Ammattilaisuuden mahdollistaminen naisten jääkiekossa on iso haaste. Raha on keskiössä, kun pelaamisesta halutaan ensin maksutonta, ja sitten maksaa pelaajille palkkaa.
Miltä suunnitelmat näyttävät ammattimaisuuden lisäämiseksi Suomessa ja Ruotsissa, ja miten käytännön toteutus on edennyt? Paljon on asioita, joita pitää järjestää, jotta ammattimainen harjoittelu ja pelaaminen ovat mahdollista eri elämän vaiheissa. Näihin kysymyksiin vastataan tässä artikkelissa.
Lukio- ja ammatillinen koulutus pelaamisen rinnalla
Lukion tai muun vastaavan tason koulutuksen yhdistäminen tavoitteellisen harjoittelun ja pelaamisen kanssa voi kuulostaa helpolta, mutta asia ei ole ihan niin yksinkertainen.
Toisaalta koulun unohtaminen on riskialtis ratkaisu, joten sen sivuuttaminen urheilun tieltä on harvinaista. Lukion yhdistäminen pelaamiseen voi näyttää aika erilaiselta riippuen paikkakunnasta ja maasta. Joillakin seuroilla on ihan tavoitteena saada paikalliseen lukioon nuoria pelaajia heidän seuraansa hyödyttämään.
Ruotsalaisseura Modon perustavoite on saada pelaajia kiekkolukioon ja kouluttaa heistä 3-4 vuoden aikana liigapelaajia ja pitää heidät seuran väreissä pitkään, Modon urheilujohtaja Björn Edlund kertoo.
− Jääkiekkouran rakentaminen ei ole pikamatka, vaan maraton.
Suomen tilanne eroaa merkittävästi Ruotsin järjestelmästä jääkiekkoon erikoistuneiden lukioiden osalta. Suomessa on vain yksi kiekkolukio, Kuortane. Ruotsissa on pelaajia ympäri maata useammassa kiekkolukiossa, toisaalta monen jääkiekkolukion yhtäaikainen perustaminen voi olla vaikeaa, Edlund pohtii.
− Jos pelaajapohjaa ei ole riittävästi, niin varmaan jonkinlainen keskittäminen voi olla hyvä ratkaisu, ja pelaaminen niiden kanssa, jotka ovat taitavia.
Ruotsalaisen Luleå hockeyn toimitusjohtaja Stefan Enbom korostaa jääkiekkolukion merkitystä Luulajassa.
− Jääkiekkolukio Luulajassa on todella tärkeä meille, niin tyttö kuin poikapuolellakin, se on pelaajakehityksemme moottori. Jääkiekkolukioon otetaan vuosittain seitsemän tyttöä ja seitsemän poikaa.
− Jääkiekkoa ei voi yhdistää ammatillisten opintojen kanssa, vaan sen voi ainoastaan yhdistää lukion eri linjojen kanssa. Meillä lukiojärjestelmä toimii erinomaisesti, meillä on tarvittava infrastruktuuri valmiina asunnoista lähtien. Mielestäni tänne on helppo muuttaa ja ne, jotka tänne muuttavat, tulevat huolehdituiksi.
Urheilulinjoja on toki muissakin lukioissa, mutta ne eivät mahdollista samanlaista omistautumista harjoitteluun. Ruotsalaisessa Färjestadissa menneen kauden pelannut Esteri Kalliomäki tietää tämän.
− Minä kävin Hämeenlinnassa lukion urheilunlinjaa, mutta ovathan asiat Kuortaneella eri tasolla, mutta kuitenkin pääsin koulun ohella harjoittelemaan edes jonkin verran.
Kärppien tyttö- ja naiskiekkovastaava Saija Tarkki selostaa Oulun tilannetta.
− Kärppien pelaajista osa käy urheilulukiota ja voivat sen puitteissa käydä aamujäillä.
Naisten liigan johtaja Henni Laaksonen hehkuttaa nykyaikaista mahdollisuutta lukio-opintojen ja pelaamisen yhdistämisessä.
− On mahtavaa, että nykyään oppilaitokset pystyvät tarjoamaan erilaisia opintopolkuja, jotka esimerkiksi mahdollistavat aamuharjoittelun tai opiskelujen jakamisen pidemmälle ajalle. B-suunnitelma on hyvä olla, koska ammattilaisuus on epävarmaa urheilussa.
− Kuortaneen joukkue toimii meillä epävirallisena U16-maajoukkueena. Kuortaneella pelaajien arki on erittäin laadukasta ja siellä on pystytty kasvattamaan erinomaisia pelaajia. Se, miten Kuortane sijoittuu liigakartalle, on epävarmaa, ja sitä tullaan mahdollisesti tarkastelemaan kriittisesti joskus tulevaisuudessa.
Kuortaneen urheilulukioon haetaan niin kuin mihin tahansa lukioon. Sisäänpääsylle on asetettu erikoisehtoja. Hakijalle määritellään lajiliittopisteet 1-5, jolloin nolla pistettä annetaan lajiliitolle tuntemattomalle hakijalle. Viisi pistettä saa lajin huippulahjakkuus, ikäluokan kansainvälisen tason pelaaja, joka on maajoukkueen johtava urheilija.
Pisteytyksessä huomioidaan hakijan potentiaali ja motivaatio kehittyä urheilijana. Pisteytyksiä voidaan tehdä esimerkiksi erillisissä pisteytystilaisuuksissa ja maajoukkuekatsastuksissa. Urheilulukioon haettaessa maksimipistemäärä on 20, joka koostuu laji- ja soveltuvuuspisteistä, ja peruskoulun päättötodistuksen lukuaineiden ja pakollisen liikunnan arvosanojen keskiarvosta.
Ammatillisia oppilaitoksia, jotka tarjoavat ammatillisen perustutkinnon suorittamisen täysin urheilun ehdoilla, on Suomessa 15. Lisäksi on muitakin oppilaitoksia, jotka tarjoavat urheilupainotteisen opiskelun.
Poikien osalta urheilun ja lukio-opintojen yhdistäminen toimii kokemuksemme mukaan hyvin, tätä pitää kehittää myös tyttöjen puolella, Ruotsin jääkiekkoliiton tyttö-ja naiskiekkovastaava Sara Ridderlund kertoo.
Ruotsin hallitus on yhdessä kouluviraston kanssa päättänyt, että kansallisesti hyväksytyt urheilukoulutukset ovat harvoille ja valituille. Näillä valituilla tulee olla edellytykset saavuttaa vähintään kansallinen eliittitaso aikuisena ja koulutuksella tulee olla selvä eliittiurheiluluonne.
Sertifioidun jääkiekkolukion statuksen saaminen edellyttää monen kriteerin täyttämistä, esimerkiksi taloudellisten ehtojen täyttymistä kuin pelaajapolun löytymistäkin lukion läheisyydestä. Ridderlund avaa kiekkolukiotilannetta Ruotsissa.
− Ruotsissa on 33 kansallista jääkiekkolukiota, jotka ovat sertifioituja. Meillä taitaa olla toistasataa jääkiekkolukiota ympäri Ruotsia, jotta nuorten ei tarvitse muuttaa kauaksi kotoaan.
− Meillä on kuusi jääkiekkolukioita pelkästään tytöille. Olemme huomanneet, että nuoret eivät mielellään muuta yli kahden tunnin etäisyydelle kotoaan.
Ridderlundin mukaan asioissa on vielä viilattavaa.
− Opiskelun ja urheilun yhdistäminen on yhtä kuin kaksoisura, eikä se ole helppoa, mutta työstämme asiaa.
HPK:ssa kuluneella kaudella pelannut Ella Välikangas konkretisoi Ridderlundin näkemyksen.
− En kiirehtinyt pois Kokkolasta, ja vanhempanikin olivat sitä mieltä, ettei niin nuorena ole kiire pois kotoa.
Mitä lukion jälkeen?
Tällaista pohtii muun muassa ruotsalaisen Skellefteån naisten manageri Ulrika Dahlgren.
Dahlgren on huolissaan pelaajista, jotka lukiosta valmistumisen jälkeen lopettavat pelaamisen kovasta panostuksesta huolimatta. Lukion jälkeisessä taitekohdassa heille ei jostakin syystä löydy mahdollisuutta panostaa urheiluun enää samalla tavalla kuin aikaisemmin.
Jääkiekko korkeakouluopintojen ohessa
Lukion jälkeen opiskelut jatkuvat, tai työelämä kutsuu. Miten päin tahansa, on taas löydettävä oikea avain lukkoon. HPK:n manageri Jorma Hassinen valottaa arkea HPK:n pelaajien osalta
− Pelaajista osa käy koulua ja osa töissä.
− Teemme pelaajien kanssa ajan- ja elämänhallinnan kehityssuunnitelman tai tavoiteasetannan. Tuemme pelaajia koulutuksessa ja olemme tarvittaessa apuna etsimässä heille osa- tai kokoaikaista työtä.
Välikangas kertoo kokemuksistaan opiskelun ja pelaamisen yhdistämisessä.
− Mielestäni opiskeluiden ja pelaamisen yhdistäminen on helpompaa kuin työn ja pelaamisen yhdistäminen. Työ pelaamisen ohessa on todennäköisesti raskaampaa.
− On eri asia oletko kahdeksasta neljään töissä, kuin tehdä opiskeluja itsenäisesti ja joustavasti.
Opiskeluasiatkaan eivät ole aivan yksinkertaisia yhteensovittaa.
− Yliopistossa on opiskelumenestyksen eteen tehtävä töitä, pelkkä lahjakkuus ei riitä.
− Minulla ei ole ollut opiskelussa joustamisen kanssa ongelmia, harva opettaja edes tietää pelaamisesta. Yliopistoissa urheilijoiden prosentuaalinen osuus on kuitenkin niin pieni, ettei asia nouse suuremmin esille.
Naisella on oma näkemyksensä myös urheilulinjoista.
− Akatemiatoiminta mahdollistaa aamuharjoitukset, mutta muista yliopistourheilulinjoista en tiedä. Urheilijoita pitäisi olla enemmän, jos korkeakouluihin haluttaisiin niin sanottuja urheilijalinjoja.
− Lukiossa kun ollaan nuoria, niin on mielestäni luontevaa, että silloin tarvitaan enemmän tukea.
Tarkki sanoo Oulussa olevan urheiluakatemia, joka on suunnattu korkeakouluopiskelijoille. Tarkki hyödynsi itse yliopistoaikanaan oppilaitosten tarjoama mahdollisuutta käydä aamujäillä.
Ruotsissa on erityisiä korkeakouluja, joilla on status eliittiurheiluystävällisinä oppilaitoksina. Tämä status on voimassa tietyn ajanjakson. Näillä oppilaitoksilla on tehtävänä tehdä opiskelusta eliittiurheilijoille mahdollisimman joustavaa ja tukea heitä opiskelun ja urheilun yhdistämisessä.
Suomessa korkeakouluopintojen yhdistäminen urheilun kanssa onnistuu akatemioissa eri puolilla maata. Niissä pyritään räätälöimään opinnot tukemaan tavoitteellista harjoittelua.
Jääkiekko työn ohessa
Koulusta valmistumisen jälkeen on töiden aika, mutta miten ne sopivat urheilun kanssa samaan lauseeseen? Välikangas avaa verhoa ensimmäisenä.
− Totta kai voi olla myös joustava työ ja itsellänikin on ollut joskus sellainen, mutta jos laittaa jääkiekon kaiken muun edelle, niin työ ei voi olla kovin haastavaa fyysisesti. Työssä eteneminen käy haastavaksi, jos jääkiekko on prioriteetti.
Kalliomäki kertoo tehneensä pelaamisen ohella erilaisia töitä, eikä hän lähtenyt Ruotsiin esimerkiksi opiskelemaan.
− Työskentelen tuntisopimuksella, harvoin viikossa tulee 40 tuntia töitä.
− Työt joustavat pelien ja harjoitusten mukaan niin, että ennen harjoitusta ehtii lämmittelemään kunnolla.
Skellefteån manageri Dahlgren tarjoaa lisää esimerkkejä urheilun ja työelämän eritahtisuudesta. Dahlgrenin tytär pelaa jalkapalloa Elitettanissa eli Ruotsin toiseksi korkeimmalla sarjatasolla. Sarja on valtakunnallinen, jossa pelimatkoja tulee eri puolille maata.
− Ei hän pane pahakseen pitkääkään pelimatkaa, mutta hänen mielestään tuskallista on työn ja pelaamisen yhteensovittaminen, eli töistä vapaan saaminen on haaste.
− Muutkin seurat kohtaisivat mielellään useampia joukkueita saadakseen kehittäviä otteluja, vaikka se tarkoittaisikin hieman pidempiä reissuja. Töiden ja pelaamisen yhteensovittaminen on haastavaa. Onhan miesten puolellakin tässä haastetta, jos pelaa liigan alapuolella.
Dahlgrenillä on myös toinen esimerkki.
− Lumi Jääskeläinen on yksi meidän maalivahdeistamme ja uskoakseni viihtyy täällä, hänellä on työ pelaamisen ohessa. Nyt on sellainen tilanne, että voimme luvata pelaajille työpaikan pelaamisen ohessa, jokin aika sitten tilanne ei ollut tämä. Täällä on monia työpaikkoja, joihin on vaikea saada työntekijöitä.
− Amerikkalaisen on vaikeampi hyödyntää koulutusta, jonka hän on hankkinut Euroopan ulkopuolella, jos vertaa eurooppalaisen muuttamista Ruotsiin. Euroopan ulkopuolelta tulevat eivät saa tehdä muita kuin sellaisia töitä, joita heidän viisuminsa on merkitty.
HIFK:n manageri Johanna Sandqvist miettii, miksei yhteensovittamisjärjestelyjä työn ja pelaamisen osalta ole tehty aikaisemmin ja myös, että sitä ei ole yleisemmin käytössä. Työn ja pelaamisen yhteensovittaminen naiskiekossa on tärkeää, kun suuri osa pelaajista ei pelaa lajia ammatikseen. Hänen mukaansa paremman pelaamisen ja muun elämän yhteensovittamisessa piilee potentiaali nostaa tasoa vieläkin ylemmäs.
Muualta urheilumaailmasta voi löytyä oppia ja vinkkejä toiminnan kehittämiseen.
Tälle kaudelle HIFK on aloittanut yhteistyön sveitsiläisen EV Zugin kanssa. Sandqvist kertoo seuranneensa mielenkiinnolla sitä, miten he ovat järjestäneet pelaajien arjen ja pelaamisen.
Hän kertoo, että Zugin mallissa pelaajat ovat puoliammattilaisia, joka mahdollistaa aamupäivän työskentelyn tai opiskelun, ja iltapäivä on omistettu jääkiekolle. Harjoitukset päättyvät viimeistään kello 18, jonka jälkeen loppuilta on vapaa.
Sanqvistin puheessa on aistittavissa pientä kateutta sveitsiläisseuraa kohtaan, koska heidän mallinsa mahdollistaa paremman palautumisen. Sanqvist on iloinen siitä, että kehityksessä on päästy eteenpäin.
Hän kertoo, että esimerkiksi 90-luvulla moni pelaaja joutui tosissaan miettimään, miten he rahoittavat pelaamisen ja valmistautumisen arvokisoihin. Jääkiekko tuli naisten olympiaohjelmaan Naganon talviolympialaisissa vuonna 1998. Sanqvist kertoo, että osa pelaajista, jotka olivat sinne lähdössä, piti jättäytyä työttömäksi, jotta he pystyivät valmistautumaan kunnolla.
Nykyään olympia-apurahat mahdollistavat hyvän valmistautumisen ilman työttömyyttä, ainakin parhaille pelaajille.
Naisten Liigan johtaja Laaksonen korostaa tasapainoista arkea.
− Naisten Liigan kehittäminen on tärkeää jo pelkästään siitä syystä, että myös naisjääkiekkoilijoille pystytään tarjoamaan laadukasta urheilijan arkea.
– On toki meidän kaikkien etu, että laji kehittyy myös muissa maissa ja heidän liigojaan kehitetään. Tavoitteena on, että pystymme myös tarjoamaan kärkipelaajille laadukasta arkea Suomessa.
Tarkki toteaa Naisten Liigan olevan tällä hetkellä enemmän tai vähemmän kasvattajaliiga. Pelaajien keski-ikä on todella alhainen ja Tarkin mukaan on haasteellista saada pelaajien peliuria jatkettua paljoa pidemmiksi nykyisestä. Hänen mukaansa monet opiskeluista valmistuvat laittavat luistimet naulaan ja siirtyvät työelämään.
− Nykyisen kaltainen systeemi tarkoittaa jostakin luistamista, esimerkiksi levosta ja palautumisesta.
Naisten Liigan keski-ikä on 21 vuotta, ilman Kuortanetta 21,4 vuotta. SDHL.n keski-ikä 22,7 vuotta.
Lajiin panostavan pitäisi myös oppilaitoksen lisäksi löytää sopiva joukkue, jossa pelata ja harjoitella, toki isoilta paikkakunnilta löytyy useasti koulun lisäksi naisille jääkiekkojoukkue. Ei välttämättä liigassa pelaava, mutta jollakin tasolla todennäköisesti.
Akateeminen maailma saattaa olla hieman vapaampaa kuin vaikkapa lukiossa, toisaalta koulu haastaa ja vaatii toisella tavalla, ovathan opiskeltavat asiatkin vaativampia, kuten Välikangas totesi. Ja tietysti on huomioitava myös, että opiskeltava ala asettaa erilaisia vaatimuksia opiskelijalle. Joitakin aiheita on mahdollista opiskella hyvinkin vapaalla tahdilla ja melkeinpä missä päin maailmaa tahansa.
Pelaamisen hinta pää- ja alasarjoissa
Pelaamisen maksullisuudesta ja maksuttomuudesta on puhuttu paljon. Mikä on todellinen tilanne naisten osalta Suomessa ja Ruotsissa?
Lähdetään Ruotsista liikkeelle. Pelaamisesta ei Färjestadissa Kalliomäen mukaan tarvitse maksaa. Joillekin pelaajille maksetaan jonkinlainen korvaus pelaamisesta, Kalliomäki ei myönnä saavansa korvausta pelaamisesta.
Maksuttomuuden tärkeyttä Kalliomäki haluaa erityisesti korostaa, HPK:ssa kausimaksu oli 1 600 euroa ja sen eteen saa tehdä monta tuntia palkkatöitä.
Ruotsin NDHL:n viestintävastaava Therése Nyman uskoo NDHL:ssä pelaavien joukkueiden Färjestadin tapaan tarjoavan maksuttoman pelaamisen.
− NDHL:ssä, jossa on mukana monta niin sanottua kakkosjoukkuetta, joilla seuran ykkösjoukkue pelaa liigassa, on pelaaminen todennäköisesti maksutonta.
Laaksonen nostaa pelaamisen maksuttomuuden liiton kärkitavoitteeksi.
− Lyhyen aikavälin tavoite on saada pelaamisesta maksutonta Naisten Liigassa, ja helpottaa taloudellista painetta arjessa. Pelaaminen Naisten Liigassa maksaa pelaajalle seurasta riippuen nollasta eurosta useisiin satoihin euroihin kuukaudessa. Lähes kaikki pelaajat ovat joko päätoimisia opiskelijoita tai työssä käyviä, ja on syytä ihailla heidän sitoutumistaan toimintaan.
Asiaan täytyy saada parannusta.
− Meidän näkemyksemme on, että meillä on velvollisuus jättää naiskiekko parempaan tilaan tuleville sukupolville. Taloustilanne on kuitenkin huomioitava hankkeiden onnistumisessa, Laaksonen huomauttaa.
− Toivon, että seuroissa aletaan vihdoin ymmärtää lajin jatkuvuuden ja urheilun tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden merkitystä. Mielestäni ne ovat avain onnistumiseen ja jääkiekon kestävään tulevaisuuteen.
HIFK on Sanqvistin mukaan ollut ensimmäinen seura Naisten Liigassa, joka on tarjonnut pelaajilleen maksuttoman osallistumisen. Sanqvist olisi odottanut, että useampikin seura olisi lähtenyt tälle tielle tähän mennessä.
Hän pitää pelaamisen maksuttomuutta ehdottoman tärkeänä, koska se mahdollistaa paremman keskittymisen urheiluun ja poistaa stressiä pelaamisen rahoittamisesta ja lisää sitoutumisastetta.
Sanqvist pitää pelaamisen maksuttomuutta yhtenä merkittävimmistä tekijöistä HIFK:n nousussa kansalliselle huipulle. Muutenkin HIFK:ssa on pyritty järjestämään asiat niin, että pelaajat voivat keskittyä pelaamiseen riittävästi ja myös tuiki tärkeään lepoon.
Tarkki vertaa omiin peliaikoihinsa ja kertoo, että silloin oltiin joko koulussa tai töissä ja pelattiin niiden ohessa. Hänen mielestään nykyään vaatimustaso on mennyt niin paljon eteenpäin, että pelaamisen ja muun elämän eli opiskeluiden tai töiden yhdistäminen alkaa käydä raskaaksi. Hän toivoo edes jonkinlaista puoliammattilaisuutta, varsinkin pelaamisen maksuttomuutta.
− Kärpissä naisten liigajoukkueessa kausimaksu on noin 2 000 euron kieppeillä, riippuen joukkueen rahatilanteesta. Maksu sisältää pelimatkat ja seura tarjoaa kypärät, hanskat, housut ja tietenkin peliasut.
Pelaamisen maksuttomuudesta Tarkki on yrittänyt iskostaa pelaajille, että nyt kun tilanne on sellainen, että maksuttomuutta ei pystytä tarjoamaan, niin pelaajien pitäisi pyrkiä tekemään asiat niin hyvin kuin mahdollista ja todistamaan ansainneensa maksuttomuuden.
HPK on toinen maksuttoman pelaamisen tarjoavista liigaseuroista. Hassinen vahvista asian.
− Pelaajat eivät maksa pelaamisesta, seura kustantaa toiminnan.
Tuomas Liitola, joka Skellefteån päävalmentajana oli nostamassa joukkuetta liigaan, kertoo Ruotsin divarin olevan paljon Naisten Liigaa edellä.
Koko ajan on enemmän pelaajia, joille maksetaan pelaamisesta.
Palkkaa pelaamisesta
Suomessa naiset ovat amatöörejä jääkiekossa. Ruotsissa on jonkin verran ammattilaisia ja määrä kasvaa.
Modon naisten urheilujohtaja Edlund sanoo, että voisi palkata neljäsosan Modon joukkueesta kokopäiväisiksi kiekkoilijoiksi, mutta silloin lopuille ei jäisi paljon mitään.
− Tällä hetkellä emme voi palkata kaikkia täysaikaisiksi. Tarkoitan, että en maksa 2500-3000 euroa kuussa, vaan yritän jakaa rahat niin, että mahdollisimman moni saa hyvät edellytykset pelata.
− Toki näillä palkoilla ei jää paljoa säästöön tai tehdä kolmea ulkomaanmatkaa vuodessa. Yritämme kattaa asumiskuluja ja tarjota ruokailuja, ja jonkin verran rahaa muuhun elämiseen. Sanoisin meidän pelaajilla olevan ainakin kohtuullinen palkka.
Tulevaisuus on toivottavasti parempi.
− Totta kai haluamme maksaa enemmän jossain vaiheessa. Osa pelaa vain kiekkoa, joku tekee muuta työtä osa-aikaisesti, ja osa opiskelee.
Pohjoisamerikkalaiset eivät saa tehdä muuta työtä kuin viisumissa ja työluvassa on määritelty, käytännössä he pelaavat ammattilaisina. Edlund ei halua maksaa liikaa pelaajista.
− Meidän ulkomaiset pelaajamme eivät tienaa juurikaan enempää kuin meidän parhaat ruotsalaisemmekaan, joskus jopa toisinpäin.
− Me haluamme sellaisia pelaajia, jotka haluavat kehittyä ja pelata hyvässä liigassa. Rekrytointiprosessissa selvitämme kohtaavatko meidän tavoitteemme pelaajan kanssa.
Ratkaisulle on selvät perustelut.
− Haluan pitää palkkaeron sen vuoksi pienenä, että pelaajat harjoittelevat ja pelaavat jokseenkin samoilla ehdoilla.
Jos palkkaa on kysytty ensimmäisenä, lopetan keskustelun heti.
SDHL:n kaupallinen johtaja Angelica Lindeberg on samoilla linjoilla.
− Toki parhaille pelaajille maksetaan enemmän, mutta liian isot palkkaerot eivät luo hyvää urheilullista ympäristöä.
Näin ajattelee myös Kalliomäki.
− Jos sinä saat pelaamisesta niin paljon, että pärjäät arjessa, niin jos haluaa vähän extraa, voi tehdä vaikka muutaman tunnin muuta työtä. Ei kaikki aika mene harjoituksissa.
Ruotsalaisen Djurgårdenin naisten manageri Johan Schillgård kertoo pelaajien saavan sellaista palkkaa, että pärjäävät, mutta summat ovat melko vaatimattomia.
− Uskon ja toivon, että seurat tavoittelevat ainakin jonkinlaista puoliammattilaisuutta, puolipäiväistä mallia aluksi.
Djurgårdenin palkkabudjetti on Schillgårdin mukaan noin 250 000 euroa. Pelaajia voi myös hyödyntää seuran toiminnassa, esimerkiksi markkinointihommissa tai valmennuspuuhissa ja tällä tavalla saa vähän vaihtelua arkeen, Schillgård ehdottaa.
Katsojaluvut vaikuttavat suoraan ammattimaisuuden mahdollistamiseen, ja jos yleisöä ei ole kuin 100, niin ei sillä isoja palkkoja makseta, Schillgård jyrähtää.
− Sponsoreille ja talkooväelle iso kiitos, he ovat kullanarvoisia, Schillgård kumartaa.
Lindeberg yhtyy näkemykseen.
− Palkkaus on tietenkin sidoksissa tuloihin ja erityisesti yleisöstä tuleviin rahavirtoihin, ja tässä asiassa meillä on iso haaste.
Ruotsalaisen Frölundan naisten manageri Kim Martin Hasson kertoo että, suurin osa Frölundan pelaajista keskittyy pelkästään jääkiekkoon, muutama opiskelee sivussa.
Luleån johtaja Enbom ei ole varma, onko Ruotsin liiga pelillisesti parempi, mutta toteaa SDHL:n olevan ammattimaisempi. Enbom ottaa esimerkiksi Viivi Vainikan, jolla oli vaihtoehtona tulla Ruotsiin nuorena ja saada seuran tarjoama asunto ja vähän palkkaa elämiseen ja pelata kiekkoa täyspäiväisesti.
Toinen vaihtoehto oli jäädä Suomeen ja maksaa pelaamisesta. Enbomin mukaan Vainikka koki Luleån tarjoaman mahdollisuuden fantastisena. Enbom uskoo, että monet ruotsalaiset isot seurat etsivät suomalaisia lahjakkuuksia.
Enbomin mukaan useimmat naisten joukkueessa pelaavat ammatikseen. Muutamat joko opiskelevat paikallisessa jääkiekkolukiossa, tai tekevät jotakin muuta työtä pienimuotoisesti pitääkseen ammattitaitoa yllä. Liigojen alapuolisissa sarjoissa ammattilaisuuteen on vielä matkaa.
− Meidän joukkueessamme ei kukaan elä jääkiekon pelaamisella tai muutenkaan tässä sarjassa, Skellefteån manageri Dahlgren jyrähtää.
Dahlgren ottaa esimerkin ammattilaisuudesta Yhdysvalloista ja Kanadasta, jossa maajoukkuepelaajat ovat viime vuosina saaneet harjoitella liiton kustantaessa palkan.
Kaikki eivät todennäköisesti ole samalla viivalla Välikankaan mielestä.
− Varmasti jokaisessa seurassa on niitä pelaajia, joilla on joitain etuuksia. Uskon, että suurimmassa osassa seuroja on pelaajia, jotka hyötyvät toiminnasta enemmän kuin toiset. En myöskään usko, että kovin monelle pelaajalle laitetaan kuukauden ensimmäisenä päivänä rahaa tilille, mutta varmasti jotain etuja on.
SDHL:ssä tavoitellaan ammattimaisuutta todenteolla, myös palkkojen suhteen. Lindeberg kertoo tavoitteesta.
− SDHL:n tavoite on 5-6 vuoden aikajanalla, että pelaajista 25 % pelaa ammatikseen. Tavoitetta kohti on edetty.
− Hyvältä näyttää tavoitteen suhteen, mutta tarkan prosenttilukeman antaminen on tässä vaiheessa epävarmaa, koska se riippuu vähän miten sopimuksia tulkitaan ja mitä palkkaan lasketaan. Joissakin seuroissa esimerkiksi pelaajille kustannetaan asunto tai ruokailuja, jotka lasketaan luontaisetuihin ja täten palkkaan.
Tarkempia lukuja saadaan vasta tulevaisuudessa.
− Emme tule julkaisemaan näitä lukuja ennen kuin olemme saaneet laskentamallimme kohdilleen, jolloin voimme olla varmoja lukemien oikeellisuudesta. Hyvältä näyttää kuitenkin sen suhteen, että jo ensi kaudella saatamme päästä tavoitteeseen.
Toivomme, että seuroissa ei makseta muutamille pelaajille jättipalkkoja.
Suomessakin tavoitellaan liigajohtaja Laaksosen mukaan ammattilaisuutta.
− Tavoitteenamme on, että Naisten Liiga olisi jonain päivänä ammattilaisliiga. Tällä hetkellä naisten jääkiekossa eletään murrosaikaa ja Pohjois-Amerikkaan on saatu aikaiseksi ensimmäinen naisten jääkiekon ammattiliiga.
Ruotsissa on tehty viimeiset kymmenen vuotta erinomaista työtä ja heidän jalanjäljissään pyrimme kehittämään Suomeen ammattimaisempaa liigaa.
Seurojen taloudellinen panostus
Raha on erottamaton osa urheilua, sitä on käytännössä mahdotonta jättää pois laskuista. Talous on keskeinen osa huippu-urheilua, Lindeberg tiivistää. Kaikkien seurojen budjettia naisten liigajoukkueelle ei ole tiedossa, mutta muutama mielenkiintoinen tieto on.
Hassinen toteaa asian ytimekkäästi.
− HPK:n budjetti on noin 160 000 euroa.
Sandqvist on yhtä ytimekäs.
− HIFK:n kausibudjetti on noin 200 000 euroa.
Tarkilla ei ole tarkkaa tietoa tämän vuoden Kärppien naisten liigajoukkueen budjetista, mutta kertoo sen olleen viime vuosina vähän toistasataa tuhatta. Hänen mukaansa yleensä budjetissa on huomioitu joukkueen mahdollinen eteneminen päätyyn saakka.
− Pelaajat eivät maksa omasta pussistaaan Kärpissä valmentajien palkkoja, vaan seura hoitaa sen puolen.
Dahlgren on NDHL:n hallituksessa ja kertoo, että joillakin seuroilla budjetti oli silloin, kun NDHL perustettiin, vain 10 000 euroa, ja erot ovat vieläkin seurojen välillä isoja.
Skellefteån naisten joukkueessa työskentelee kaksi henkilöä kokopäiväisesti, Dahlgren itse ja päävalmentaja Liitola. Heidän palkkansa on suhteellisen iso osa joukkueen budjetista. Tarkkaa budjettia Dahlgren ei suostu kertomaan, vaan sanoo ympäripyöreästi jokunen miljoona Ruotsin kruunua.
Hasson on myös salamyhkäinen Frölundan budjetin suhteen.
− Naisten liigajoukkueen budjettia en suostu paljastamaan, mutta sen verran voin kuitenkin sanoa, että naisilla on hyvä budjetti. Ero Suomen ja Ruotsin liigakärkien välillä on suorastaan raju. Luulajan naisjoukkueen kausibudjetti on 12 miljoonan kruunun luokkaa eli karkeasti 1,2 miljoonaa euroa. Tähän summaan sisältyvät matkat, materiaalit ja palkat. Varsinkin matkakustannukset ovat merkittävä osa budjetista.
Välikankaan mielestä Suomen ja Ruotsin seurojen isot budjettierot korreloivat sarjojen tasoon. Lindebergin mielestä SDHL on kehittynyt merkittävästi, vaikka hänen mukaansa jotkin seurat saattavat kokea, että kehityksessä olisi pitänyt päästä vieläkin pidemmälle.
Kaikkia asioita emme voi kontrolloida, Lindeberg vastaa. Lindebergin mielestä Pohjois-Amerikkaan vertaaminen resurssien osalta ei ole hyvä idea.
− Ei pidä olla naiivi ja katsoa pelkästään yleisömääriä, vaikka se onkin hieno asia, mutta on muistettava, että siellä on myös laitettu rahaa likoon ja panostettu uuteen liigaan. On muistettava, että taloudelliset resurssit ovat siellä ja täällä aivan eri tasoilla.
Ruotsalaismedia SVT:n selostaja Chris Härenstam korostaa taloudellisen panostuksen merkitystä.
Olen sitä mieltä, että jos halutaan kehitystä, niin isojen seurojen pitää tehdä merkittäviä satsauksia naisten jääkiekkoon.
On hyvin huomionarvoista, että HIFK, joka on Naisten Liigan kärkiseuroja ja operoi liigan suurimmalla budjetilla, jää SDHL:n johtajaseuran budjetin varjoon isolla marginaalilla.
Tämä tietysti kuvastaa eroa liigojen välillä, jopa NDHL:n kärkiseurojen budjetit ovat HIFK:n luokkaa.
Pelaajien kotouttaminen
Toiselta paikkakunnalta, ja eritoten ulkomailta pelipaikkakunnalle saapuvat ovat melkoisella todennäköisyydellä vähän hukassa. On monenlaisia käytännön asioita, jotka pitää järjestää, muun muassa katto pään päälle ja paperit virastoihin.
Tilanne eri seurojen välillä on vaihteleva. Ulkomaalaisia pelaajia varmasti yritetään saada Suomeen auttamalla asuntojen löytämisessä ja muissa käytännön asioissa. Joissakin tapauksissa seura saattaa myös auttaa työn löytämisessä, Välikangas tuo esiin.
− HPK teki sopimuksen vuokratyövälitysfirman kanssa, sillä jotkin pelaajat saattavat haluta tiedon varmasta työpaikasta ennen kuin saapuvat paikalle.
− Oulussa pelatessani kaikki oli lähellä, koulu jäähallin takana, ja asunto saman tien varressa, kauppakin näköetäisyydellä. Oulussa mielestäni asiat on tehty helpoiksi, ja pitää itsekin jo sekoilla jollakin tavalla, jos ei selviä.
Hassinen valottaa HPK:n toiminta-ajatusta.
− Meillä otetaan aina pelaaja vastaan niin, että hänen on helppo tulla tänne. Autamme pelaajaa kaikissa asioissa kokonaisvaltaisesti. Pelaajaa pyritään tukemaan hänen arkisessa elämässään niin, että hän pystyy keskittymään pelaamiseen ja harjoitteluun täysipainoisesti.
Hassonin mukaan Frölunda auttaa ulkomaisten pelaajien kotoutumisessa esimerkiksi asunnon löytämisessä, jonka toki pelaajat itse maksavat. Tietysti myös maahanmuuttoviraston kanssa asioimiseen seuralta saa apua.
Skellefteåsta löytyy asunnot pelaajille, Dahlgren vakuuttaa.
− Meillä on pelaajille tarjolla seuran omia asuntoja kalustettuna. Skellefteån kantakaupunki on verrattain pieni lyhyin etäisyyksin, kaupunki tosin kasvaa kyllä vauhdilla.
Kalliomäellä ei ollut isompia haasteita sopeutua Ruotsiin, seurat ovat auttaneet asunnon ja työpaikkojen löytämisessä.
SDHL:n Lindebergin mukaan erilaisia toimia on saatu aikaiseksi pelaajien turvaksi.
− Olemme kuitenkin tulleet melko kauaksi lähtötilanteesta ja olemme luoneet hyvän pohjan SDHL:lle. Meillä on työehtosopimus ja vakuutukset hoidettu niin, että pelaajat voivat nojata niihin, vaikka palkkauksessa meidän ehkä pitäisi olla paremmalla tasolla tässä vaiheessa.
− Työehtosopimus pitää sisällään kuvauksen pelaajien tehtävästä, ja vakuutuksesta, tälle kaudelle tuli uutena sairausvakuutus työehtosopimukseen. Pidän sairausvakuutuksen mukaan tuloa isona askeleena eteenpäin.
Harjoitteluolosuhteet ja määrät
Harjoittelu on iso osa urheilijan arkea, joten sen merkitys on valtava. Ei ole samantekevää miten ja missä harjoittelee, mutta tässä asiassa on toki eroja ammattilasten ja amatöörien välillä
Modon manageri Björn Edlund kertoo heidän harjoittelurytmistään ja fasiliteeteistaan.
− Meillä on aamuisin tekniikkapainotteinen harjoitus, joka kestää noin 1,5 tuntia, johon seniorit voivat osallistua, sen päälle taitoharjoitus. Seura tarjoaa sen jälkeen lounaan. Iltapäivällä on senioreiden joukkueharjoitus.
− Meillä on vain yksi jäähalli ja toinen kilometrien päässä. Meillä miehet ja naiset harjoittelevat salilla monesti sekaisin, ja monesti esimerkiksi naisten vuorolla miehet tulevat kysymään, voivatko he lainata välineitä. Ilmapiiri on hyvä seurassa.
Myös yhteistyökumppanista on apua.
− MSA sports Academyllä on tässä lähellä 1 800 neliön kuntosali, jossa meillä on kehonhuolto ja personal trainer, joka laatii tarvittaessa yksilöohjelmat ja ravinto-ohjelmatkin.
Kalliomäki ei ole kiekkoammattilainen Färjestadissa, mutta harjoittelussa se ei oikeastaan näy.
− Färjestadissa on yksi jääkiekkovapaa päivä viikossa, noin kaksi peliä viikossa, ja lähemmäs kymmenen harjoitusta jää- ja oheisharjoitukset yhteenlaskettuna.
− Paikallisen lukion aamujäillä on myös mahdollisuus käydä, tosin en ole tätä mahdollisuutta käyttänyt. Toisinaan pelaajille ilmoitetaan vapaista jäistä, joissa on mahdollisuus yksilölliseen valmennukseen.
Dahlgrenin mukaan Skellefteåssa naiset harjoittelevat Färjestadin kaltaisesti.
− Meidän joukkueemme harjoittelee suurin piirtein kymmenen kertaa viikossa jää- ja oheisharjoitukset yhteenlaskettuna plus pelit. Osa pelaajista käy joinakin aamuina myös jäällä ja tällöin heille tulee muutama extraharjoitus.
HPK:ssa ei päästä aivan samoihin määriin Hassisen mukaan.
− Harjoitukset ovat iltaisin neljä kertaa viikossa, halukkaille on aamujäämahdollisuus kolme kertaa viikossa. Joukkueella on omat tilat hallilla ja varusteiden säilytys omassa pukuhuoneessa helpottamassa pelaajien arkea. Harjoittelu tapahtuu seuran yhteisissä tiloissa hallin yhteydessä.
Oulussa Tarkki kertoo Kärpillä olevan harjoituksia kolmesta neljään iltaan viikossa ja viikonloppuisin pelit. HIFK:n manageri Sandqvist on sitä mieltä, että nykyajan naiskiekkoilijat elävät eri maailmassa kuin aikaisemmin.
nykyään naiset ja tytötkin käyvät poikien ja miesten tapaan aamujäillä.
− Harrastajakunta on myös nuorentunut ja monipuolistunut. Monet naiset tulevat poikajoukkueiden kautta liigaan ja se näkyy myöskin taitotasossa, syötötkin napsuvat kohdilleen aikaisempaa paremmin.
Sandqvist kertoo myös HIFK:n rutiineista.
− HIFK:ssa pelaajilla on ehkä yksi vapaailta viikossa, harjoitukset ja pelit vievät 4-5 Iltaa, tähän päälle sitten pelaajien työt ja opiskelut.
Yksilölliseen valmennukseen saattaa tulevaisuudessa ilmestyä vielä enemmän tarvetta ja myös mahdollisuuksia. Joissakin seuroissa sitä on jo tarjolla.
HPK:n Hassinen myöntää yksilövalmennukselle olevan tarvetta.
− Pelaajille on seurassa tarjolla kaikkea mahdollista valmennusta ja yksilöllinen polku huipulle voidaan rakentaa jokaiselle pelaajalle, joka pyrkii kansalliselle tai kansainväliselle huipulle.
Sandqvist yhtyy näkemykseen taitovalmennuksen tarpeesta ja sen lisäämisestä tytöille ja naisille tulevaisuudessa.
− Pelaajien kehittäminen on tärkeää, HIFK on saanut Suomen Jääkiekkoliitolta 5 000 euron vuosittaisen tuen nyt parin vuoden ajan, ja sillä on mahdollistettu tytöille ja naisille taitovalmennusta.
− Muun muassa meillä Martin Andler on hoitanut tätä tehtävää pelaajapolun yläpäässä eli Naisten Liigassa, Mestiksessä ja Suomi-sarjassa ja Lennart Petrell on uransa lopettamisen jälkeen ollut mukana kehittämässä seuran nuorimpia pelaajia.
Pohjois-Amerikassa ollaan taitovalmennuksessa oltu aikaisin liikkeellä NDHL:n viestintävastaavan Nymanin mukaan.
− Pohjois-Amerikassa olosuhteet ovat ihan toista luokkaa fasiliteeteista lähtien. Floridassa, jossa asun, on suhteellisen lähellä kolme harjoituskeskusta. Tällaisia mahdollisuuksia ei löydy Ruotsista.
− Täällä myös panostetaan paljon yksilölliseen harjoitteluun. Suomessa ja Ruotsissa tilanne taitaa olla hieman toinen, ja harrastus on aloitettava jo hyvissä ajoin, jos haluaa pysyä mukana.
Olosuhteet ovat Pohjois-Amerikan lisäksi kunnossa ainakin Skellefteåssa Dahlgrenin mukaan.
− Olen ylpeä siitä, että meillä on olosuhteet ja edellytykset hyvälle toiminnalle, mutta koko ajan pitää pyrkiä parempaan sillä uusia kilpailijoita tulee jatkuvasti.
Hansson kertoo Frölundan naisjoukkueellaan olevan lähes samat resurssit käytössä kuin miesten joukkueellakin, ja hänen mukaansa naisilla on olosuhteet kunnossa.
Djurgårdenin manageri Schillgård nostaa esiin harjoitusajat, esimerkiksi miehillä harjoitukset ajoittuvat kello 9-15 välille, ja loppuilta on vapaa, naisilla tilanne ei välttämättä ole yhtä optimaalinen.
Dahlgren on samoilla linjoilla.
Uskon, että harjoitusajat ovat yksi suurista selittävistä tekijöistä, miksi monet lopettavat niin varhaisessa vaiheessa.
− Olen varma, että myöhäiset harjoitusajat ja kotiintuloajat eivät ole mukavia kenestäkään pitkässä juoksussa. On tärkeää, että pystymme tarjoamaan mahdollisuudet pelaajille harjoitella kohtuullisiin aikoihin, etteivät he eivät lähtisi meiltä pois.
Puoliammattilaisuus olisi hyvä tavoite, ja vaikka meillä on resursseja pelaajien houkuttelemiseen, niin tosiasia on kuitenkin se, etteivät parhaat pelaajat ole kiinnostuneita pelaamaan liigan alapuolella.
Kalliomäki painottaa pienten asioiden tärkeyttä.
− Jos et ehdi tekemään kunnolla alkulämmittelyä tai loppuverryttelyä, on sillä palautumisen kannalta merkitystä.
Maantiede ja logistiikka
Maantieteellä on merkitystä kustannuksiin, ja tietysti pelimatkojen pituuksiin.
Välikankaan mielestä Hämeenlinna on hyvin sijoittunut.
− Hämeenlinnan sijainti on hyvä, suurin osa joukkueista on lähellä, eikä bussissa tarvitse istua koko päivää. Rovaniemelle minua ei kyllä saisi, se on vain liian kaukana kaikesta.
− Seurojen sijainti vaikuttaa varmasti siihen, miksi etelässä seurat pystyvät tarjoamaan maksutonta pelaamista, vaikka tällä hetkellä kyseisiä seuroja on vain kaksi.
Hassinen yhtyy Välikankaan näkemykseen.
− Hämeenlinna on logistisesti sellaisella paikalla, että meillä on lyhyet matkat joka paikkaan. Hämeenlinna on pelaajalle sopivan kokoinen paikka ja siirtymät täällä on helppo hoitaa, vaikka kävellen.
Tarkki harmittelee puolestaan maantiedettä ja Oulun sijaintia kartalla, koska se tarkoittaa hänen mukaansa, että Kärppien pitää kerätä kymmeniä tuhansia euroja enemmän kuin etelän seurojen pelkkiin bussikuluihin. Hän mainitsee, että jos Kärppien ei tarvitsisi Jyväskylää etelämmäksi matkustaa pelien perässä, niin pelaaminen olisi maksutonta.
Bussi on ensisijainen kulkuneuvo pelimatkoille. Poikkeustapauksissa saatetaan lentää, ainakin Färjestadissa Kalliomäen mukaan.
− Pelimatkat taittuvat bussilla, tosin jos matka on erityisen pitkä, saatetaan lentääkin.
Enbom kertoo bussin olevan toissijainen vaihtoehto Luulajassa.
− Totta kai olisimme iloisia, jos Skellefteå nousisi liigaan, koska tällä pohjoisessa olemme kaukana muista joukkueista ja se tuo huomattavat matkakustannukset. Pelimatkoistamme teemme bussilla ainoastaan Örnsköldsvikiin, muualle lennämme, ja kustannukset tuskin tulevat laskemaan kovin pian.
Yhteistyö toimijoiden välillä
Yhteistyö voi olla seurojen, liittojen tai elinkeinoelämän kanssa tehtävää. Kaikki edellä mainitut muodot ovat varmasti jo käytössä. Yrityksiltä tarvitaan rahaa toiminnan pyörittämiseen, tiedon jakaminen liittojen välillä nopeuttaa kehitystä, ja seurojen kesken voidaan vahvistaa alueellista kenttää.
Yhteistyökumppaneiden haaliminen ei ole helppoa. SVT:n selostaja Härenstam näkee, että sponsoreiden tarvitsee vaatia tasa-arvoista kohtelua miesten ja naisten välillä, jotta he panostaisivat seuroihin rahaa. Myös valmentajien kehittäminen on tärkeää kehityksen kannalta, Härenstam lisää.
Härenstam on sitä mieltä, että jos seuralla on osoittaa tasa-arvoinen suunnitelma sen joukkueelle, ja seura on valmis tekemään ison panostuksen naisten kiekkoon, niin yhteistyökumppaneita löytyy jonoksi asti.
Lindeberg korostaa elinkeinoelämän tärkeyttä liigalle ja lajille.
On tärkeää, että elinkeinoelämä on matkassa mukana.
Sarjojen ja liigojen välillä voi myös tehdä yhteistyötä SDHL:n tapaan. SDHL tekee yhteistyötä miesten liigan SHL:n kanssa, vaikka virallista yhteistyösopimusta ei olekaan, Lindeberg kertoo.
− Yhteistyö lähtee siitä, että meillä on paljon synergiaetuja, esimerkiksi lainsäädäntö on sama molemmille. Myös moni yritys haluaa sponsoroida molempia sukupuolia, tämän vuoksi markkinointipuolella voimme tehdä yhteistyötä.
− Tietysti on huomioitava, että SHL:llä on huomattavasti laajempi tavoitettavuus. Yhdessä voimme myös ideoida ja hahmotella seuraavia askelia, mutta huomionarvoista on kuitenkin se, että SHL ja SDHL ovat kaksi eri yhtiötä ja hallinnoivat kahta erilaista liigaa.
Esimerkiksi Skellefteå AIK ja Luleå HF eivät kainostele seurojen välistä yhteyden pitoa, Dahlgren kertoo.
− Tunnemme LHF:n hyvin ja kaukalon ulkopuolella pidämme yhteyttä säännöllisesti.
Seuran sisäinen kommunikaatio on erityisen tärkeää. Tämän Hassinen näkee HPK:n vahvuudeksi.
− Meidän vahvuutemme on siinä, että olemme osana seuran miesten liigaorganisaatiota, meillä on pitkä perinne seurassa yhteistyöstä kaikilla tahoilla.
Sellainenkin asia on syytä mainita, että Suomessa vain HIFK ja HPK toimivat saman Oy:n alla kuin miehetkin. Ruotsissa tällainen järjestely on hyvin arkipäiväistä, ja kaikki liigaseurat, joilla on miesjoukkue, toimivat yhdessä.
SHL tukee SDHL:n kehitystä ja on sitoutunut auttamaan naisten ammattimaistumista, kuten Lindeberg kertoo. Suomen puolelta tällaista yhteistyötä ei löydy, ja todennäköisesti ei tule myöskään kovin pian löytymään.
Tasa-arvo seuroissa
On tärkeää, että miehet ymmärtävät naisten urheilun tärkeyden, koska usein on niin, että miehet istuvat seurojen päättävillä paikoilla, Härenstam huomauttaa.
Tarkki myöntää, että jääkiekko on miesvaltainen maailma, ja että hän on aina joutunut perustelemaan ja todistelemaan päättäjille erilaisia asioita. Hän lisää, että mitä paremmin naiset hoitavat asiat ja näyttävät ulospäin olevansa kovan tason urheilijoita, niin sen paremmin sen tehoon uskotaan
Yksi erittäin hyvä esimerkki satsauksen vaikutuksesta on Hammarby, joka on tehnyt merkittäviä panostuksia naisten jalkapalloon, ja tämän vuoksi yleisö on löytänyt runsaslukuisesti lehtereille, Härenstam summaa.
Dahlgren korosta Skellefteån seurakulttuuria, jossa kaikki ovat hyväksyttyjä ja asiat tehdään niin hyvin kuin mahdollista.
− Uskon, että meidän seurassa jokainen tulee kohdatuksi tasa-arvoisesti, ja naisilla on samat resurssit käytössä kuin miehilläkin pois lukien palkka. Meidän seurassa kaikki tervehtivät toisiaan ja yritetään järjestää asiat niin, että ne palvelevat kaikkien tavoitetta tulla paremmiksi pelaajiksi.
Skellefteån naisten päävalmentaja Liitola jatkaa samoilla linjoilla.
− Suomessa tehdään tällä hetkellä hyviä asioita naiskiekon kehittämiseksi, mutta se ei tule onnistumaan isosti ennen kuin siihen saadaan isot liigaseurat oikeasti mukaan. Esimerkiksi täällä Skellefteåssa naiskiekko on koko seuran juttu, siinä missä miesten edustusjoukkuekin.
− Suomessa vain HIFK ja HPK panostavat merkittävällä tavalla naisten kiekkoon, täällä lähes jokainen SHL-seura panostaa jollain tavalla omaan naiskiekkojoukkueeseensa.
Panostus ei ole myöskään pelkästään rahallista, vaan se on myös muita resursseja, kuten parempia tiloja. Enemmän tukea joukkueelle fysiikkavalmennuksen, fysioterapeuttien ynnä muiden muodossa. Monessa seurassa myös jaetaan puhtaasti osaamista, mikä ei kaikkialla jostain syystä ole niin normaalia, Liitola raottaa kulisseja.
Uravaihtoehdot
Naisilla ei ole samanlaisia uramahdollisuuksia jääkiekossa kuin miehillä, joten suunnitelmia ammattilaisuuden toteuttamiseksi joutuu pohtimaan tosissaan.
Välikangas laukoo suorat sanat tilanteesta.
− Suomessa jääkiekko on naisten osalta vielä niin harrastusluonteista, ettei sitä voi kutsua uravaihtoehdoksi, vaikka todella paljon aikaa se vie liigatasolla. Minulle ei ole koskaan maksettu mitään jääkiekon pelaamisesta, jopa jalkapallosta olen saanut pientä korvausta jossain vaiheessa.
− En pidä jääkiekkoa itselleni työnä, koska se ei ole minun ammattini, eikä siitä makseta minulle, se on vain harrastus opiskeluiden tai töiden ohella.
Sandqvist painottaa, että seuratyössä liiallinen ahnehtiminen ja kiirehtiminen ei ole hyödyksi, vaan toimia tehdään pikkuhiljaa mahdollisuuksien rajoissa. Hänen mielestään maajoukkueen tippuminen mitaleilta on hänen silmissään ollut jo pidemmänkin aikaa nähtävissä, koska seurojen satsaukset naisiin ovat jääneet vähiin.
Tämän vuoksi hän toivoo, että muutkin seurat alkaisivat mahdollistaa pelaajilleen paremman keskittymisen pelaamiseen, jotta unelmia voidaan oikeasti tavoitella. Ulkomailla on todennäköisesti enemmän mahdollisuuksia pelata toisenlaisilla edellytyksillä kuin Suomessa.
Välikangas jatkaa samoilla linjoilla.
Jos lähden ulkomaille pelaamaan niin tarjouksen pitää ehdottomasti olla järkevä, jonka vuoksi kannattaisi lähteä.
Tulevia suunnitelmiaan hän ei paljasta, mutta ei sulje mitään pois.
− Nyt priorisoin asioita sen mukaan, että voin olla mahdollisimman hyvä jääkiekkoilija. Teen päätökset sen mukaan, että voin pelata niin kauan kuin nautin siitä.
Kalliomäki jatkaa samanlaisella näkemyksellä.
− Päädyin Färjestadiin Karlskronanin kautta. Suomessa pelasin HPK:ssa ja mietin, että olisi kiva kokeilla joitain uutta, katselin vaihtoehtoja ja otin yhteyttä muutamiin seuroihin.
− Ulkomaille lähtö ei ole helppoa, koska ei ole tukiverkostoa lähellä tai muutenkaan tuttua seutua. Hyvin olen kyllä sopeutunut tänne, molemmat seurat, joissa olen pelanut ovat olleet vastaanottavaisia. Kielikin on hiljalleen kehittynyt alun englannin käytöstä enemmän ruotsin kieleen.
Kielitaito onkin saanut Kalliomäen mukaan aimo jumppaa.
− Paikallisen kielen osaaminen helpottaa kommunikointia, töissä on ollut joskus pakkokin puhua ruotsia jotenkin, niin varmaan sitä kautta on puhuminen helpottunut.
Jääkiekollisista eroista Kalliomäki ei osaa suoraan kertoa, mutta taloudessa erot ovat selvät Ruotsin hyväksi. Kalliomäki lopulta arvioi Ruotsin kakkostason olevan jossakin Naisten Liigan ja Mestiksen välissä.
Kalliomäki on pohtinut, että miksei useampi suomalainen lähde Ruotsin divariin pelaamaan, koska ainakin sarjan isoilla seuroilla toiminta on ammattimaisempaa kuin Suomen liigajoukkueilla. Hän kertoo maininneensa kavereilleen, että jos vähänkään kiinnostaa niin kannattaa kokeilla.
− Hyvä polku kehittyä minun mielestäni.
− Keski-Eurooppakin oli yksi vaihtoehto, mutta Ruotsi vei lopulta voiton.
Liitola kertoo oman näkemyksensä divarivaihtoehdosta.
On Naisten Liigan onni, ettei useampi pelaaja ole tullut pelaamaan NDHL:ää.
− Ruotsissa pelaajien olisi mahdollista saada pelata ilmaiseksi ja saada siihen vielä lisäksi palkkaa tai vaikka ilmainen asunto.
Seurat pystyvät järjestämään pelaajille myös työpaikkoja ja muuta. Toki täälläkin on isoja eroja seurojen välillä ja kaikkialla asiat eivät toimi yhtä ammattimaisesti.
Etuja olisi saavutettavissa.
− Täällä on monta organisaatiota, joissa pelaajien olisi mahdollista saada itselleen parempi arki pelaajana ja parempi mahdollisuus kehittyä entistä paremmaksi. Moni tyttö ja nainen lopettaa uransa melko nuorena, taloudelliset syyt painavat vaakakupissa paljon.
Sandqvist pohtii asiaa seuraavasti.
− Tilanteessa, jossa kaikki naispelaajat eivät pääse apurahoille, on tärkeää, että Naisten Liigassa ja sen seuroissa tehdään töitä tulevaisuudessa myös pelaajien urasuunnitelmien tueksi.
Sandvist mainitseekin niin sanotun kriittisen pelaajamassan, joka liigassa pelaa, ja miltä tämän joukon urasuunnitelmat näyttävät. Hän pohtii, että pelaajien pelaajauria tulisi saada jatkettua niin, että pelaajat pystyisivät panostamaan pelaamiseen ja harjoitteluun.
Hänen mielestään pelaajille tarvitsee räätälöidä erilaisia malleja työssä käyville sekä opiskelijoille. Siten, että ne mahdollistavat heidän peliuriensa jatkumisen pidempään.
Välikangas on samoilla taajuuksilla ja pitää entisten pelaajien lajin parissa pysymistä tärkeänä.
− On hyvä, että entisiä pelaajia pysyy lajin parissa, ja mitä enemmän ihmisiä pysyy ja hakeutuu lajin pariin, sen parempi.
Pohjois-Amerikka on ehkä tulevaisuudessa isompi markkina naiskiekkoilijoille, ja toiveissa lienee lisäpaikkojen avautuminen sinne. Härenstam miettii, että olisi hyvä, jos Pohjois-Amerikassa olisi vähän enemmän joukkueita PWHL:ssä, jotta siellä olisi eurooppalaisellekin lisää pelipaikkoja tarjolla.
Suomi ja Naisten Liiga eivät liene kovien kansainvälisen tason pelaajan listalla ykkösenä. Niin kauan kuin pelaamisen edellytykset ovat Suomessa ne mitä ne ovat, niin on vaikea pitää parhaita pelaajia täällä, koska he saavat muualta vakavasti otettavia tarjouksia,Välikangas tuumii asiaa omasta näkökannastaan.
− Suomessa jäädään mielestäni jälkeen globaalissa kehityksestä. Täällä ei pysytä oikein muiden mukana ja se on huolestuttavaa, toisaalta on hienoa, että PWHL on käynnistynyt.
On hienoa, että tytöillä on mahdollista unelmoida ammattilaisuudesta toisin kuin silloin, kun minä olin 10-vuotias.
Jos oman maan liigat ja sarjat eivät pysty tarjoamaan kehittyville pelaajille riittävän tasokasta harjoitteluseuraa tai mahdollisuutta, vaikuttaa se väistämättä pelaajamassan kehitykseen, ja sitä kautta ja lopulta myös maajoukkueeseen.
Suomalaiset kärkipelaajat ovat jo vuosia tähyilleet ulkomaille, ja tämän vuoksi heitä myös pelaa ulkomailla yli yhden joukkueen verran.
Erityisesti Ruotsin SDHL on vetänyt suomalaisia kärkipelaajia puoleensa kuin magneetti. Suomen Naisten Liiga taas vastaavasti ei ole pystynyt kilpailemaan parhaita liigoja vastaan.
Lajin eteenpäin kehittäminen
Seurojen, pelaajien ja liigojen kehittäminen on elintärkeää ei pelkästään naisten ja tyttöjen jääkiekolle, vaan yleisesti koko lajille. Kehitystä voidaan tehdä monella tavalla.
Dahlgren lähtee liikkeelle pelaajapolusta.
− Monet isommat seurat NDHL:ssä pyrkivät hyödyntämään lähialueiden pelaajia ja siten rakentamaan polkua itselleen ylöspäin.
Dahlgren on vahvasti sitä mieltä, että vahva pohja lähialueiden nuorista pelaajista on tärkeää sarjalle. Hän kääntää katsettaan Suomen Naisten Liigaan.
− Keitä Suomen liigassa pelaa? Onko siellä ulkomaisia pelaajia juuri lainkaan tasoa nostamassa?
Suomen liigassa pelaa noin 20 ulkomaista pelaajaa. Härenstam, joka selostaa paljon myös naisurheilua, näkee Suomen talenttitehtaana, jossa moni nuori pelaaja on tunkemassa itseään maajoukkueeseen. Hän näkee yhden tärkeän kysymyksen nyt meneillään olevassa sukupolvenvaihdoksessa.
− Mitä tapahtuu kokeneille Jenni Hiirikoskelle ja Michelle Karviselle sitten, kun he lopettavat uransa jääkiekkoilijoina?
− Minun pointtini on, että miten suomalainen jääkiekko hyödyntää näiden pelaajien valtavaa tietoa ja osaamista.
Härenstam painottaa Hiirikosken kovaa asennetta ja luonnetta urheilijana, myös kaukalon ulkopuolella. Hänen mielestään tätä pitäisi ehdottomasti hyödyntää jollakin tavalla.
− Kaikki eivät ehkä tiedä, että Hiirikoski saattaa näyttäytyä kaukalon ulkopuolella hyvin rauhallisena persoonana, mutta pukukopissa hän ei pelkää ottaa kovaäänistä johtajan roolia.
Hiirikoski ottaa siis työnsä vakavasti. Härenstam on voimakkaasti sitä mieltä, että jos haluaa kehittyä, niin pitää olla halua kehittää itseään pelaajana ja toisaalta myös seuralla pitää olla halua kehittää itseään ja sen toimintaa. Jos haluaa voittaa, niin se ei tule itsestään, vaan vaaditaan panostusta.
− Yleisöä tulee varmasti runsaasti, joka on utelias näkemään naiskiekkoa, jos ja kun isot ja nimekkäät seurat löytävät tiensä liigaan.
− Erityisesti paikallispelit kiinnostavat yleisöä.
Pelin taso ja vauhti tuntuvat kiihtyvän hiljalleen naiskiekossa. Atlantin takana ollaan muuta maailmaa vauhdikkaampia, Nyman kertoo.
− Seuraan pohjoisamerikkalaisia jääkiekkosarjoja aktiivisesti, ja naisten peleissä, joissa ovat mukana Yhdysvaltain ja Kanadan huiput, on vauhti hurjaa.
Lopulta kehittymiseen pakottava moottori on kilpailu. Luulajan toiminta saa kehuja Skellefteån GM:ltä Dahlgrenilta, mutta lähes samaan hengenvetoon hän toteaa parannettavaakin olevan.
− Hekin tarvitsisivat haastajia. Pitkässä juoksussa ei ole mukavaa, jos vain yksi joukkue voittaa kaiken.
Nykymuotoinen SDHL on ollut olemassa kaudesta 2016-17, jolloin silloinen Rikserien muutettiin SDHL:ksi. Tuona aikana Luulaja on ollut mestari kuudesti.
Myös Liitola jakaa ajatuksiaan naiskiekon tilasta ja tulevaisuudesta.
− PWHL luo hyvää tarinaa ja mahdollistaa omalta osaltaan sen, että tyttökiekkoilijoilla on mahdollisuus unelmoida "naisten NHL:stä". Siellä on saatu yleisö hyvin liikkeelle ja yhteistyökumppanit tukemaan oikeasti merkittävillä rahallisilla panostuksilla sitä toimintaa. Joukkueet pelaavat isoissa halleissa ja saavat paljon näkyvyyttä.
− Vastaava lumipalloefekti pitää saada pyörimään isommin myös Euroopassa. Sveitsi on ottanut ensiaskeleet siinä, ja rahaa on laitettu jo jakoon enemmän, mutta muu toiminta tulee vielä vähän perässä.
Suomella on tässäkin parannettavaa.
− Suomea ajatellen suurin haaste lienee siinä, miten nämä kaikki osa-alueet saadaan harppaamaan eteenpäin yhtä aikaa. Mutta jos meinaa pysyä kyydissä mukana, se pitää jotenkin onnistua tekemään.
