Jukka Jalonen on toisella päävalmentajakaudellaan Leijonissa noussut kiistatta kaikkien aikojen menestyneimmäksi suomalaiseksi jääkiekkovalmentajaksi. 59-vuotiaan riihimäkeläisen meriittilista alkaa olla myös koko kansainvälisessä kiekossa kovimpia itäblokin romahtamisen jälkeisenä aikana.
Tuoreimpana kruununjalokivenä Suomen kiekkohistorian ensimmäinen olympiakulta. Tämän lisäksi miesten MM-kisoissa kaksi kultaa ja yksi hopea, olympiapronssi, nuorten MM-kulta ja SM-kulta.
Kenties mitaleitakin huomattavampi saavutus on kuitenkin ollut kiekollisen pelitavan edistäminen niin maajoukkueissa kuin Liigassa 2000-luvun alkuvuosina. Nykyään Suomi saa lähes poikkeuksetta pelitavallisen edun Meidän pelistä useilla eri maajoukkuetasoilla.
Nykyisessä menestysputkessa monella taitaa silti jäädä huomioimatta se, ettei Jalonen ole päässyt helpolla nykyiseen pisteeseen. Ennen menestyksekkäitä HPK-vuosiaan Jalonen joutui epäonnistuneena liigavalmentajana raivaamaan tiensä takaisin parrasvaloihin I-divisioonan, Italian ja Ison-Britannian kautta.
Myös maajoukkuetasolla vauhtia piti hakea uudestaan, vaikka tuskin ilman kevään 2011 maailmanmestaruutta Jalonen olisi enää edes päässyt uudestaan Leijonien päävalmentajaksi.
Tulokset jäivät mestaruutta lukuun ottamatta usein alle odotusten, ja Jalosen kyvyt ja persoona maajoukkueen päävalmentajana olivat usein kyseenalaistuksen kohteena.
Jalosen uran kovin kiirastuli koitti Vancouverin olympialaisissa vuonna 2010, jolloin toista kauttaan Leijonia käskenyt valmentaja ajautui eri aaltopituuksille kokeneiden NHL-pelaajien, kuten Teemu Selänteen ja Olli Jokisen kanssa. Kireä ilmapiiri ja kemioiden puute kärjistyi välierän nöyryyttävään tappioon Yhdysvalloille.
Puhuipa Selänne Jaloseen henkilöityvästä Meidän pelistä vielä useampi vuosi Vancouverin mahalaskun jälkeen "ihan kiinana". Jalosen julkisuuskuva ei ollut lähelläkään sillä tasolla, millä se on ollut nyt käynnissä olevalla valmennuskaudella.
Varsinkin edellisen pestin kahdella viimeisellä kaudella käsite Jörö-Jukka nosti päätään – kaksissa perättäisissä MM-kotikisoissa nähtiin usein median edessä kireä Jalonen, josta ei huokunut läheskään samanlaista itsevarmuutta kuin nykyään.
Viiden vuoden tauko leijonakuninkaan roolista teki kiistatta hyvää kaikille.
Aina reilu pelaajille
Annetaan Jalosen molempina maajoukkuekausina mukana olleiden pelaajien kommentoida valmentajan kehittymistä huippuarvostetuksi menestyksen takuumieheksi.
Pisin yhteinen historia Jalosen kanssa Leijonien olympiaryhmässä on puolustaja Juuso Hietasella, joka pelasi Jalosen alaisuudessa jo 2000-luvun puolivälissä HPK:ssa. Hietanen oli jo Jalosen ensimmäisellä maajoukkuejaksolla isossa roolissa Leijonassa
– Hänen näkökulmastaan varmasti maailmaa on paljon nähty ja erilaisia sarjoja. Varmasti on tullut paljon oppia ja uusia näkökulmia näiden vuosien aikana.
Maajoukkueen vararyhmässä Pekingissä mukana oleva hyökkääjä Veli-Matti Savinainen puolestaan nousi ensimmäistä kertaa maajoukkueeseen kaudella 2011–12, jolloin Jalonen luotsasi hallitsevana maailmanmestarina Leijonia kohti MM-kotikisoja.
– Ihmiset muuttuvat vuosien varrella, ja Jalonen on varmasti itsekin kasvanut. Hän on kuitenkin aina ollut reilu pelaajia kohtaan ja vaatimustaso ollut kova, Savinainen kertoo.
Sekä Hietanen että Savinainen nostavat Jalosen kehityksessä esille ihmistuntemuksen, mikä on vahva edellytys toimiva ryhmädynamiikan muodostamisessa.
– Noin pitkässä ajassa hän on nähnyt erilaisia ihmistyyppejä, ja sitäkin kautta on saanut kokemusta, Hietanen kertoo.
– Tällaisissa turnauksissa ihmistuntemus on isossa arvossa. On tärkeää tietää tasan tarkkaan, mitä pelaajalta saa. Jalonen on myös taitava myymään roolin pelaajalle, jolloin jokainen tuntee itsensä tärkeäksi ja osaksi joukkuetta, Savinainen komppaa.
Pitkäaikainen maajoukkuepelaaja Savinainen arvostaa myös korkealle Jalosen kyvyn puhun asioista suoraan ja tasapuolisesti.
"taitava myymään roolin pelaajalle, jolloin jokainen tuntee itsensä tärkeäksi ja osaksi joukkuetta."
– Jos jollekin pelaajalle on asiaa, hän menee kyllä sanomaan sen riippumatta siitä, mitä selässä lukee. Maajoukkueessa kaikki asiat tuodaan reilusti esille, olivat ne sitten hyviä tai huonoja.
Mutta onko Jalonen nyt rennompi pelaajia kohtaan kuin edellisellä päävalmentajajaksollaan?
Hietasen mukaan ajoittain havaittavissa ollut kireys ei kuitenkaan ole suuremmin heijastunut pelaajiin.
– Ehkä hän on hieman rennompi, mutta ei mitenkään radikaalisti. Maajoukkueessa on kuitenkin aina ollut hyvä ilmapiiri.
Lillukanvarsiin takertuminen loppunut
Maajoukkueen pitkäaikainen luottohieroja Juha Sulin on tehnyt yhteistyötä Jalosen kanssa useiden vuosien ajan eikä pelkästään Leijonissa. Sulin nostaa esille Jalosen kasvaneen itsevarmuuden esille menestyksen mahdollistajana.
– Vuodet ovat jalostaneet häntä ammattimaisempaan suuntaan ja minun mielestäni auktoriteetti on kasvanut kovasti.
Jalosen ensimmäinen päävalmentajajakso Leijonissa vuosina 2008–13 muistetaan toki ennen kaikkea vuoden 2011 MM-kullasta, mutta kokonaisuutena kyseinen aikakausi oli pelillisesti vaivalloinen ja yleisilmeltään kärttyisä.
Sulin myöntää, että nykyään Jalonen osaa käsitellä ympärillään olevia häiriötekijöitä paremmin kuin edellisellä kerralla. Jörö-Jukka alkaa olla menneisyyteen jäänyt käsite.
– Särmät ovat tasaantuneet hänellä. Hänen ei tarvitse enää puuttua jokaiseen pieneen asiaan ja jäädä jumiin niihin. Isot linjat ovat nyt paremmin hallussa, Sulin kehuu.
Arvostettu hieroja nostaa esille myös koko valmennustiimin ja taustaryhmän vaikutuksen. Kun asiat toimivat sujuvasti ja jokainen tietää koko ajan tehtävänsä, ilmapiiri pysyy rentona ja töiden teko sujuu laadukkaan jouhevasti.
– Jukka kerää hienon tiimiin ympärilleen ja työnjako on äärettömän selvä. On hienoa katsoa, kun Jukan johdolla johtoryhmä tekee päivittäin töitä. Hän on kasvanut henkiseksi johtajaksi.
Henkinen johtajuus olikin jälleen avainasemassa Pekingissä, jossa Leijonat saavutti Jalosen johdolla Suomen kiekkohistorian ensimmäisen olympiakullan.
Ja vaikka Kiinassa oltiinkin, niin Leijonien pukukopissa pelitapaohjeita ei enää tulkittu kiinaksi.
Artikkelia päivitetty 22.2. kello 10.03: Jutun sisältöä muutettu olympiakullan voiton myötä.