Harvoin Liiga-ottelun lopputuloksella on niin vähän merkitystä kuin lauantaina Nokia-areenalla käydyssä Ilves–SaiPa-pelissä oli. Toki ottelussa oli jaossa kolme pistettä, kuten aina, ja ennakkosuosikki Ilves pisteet veikin tuloksella 5−2.
Tapahtuman tärkein anti oli kuitenkin nähdä, kuinka sloganilla "Kiekko kuuluu kaikille" järjestetty erityisryhmien esittäytyminen sai monet karskitkin kiekkomiehet liikuttumaan. Kentällä nähtiin parakiekkoilijoita, joiden vammautumisten takana on paljon erilaisia tapahtumia. Joku on ollut syntymästään saakka liikuntarajoitteinen tai halvaantunut, kun taas monella on taustalla onnettomuuden seurauksena tullut halvaantuminen.
Kaukalossa nähtiin myös Ilveksen erityislasten joukkue. Molemmissa peleissä oli hieno nähdä valtava kiekkoilun riemu, joka valitettavasti ei aina näy, kun lajia pelataan ammattina. Sekä parakiekkoilijoiden että erityislasten pelissä varmasti jokainen pelaaja tai heidän omaisensa koki suurimpana voittona sen, että pelaaja on päässyt kaukaloon erilaisista rajoitteista huolimatta. On sanomattakin selvää, että tuollaisissa peleissä tärkeintä ei ole ottelun lopputulos.
Näkövammaisten jääkiekko uutena lajina Suomessa vuodesta 2020
Todella mielenkiintoinen uutuus oli näkövammaisten jääkiekko. Lajia on pelattu Pohjois-Amerikassa jo pitkään, mutta Suomeen laji rantautui vasta vuonna 2020. Maalipallon maajoukkueessa pelaava, jääkiekkofani Markus Tihumäki (kuvassa), kävi kaverinsa Antti Latikan kanssa tutustumassa lajiin muutama vuosi sitten ja he toivat lajin Suomeen.
Näkövammaisten jääkiekossa pelaajat ovat joko lievästi heikkonäköisiä tai täysin sokeita. Esimerkiksi maalivahdit ovat täysin sokeita tai heidän on pelattava sokeutettuina. Kiekko on noin kuusi kertaa perinteistä jääkiekkoa suurempi ja painaa 350 grammaa. Valmistusaineena on teräs. Kiekko on ontto ja sen sisällä on laakerikuulia, jotta pelaajat kuulevat sen.
Säännöt ovat perinteiset juniorisäännöt, joissa kielletään taklaukset, mutta kontaktia saa olla. Häkkipakko kypärissä on tärkeä, sillä kiekko on painava ja kova.
− Suomessa meitä näkövammaisia pelaajia on noin 30–50. Meillä on yksi seura eli vantaalainen Aisti Sport. Meillä on säännöllisiä treenejä pääkaupunkiseudulla ja sen lisäksi meillä on leirejä, kuten tänä viikonloppunakin Lohjan Kisakalliossa.
Leireillä on välillä pelaajia ulkomailtakin, kuten Englannista ja Yhdysvalloista. Pohjois-Amerikassa joukkueita on reilusti yli kymmenen ja osa niistä on NHL-joukkueiden alaisuudessa.
Suomessa toiminta pyörii vielä vapaaehtoisten voimin, mutta toivottavaa olisi, että Liiga- tai Mestis-seurat ottaisivat erityiskiekkoilijoita siipiensä alle.
Onneksi nyt nämäkin hienot urheilijat pääsevät esille. Tampereen Ilves näytti hienosti esimerkkiä kaikille urheiluseuroille järjestäessään ikimuistoisen "Kiekko kuuluu kaikille" -päivän ja tuomalla erityisurheilua lähemmäksi kiekkoilevaa väkeä.
Tihumäki on itse pelannut jääkiekkoa aiemminkin, ja hänen suhteensa lajiin on lämmin.
− Olin täysin näkevä aina 13-vuotiaaksi asti. Harrastin silloin paljon urheilua ja jääkiekkoakin pelasin ulkojäillä. Sitten näköni alkoi heiketä ja 19-vuotiaana olin täysin sokea. Syynä sokeutumiselle on näköhermojen surkastuminen, mutta sitä ei tiedetä, miksi niin kävi.
– Jääkiekkoilu on aina kiinnostanut ja maalipalloilun ohessa innostuin myös kiekkoilusta, kun kuulin kaveriltani Antilta, että sokeatkin pelaavat jääkiekkoa.
Lauantai-ilta Nokia-areenalla oli siis ikimuistoinen varmasti monelle paikalla olleelle. Tällä kertaa sitä ei tehnyt ikimuistoiseksi Ilveksen voitto, vaan nämä hienot urheilijat, erityislasten joukkueet sekä parakiekkoilijat ja näkövammaiset pelaajat.
Monien näiden pelaajien taustalla on koskettavia tarinoita, kuten Markuksenkin kohdalla. Muistetaan tulevaisuudessakin, että kiekko kuuluu kaikille. Sen pitäisi olla muistissa ilman tällaisia tempauksiakin.
