalille, niin tahdon tietenkin esittää parastani, Tolvanen lataa tilanteesta.
Ykkös- ja kakkosvahdin roolien välillä Tolvanen näkee peliajan lisäksi muitakin eroja.
– Ykkösvahtina harjoitteluissa mennään pelien ehdoilla, että on freesinä koko ajan. Sitten, kun harvakseltaan pelaa, niin voi treeneissä ja punttisalilla puristaa ruuvia enemmän. Siinä on sellainen arki-ero.
