Pelicans lähti tavoittelemaan kaudelta voittavaa jääkiekkoa ja tiivistä joukkuepeliä. Jossain on kuitenkin menty pahasti metsään, sillä joulutauolle lahtelaiset lähtevät lähes ennätyspitkässä kymmenen ottelun tappioputkessa.
Kauden aloittaneet yksitoista ottelua olivat yhtä suurta pilvilinnaa. Ensimmäiseltä kymmenykseltä sarakkeeseen merkittiin vain yksi tappio Espoo Bluesille ja sekin jatkoajalla. Pisteitä kertyi yhteensä 28 ja Pelicans keikkui tukevasti sarjan kärkisijoilla.
Kaikki ei kuitenkaan ollut aivan niin ruusuista kuin pisteiden valossa näytti. Lahtelaisjoukkue voitti vain kolme kertaa enemmän kuin yhdellä maalilla ja joutui neljästi hakemaan tulosta varsinaisen peliajan ulkopuolelta. Kertaalleen ratkaisu saatiin vasta voittomaalikilpailussa. Nämä tilastot kertovat omaa kieltään siitä, ettei Pelicans ollut edes yhdentoista pelin pisteputken aikana ylivoimainen.
Jos ennen kautta keskusteltiin siitä, ettei Lahdessa pelaa tänä vuonna tähtiä, todisti Radek Smolenak puheet vääriksi. Tšekkihyökkääjä teki ottelun voittomaalin kymmenessä voitetussa pelissä neljästi. Harjoituskauden laiskasti pelannut Smolenak puhkesi tosipelien alettua kukkaan ja nosti itsensä rytinällä Liigan kärkinimien joukkoon.
Loistokkaasta alkukaudesta voi jakaa kiitosta myös Pelicansin maalivahtiosastolle. Jere Myllyniemi pelasi illasta toiseen varmasti eikä 30-vuotiaan veräjänvartijan taakse lipunut yhtä poikkeusta lukuun ottamatta kuin korkeintaan kaksi maalia ottelua kohden.
Alas kovaa ja korkealta
Vuoren huipulta Pelicans putosi lähes yhtä nopeasti kuin se oli sinne kiivennytkin. Kaikki odotukset ylittänyt pisteputki oli lokakuussa muisto vain, kun lahtelaiset keräsivät alleen neljän ottelun tappioputken. Tässä vaiheessa asiat eivät kuitenkaan olleet vielä aivan poissa tolaltaan, sillä kuten aiemman voitotkin, tulivat tappiot yhdellä maalilla.
Alamäki oli kuitenkin alkanut ja jyrkänne häämötti uhkaavasti edessä. Matto Pelicansin jalkojen alta vedettiin viimeistään siinä vaiheessa, kun joukkueen ykköstykki siirtyi syksyn maajoukkuetauon jälkeen KHL:n puolelle.
Smolenakin lähdön jälkeen pelatuista kolmestatoista ottelusta lahtelaiset ovat päässeet lähtemään voitolla yöhön vain kahdesti. Jos yhden pelaajan lähtö suistaa joukkueen ennätystä sivuavaan tappioputkeen, ei sen tavoittelema tiivis joukkuepeli ole voinut toteutua toivotulla tavalla.
Jotain lahtelaisten pelistä kertoo myös se, että Smolenak on kolmentoista ottelun poissaolon jälkeen edelleen joukkueen sisäisen pistepörssin jaetulla toisella sijalla. Voittavaa jääkiekkoa on tässä vaiheessa turha edes mainita.
Kauden puolessa välissä Lahden Pelicans on kaukana siitä, mitä se alun perin lähti hakemaan. Peli on pielessä niin yli- kuin alivoimallakin eikä hyvästä viisikkopelistäkään ole kovin usein merkkejä nähty. Lähes kohtuuton määrä loukkaantumisia on myös ollut suuri tekijä lahtelaisjoukkueen huonossa menestyksessä. Otteluita on rämmitty läpi illasta toiseen käytännössä kolmella ketjulla.
Valoa mastokaupungin synkkyyteen on tuonut Peliitoista kokoonpanoon noussut ja äskettäin 2+1-vuotisen sopimuksen Pelicansin kanssa solminut Joonas Alanne. Myös hiljattain pitkän sairasloman jälkeen liigadebyyttinsä tehnyt Joel Mustonen on esittänyt kahdessa ottelussaan juuri sitä yrittävää kiekkoa, mitä koko pelikaaniparvi tällä hetkellä tarvitsee.
Kohti tulevaa
Pelicansin ympärillä on tappioiden tähden kuohunut hieman enemmän. Jo monta kertaa eläkettä suunnitellut päävalmentaja Hannu Aravirta aiheutti ennen kautta keskustelua niin kutsutusta välivuodesta. Joukkueen huonot otteet eivät ole asettaneet Aravirtaa mitenkään positiiviseen valoon ja ensi kauden päävalmentajaksi nimetyn Tomi Lämsän potkut Jokereista ovat kiihdyttäneet spekulointia valmentajan vaihdosta.
Oli edessä sitten valmentajanvaihdos tai ei, joulutauolla Pelicansin tärkein tavoite on kuitenkin unohtaa mennyt. Katse on käännettävä kohti kevätkautta, odotti siellä mitä tahansa.
