Ruotsalaisuudella joukkuettaan rikastuttanut Sport lähti kauteen uudella ilmeellä ja uudella urheilutoimenjohtajalla. Viime kauden tärkeimmät pelaajat jäivät vielä vaasalaisten riveihin ja uudet vahvistukset olivat tervetulleet alusta alkaen. Kausi näytti jo päättyvän runkosarjaan, mutta joukkueen päätettyä jättää tyhjennysmyynnit sikseen Sport löysi kreivin aikaan yhteisen sävelen ja onnistui kapuamaan viimeiselle pudotuspelipaikalle.
Vuoden kohokohta: Sportin loppukiri
Helmikuun puolella näytti siltä, että vaasalaiset eivät taaskaan pääse iloitsemaan astetta pidemmästä kaudesta. Seura kuitenkin päätti pitää kokoonpanonsa nykyisessä muodossaan ja jatkaa taistelua pudotuspelipaikoista.
Viimeisillä otteluilla Sport sai tarvittavan tuulen alleen napaten viimeisestä kymmenestä ottelusta 17 pistettä. Runkosarjan viimeisessä ottelussa Ässiä vastaan runkosarjan kymmenes ja viimeinen pudotuspelipaikka oli sinetöity, kun vaasalaisten hermot ja otteet kestivät porilaisia paremmin.
Ilo ei kuitenkaan ei kauaa kestänyt, kun KalPa otti selvän niskalenkin kahdessa ensimmäisessä ottelussa. Avausottelu Kuopiossa oli tasaväkisempää vääntöä, mutta Vaasassa Sport jäi jalkoihin jo ensimmäisen erän jälkeen.
Vuoden synkin hetki: Marraskuu
Vuoden synkimmäksi hetkeksi voisi helposti laittaa edellä mainitun pudotuspelisarjan, mutta alkukaudesta asiat olivat paljon paremmin kotkapaidoilla.
Kuin Miljoonasateen kappale, kyseinen kuukausi oli jälleen vahvasti esillä. Sportin alkukausi oli kenties paras koko seuran Liiga−historiassa. Sport oli jo tukevasti kiinni suorassa puolivälieräpaikassa.
Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun.
Marraskuussa alkoi taas tuttu kaava puskemaan läpi: muut joukkueet painavat kaasua, Sport jää tyhjäkäynnille. Sairastuvan tilannekaan ei auttanut asiaa, mutta pelissä seuraavan askeleen ottaminen ja saman temmon ylläpitäminen näyttivät olevan jälleen mahdottomia tehtäviä, joten sarjataulukossa alkoi tasainen alamäki.
Mitä seuraavaksi?
Tämä on erittäin mielenkiintoinen kysymys Sportin kannalta. Risto Dufva ei ole enää penkin takana, Erik Riska aloittaa uuden jakson laittaen hokkarit naulaan, ja useat pelaajat jatkavat kohti uusia kuvioita.
Yleensä tässä vaiheessa olisi jo tietoa uusista pelaajista ja valmentajista, mutta tähän mennessä on kuulunut ainoastaan optioiden käyttöä, huhupuheita ja toimitusjohtajan vaihdos. Herkko Koskella on nyt edessään vapaat kädet avoimilla markkinoilla. Ydinmateriaali on joukkueessa jo kasassa, joten nyt tarvitaan lihaa luiden ympärille.
Suurin mielenkiinto löytyy kuitenkin päävalmentajan pallilta; kuka saapuu täyttämään RD:n saappaat? Sport voisi seurata KooKoon esimerkkiä ja ylentää Juuso Hahlin päävalmentajaksi, mikä vaikuttaa päivä päivältä loogisemmalta ja todennäköisemmältä ratkaisulta.
Kauden hahmo: Erik Riska
Letkautuksistaan tunnettu Dufva olisi ollut helppo valinta kauden hahmoksi, mutta nyt täytyy nostaa hattua päästä ja huomioida kiekkoilijaa, joka on Vaasan Sport.
Erik Riska edusti Sportia läpi Mestiksen ja Liigan yhteensä 751 runkosarjaottelua ja 33 pudotuspeliottelua. Kaudella 2009−10 hän vakiinnutti paikkansa Sportin edustuksessa ja pysyi siellä 14 kauden ajan. Kaudella 2013−14 Riska kävi Dufvan valmentamassa Lukossa ja nappasi matkamuistokseen pronssimitalin.
Eki on ollut Sportin Liiga−historian uudessa taipaleessa mukana joka käänteessä, ollen joukkueen kapteeni kuuden ja varakapteeni kahden kauden ajan. Viimeinen kausi kului A−kirjain rinnassa Sebastian Stålbergin kantaessa kapteenin kirjainta.
Riskan lopettaminen on uusi ajanjakso sekä kokeneelle kiekkoilijalle ja Sportille, merkaten Mestiksen kulta−aikojen virallista päättymistä.
